Omalla tavallaan omavarainen

07.03.2022
Helmikuu oli jokseenkin luminen.

Maaliskuun Suuntana omavaraisuus -yhteispostauksen teemana on “miten lisätä omavaraisuutta?”. Tsajut-blogin Satun ja Korkeala-blogin Heikin luotsaaman sarjan muiden ryhmäläisten jutut löytyvät linkattuina postauksen lopusta.

Omavaraisuudessahan on viime kädessä kyse taidoista. Siitä, että osaa tehdä, korjata, kasvattaa ja ajatella itse. Mutta voiko yksi ihminen osata ihan kaikkea? Tarvitseeko?

Stereotyyppinen omavaraistelija on jonkinlainen luontoon palannut sekoitus penttilinkolamaista yrmyä erakkoa ja universaalista empatiasta päihtynyttä hippiä. Omavarainen ihminen on sellainen, joka asuu alkeellisessa puulämmitteisessä mökissä ja kasvattaa pihalla perunaa.

Itsehän asun kaupungissa, wolttaan ainakin kerran viikossa ruokaa kotiovelle ja teen työkseni läppärin näpyttelyä useimmiten sängyssä istuen. Iltaisin raksaan taloa ja viihdytän itseäni katselemalla ohjelmia suoratoistopalveluista. Aika urbaania, keskiluokkaista ja 2020-lukulaista.

Minä myös omavaraistelen. Jokainen voi nimittäin lisätä oman elämänsä riippumattomuutta juuri sellaisilla keinoilla, jotka itseä kiinnostavat ja jotka omaan elämäntilanteeseen sopivat. Minulle omavaraistelu näyttää tällä hetkellä tältä:

  • Rakenamme itse. “Pelkästä” talonrakennusprojektista on muovautunut meille harrastus, jossa otetaan selvää materiaaleista, tekniikoista ja säädöksistä ja luodaan omaa unelmakotia; kokonaistaideteosta, jossa voimme asua. Itse rakentamiseen liittyy kokonainen filosofia siitä, miten tärkeää on osata asua. Kun tietää, miten talo on rakennettu, osaa myös huoltaa ja käyttää taloa oikein.
  • Kasvamme kohti osittaista ruokaomavaraisuutta. Tähän mennessä kokeilumme eivät ole olleet suuria menestyksiä, mutta joka vuosi oppii uutta. Tänä vuonna laitetaan taas kasvamaan kaikenlaista, ja jospa sitä oppisi taas käyttämään luonnonkasvejakin ruuanlaitossa rohkeammin. Haluan myös oppia lisää monivuotisista vihanneksista ja saada niitä lisää puutarhaan. Muutokset ovat pieniä, mutta vievät oikeaan suuntaan.
  • Kasvamme myös kohti osittaista kukkaomavaraisuutta. Leikkokukkatrendi iski tännekin, ja yritän saada tänä vuonna jonkinlaisia kukkapuskia omalta pihalta. Pyrin valitsemaan myös pölyttäjiä kiinnostavia kukkia!
  • Käytän itse tehtyä saippuaa ja shampoota. Parina viime kesänä näitä on tehty perheen naisten kesken ja on muuten riittoisaa tavaraa! Ei tarvitse siis kovin usein nähdä vaivaa, jos haluaa pysyä omissa saippuoissa…
  • Käsityöt. Itsehän en osaa neuloa tai virkata, mutta muunlaista käsillä näpertelyä on tullut tehtyä. Olen tehnyt itse esimerkiksi keramiikkaa, lasihelmiä ja puuhommia. Kun talo saadaan joskus valmiiksi, haaveilen omistavani enemmän aikaa erilaisille käsitöille – ehkä voisin vihdoin oppia neulomaankin? Mikään ei ole hienompaa kuin käyttää itse tehtyjä tarve- ja koriste-esineitä!
  • Bonuksena ja nykyisen maailmantilanteen myötä olen alkanut haaveilla yhä vahvemmin myös osittaisesta energiaomavaraisuudesta eli aurinkopaneeleista. Osittain toki jo olemmekin siinä mielessä, että maalämpö ei paljoa sähköä kuluta ja käyttämämme sähkö on Pohjoismaissa tuotettua vesivoimaa. Osan lämmityksestä voimme hoitaa kotimaisella puulla ja pelleteillä. Esteenä aurinkopaneelien hankkimiseen on toistaiseksi tylsä perussyy eli raha. Pelkät paneelit eivät vielä nimittäin auta, jos toivoisi jonkinlaista vararatkaisua sähkökatkojen varalta. Tavalliset sähköverkkoon liitetyt paneelit nimittäin lakkaavat toimimasta, jos tulee sähkökatko. Myynnissä on myös akkuja, joihin aurinkoenergiaansa voisi varastoida, mutta se kuulemma tuplaa järjestelmän hinnan!
  • Myös osittainen vesiomavaraisuus liittyy vähän samaan. Sitä harrastamme sadevesitynnyreiden muodossa, mikä on helppo tapa kaupunkilaisellekin kerätä kasteluvettä puutarhaan! Lisäksi pihallamme on vanha kaivo, joka toimii ainakin hätävarana. Jos muuten rakentaisin taloa alueelle, jossa kunnallistekniikkaan liittyminen ei olisi pakollista, niin tekisin ehdottomasti vedettömän vessan. Nykyään on vaikka mitä hienoja (ja hajuttomia!) vaihtoehtoja, jotka säästävät luontoa eivätkä vaadi raskasta ja kallista kunnallistekniikkaa.

Maaliskuu raksalla

Rappuset, siinä ne vihdoin ovat!

Helmikuussa saimme kuin saimmekin portaat, jihuu! Joskin neljä viikkoa myöhässä, eli aika viime tippaan meni. Pääsimme heti rakentelemaan väliseinärunkoja portaiden alle, ja eteisen vaatehuone sekä ruokakomero ovatkin nyt hahmottuneet paikoilleen. Seiniin on tehty myös loppuja sähkövetoja, kuten pistorasia jääkaapille ja jakorasia uunille.

Pro-vinkki rakentajille: porrasasentaja kertoi, että noin 70 prosentissa rakennuksista käy niin, että valokatkaisijan paikkaa ei osata huomioida portaiden mukaan, vaan se jää hankalasti ja pöhkön näköisesti käsijohteen alle. Mepäs muistettiin tämä ja laitettiin katkaisija tavallista korkeammalle, joten olemme nyt ihan järjettömän tyytyväisiä itseemme…

Tässä kuussa päästään toivon mukaan edistämään väliseinien levytyksiä ja villoituksia! Tarkoitus olisi sitä ennen vielä asentaa portaiden käsijohteisiin Philips Hue -lednauhat, mutta projekti odottelee vielä lednauhojen liitokseen tarvittavaa erikoiskappaletta. Voisin tehdä tästä oman postauksensa, kunhan saadaan homma pakettiin.

Väliseinärungot hyvällä mallilla. Kovasti hässäkkää tässä portaiden alle tulevassa ulkovaatesäilytyksessä, mutta vaatehuoneesta tulee vielä hieno!

Muiden omavaraistelijoiden ajatuksia omavaraisuuden lisäämisestä löytyy täältä:

Kasvuvyöhyke 1

Apilankukka

Jovela 

Kasvuvyöhyke 2

Oma tupa, tontti ja lupa 

Sarin puutarhat 

Pilkkeitä Pilpalasta 

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut 

Villa Varmo 

Harmaa torppa 

Majalevon pientila

Caramellia 

Varmuusvara 

Rakkautta ja maanantimia 

Sanni ja farmi 

Kasvuvyöhyke 4

Puutarhahetki 

Korkeala 

Kasvuvyöhyke 5

Korpikuusen tila 

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo 


8 kommenttia


      Just olin samaan aikaan päivittämässä kun kommentoit 😀 Ne on siellä nyt kun en viikonloppuna ehtinyt koneelle.


    Harmaan torpan emäntä

    Sama aurinkopanelihaave täälläkin ja ehdottomasti akkujen kera. Pitäisköhän lotota..


    Jos jossain pystyy säästämään, niin rakentamalla, korjaamalla ja nikkaroimalla itse. Ystävä nauraa minulle, koska siinä vaiheessa, kun tomaattini kypsyvät, niiden hinta marketissa on vähän yli euron kilolta.
    Aurinkopaneelin hankkimista mökille minäkin olen miettinyt.



    Satu - Tsajut

    Ihana nähdä kaupukiversioita omavaraistelusta, autatte niin hyvin näyttämään ettei meidän kaikkien tarvitse olla punaisen tuvan yrmyjä hippejä kuten allekirjoittanut 😉


    Mirja, Korpitalo

    Tämä on hauskaa miten täysin erilaisissa elämäntilaateissa olevat blogistit kohtaavat yhteisen asian äärellä


    Sanni Harra

    Omavaraisuudesta puhuttaessa keskustelu menee usein ensimmäisenä tuonne ruokapuolelle, vaikka käsitteen alle mahtuu niin valtavasti muutakin! Kädentaitojen opettelu ja asioiden tekeminen itse säästävät pitkän pennin rahaa ja edistävät riippumattomuutta valtavasti 🙂


Kirjoita uusi kommentti