Raksavuosi 2019

26.12.2019
Kakskulma joulukuussa 2019.

Vuosi 2019 jää meillä historiankirjoihin poikkeuksellisena: äärimmäisen raskaana mutta myös äärimmäisen palkitsevana. Suurin osa ajasta kului töissä ja raksalla, eikä olla juurikaan ehditty näkemään kavereita, harrastamaan, siivoamaan, käymään kaupassa tai laittamaan ruokaa. Kun tämä raksailu joskus saadaan päätökseen, niin vähään aikaan ei ehkä tee mieli syödä pakasteita!

Pääasia tietenkin on, että taloja saatiin edistettyä hienosti kaikista vastoinkäymisistä huolimatta. Paketoin raksavuoden ylä- ja alamäet tähän postaukseen, olkaa hyvät:

TAMMIKUU: Runko valmis

Tammikuun alussa rungot olivat pystyssä!

Vuosi alkoi rungon luovutuksella. Runkokatselmuksessa huomattiin, että kukaan ei ollut muistanut lähettää rakennekuvia puuosista kaupungin tarkastajalle. Oho. Tarkastaja kiinnostui kattorakenteestamme, ja toimitimme hänelle tietenkin piirustukset jälkikäteen. Katto meni rakennuskieltoon, sillä tarkastajaa pohditutti muun muassa kuormien siirtyminen ja katon jäykistys. Tästä alkoi  kuukausien pallottelu päärakennesuunnittelijamme (joka luovutti vihdoin heinäkuussa eikä enää vastannut viesteihin), Finnlamellin rakennesuunnittelijan ja kaupungin tarkastajan välillä.

HELMIKUU: Läpivientejä lattiaan

Helmikuussa tehtiin ontelolaattoihin läpivientejä isojen poikien poralla ja rautakangella. Ihan tehokasta treeniä, kun aukkoja oli parikymmentä!

MAALISKUU: Viemärihommia

Maaliskuu vierähti tuulettuvassa alapohjassa hytisten, kun asennettiin viemäriputkia.

HUHTIKUU: Rautavihtrilliä pintaan

Huhtikuussa askaroitiin nurkkalaudat (eivät kuuluneet Finnlamellin toimitukseen), ja aloitettiin rautavihtrillikäsittely. Siinä menikin aikaa, kun telineiden kanssa riehuminen oli yhtä kasaamista, purkamista ja kiipeämistä.

TOUKOKUU: Lisää putkia

Toukokuussa saatiin Tom Allen Seneralta maalämmön keruuputket autotalliin.

 

 

Toukokuussa rynnittiin myös Pukkilan ystävämyyntiin ja haalittiin kylppäreihin seinälaatat hintaan 3 €/m2!
Toukokuussa operoitiin vielä putkihommien parissa, tällä kertaa lattiavalun alle tulevia viemäreitä.

KESÄKUU: Valun valmistelua

Kesäkuussa saatiin loput soratäytöt autotalliin ja tähän anopin kulman parvekkeen alle jäävään varastotilaan – soralla saatiin kivasti piiloon kaikki kaameat harkonpalaset, joita oli perustusvaiheessa jäänyt paikalle lojumaan.
Kesäkuussa hoksattiin myös, että makkariin tarvittiin vielä yksi harkkokerros, jotta lattiavalu pysyisi siellä eikä valuisi olkkariin… Onneksi oli harkkoja jäljellä!
Kesäkuussa ahkeroitiin lattiavalun valmistelujen kanssa. Ensin saatiin lattiastyroksit ja pexit paikoilleen.
Pari päivää ennen lattiavalua työmaalla kävi kakaroita, jotka vitsikkäästi muun muassa kaatoivat kymmenen litraa vettä asennettujen styroksien alle. Eikun styrret irti ja lattiaa hiustenkuivaimella kuivattamaan! Tässä meni pari päivää aika synkissä tunnelmissa.
Kun vahingot oli korjattu, tuli Tom Allen Seneran lattialämmitysasentaja vetämään lämmitysputket – kahdessa päivässä kaveri sai putket molempiin taloihin ja autotalliin!

HEINÄKUU: Lattiavalu!

Lattiavalu tehtiin 2.7.2019. Bekason pääsi historiankirjoihin vuoden 2019 toisena yrityksenä, joka hoiti asiat kerralla sovitusti. Vuonna 2018 kunnian sai yksinään ontelolaatat toimittanut Isoportti.

Heinäkuussa lomailimme, joten saimme aikaiseksi vaikka mitä! Kuukausi alkoi juhlallisesti lattiavalulla, joka meni niin nappiin kuin voi. Bekasonin porukka teki yhdessä päivässä maakosteasta betonista nätit valut molempiin taloihin ja autotalliin, ja kaadotkin oli hienosti kohdillaan. Sotkuakaan ei tullut, vaikka emme suojanneet seiniä mitenkään.

Heinäkuussa liimailimme eristeet uima-altaaseen.
Ja tehtiin betonivalu anopin kulman terassille (okei siitä tuli tosi ruma, mutta päälle tulee terassilaudoitus, joten ei kai se haittaa…).
Teknistä tilaa edistettiin kovasti: tasoitimme ja maalasimme seinät.
Autotallin nosto-oven oviaukko tasoitettiin ja yläosa koteloitiin.
Saatiin suurin osa kattosilloista ja kaikki kattotikkaat paikoilleen.
Heinäkuussa myös liitettiin talolle tuleva lämpökanaali uima-allasta tulevaisuudessa lämmittävään kanaaliin.

ELOKUU: Kiitti kaivoista

Elokuussa lomat oli lusittu ja vääntö kaupungin ja rakennesuunnittelijan välillä oli ajautumassa umpikujaan. Teimme intervention ja ehdotimme tapaamista. Finnlamelli lähetti suunnittelijansa Itä-Suomesta ja tehtaan asiantuntijan Pohjanmaalta tapaamaan kaupungin tarkastajaa Espooseen, ja menimme kaikki juhlallisesti hikoillen paikalle setvimään asiaa. Hetken piirustuksia yhdessä tutkailtuaan kaupungin tarkastaja sai ilmaistua, mitä muutoksia hän haluaa, ja suunnittelija lupasi hoitaa homman helposti. Niin sanottujen “umpiseinien” puolelle (eli pitkille seinille, joissa meillä ei ole jättimäisiä ikkuna-aukkoja) päätettiin vaihtaa liukukiinnikkeet kattotuoleille, ja ikkunaseinille jätettiin kiinteät – idea on, että katto pääsee tarvittaessa hieman liikkumaan. Lisäksi kattotuolien alapuolelle päätettiin kiinnittää OSB-levyt jäykistämään kattorakennetta. En oikeastaan vieläkään osaa sanoa, ovatko nämä toimenpiteet liioittelua vai eivät, mutta olimme hirvittävän helpottuneita siitä, että asia saatiin vihdoin päätökseen.

Rakennesuunnittelija teki uudet kuvat, tarkastaja hyväksyi ne, ja Finnlamelli asennutti meille hyvityksenä osan levyistä kattoon. Kaikkea ei voitu silloin vielä laittaa, kun eristeiden asennustapa oli vielä hieman auki. Case closed!

Elokuussa maalailtiin räystäitä ja asennettiin muutama sadevesikouru (loput on vuoden 2020 työlistalla).
Elokuussa kaikki sokkelit oli saatu slammattua, joten oli aika asentaa tuuletuspaalut ja -ritilät alapohjan tuuletusta varten.
Elokuussa alkoi monen mutkan jälkeen maatyökierros nro 2 (eri urakoitsijan kanssa kuin vuoden 2018 kierroksella nro 1…). Näiden kaverien avulla saatiin vihdoin tontille HSY:n vesi- ja viemäriliittymä.

Kun rakennesuunnitelmasotkusta oli selvitty, alkoi armoton säätö HSY:n kanssa. Olin jo keväällä kysynyt, voimmeko saada vesi- ja viemäriliitoksen heinäkuulle, kun olemme lomalla ja voimme siten olla apuna sen vaatimissa töissä. Näin luvattiin ja pyydettiin olemaan kaksi viikkoa ennen toivottua liitostyötä yhteydessä asiakaspalveluun. Ensimmäisen maaurakoitsijamme kadottua kuin tuhka tuuleen sain kiireellä järjestettyä toisen urakoitsijan, joka yritti olla yhteydessä HSY:hyn. Hänelle väitettiin asiakaspalvelussa, että meitä ei ole kirjattu HSY:n asiakkaiksi lainkaan. Olin sitten itse yhteydessä sinne, ja sama homma: ei löydy teidän tiedoilla mitään. Ehdotin, että ottavat silmän käteen ja katsovat, onko heille vaikkapa sattunut typo tietojen kirjauksessa, kun minulta kuitenkin kaikki sopimukset löytyvät. Asiakaspalvelija kieltäytyi tästä. Hirveän vinkumisen jälkeen tietomme löytyivätkin (oho, oli tosiaan tullut typo katuosoitteeseemme tietojen kirjausvaiheessa – HSY kutsui tätä myöhemmin “tekniseksi virheeksi”).

Tähän mielipuoliseen pompotteluun kului aikaa se kaksi viikkoa, mikä oli odotusajaksi luvattu. Kaiken sattuneen seurauksena liitostyö siirtyi elokuulle, joten emme voineet olla maaurakoitsijan apuna. Loppulaskulla oli yli 6 000 euroa apumiesten lapionkaivuusta (liitoskohta oli aika vaikeassa paikassa). Reklamoin asiasta ja vaadin näitä rahoja HSY:n hyvitettäväksi. Kävin koko loppusyksyn yhtä idioottimaista keskustelua kyseisen laitoksen kanssa. Lopputulos: HSY ei suostunut korvaamaan penniäkään, vaikka korvauskäsittelijä lupasikin meille rahaa heti alusta asti. HSY:n mielestä nyt ei vain ollut mitään merkitystä sillä, että heidän asiakaspalvelijansa ensin ei osaa kirjoittaa osoitetta oikein järjestelmään, ja sitten vieläpä kieltäytyy selvittämästä asiaa. Sekään ei haitannut mitään, että korvauskäsittelijä oli rahat luvannut. Niin upeaa!

Luottamukseni HSY:n kykyyn hoitaa yhtään mitään on niin miinuksella kuin olla ja voi (ja tietenkin ihka ensimmäinen vesilaskumme oli aivan uskommattoman pielessä myös ja sitäkin piti alkaa erikseen säätämään – sen saman asiakaspalvelijan kanssa!).

Yhden illan homma oli kaivaa suojaputki talojen välille, jotta saatiin nettikaapeli vedettyä meidänkin puolelle.

“Vain meillä” -erikoisuuksia: jännänmallinen eteisemme poikkeaa rakenteeltaan talojen muista osista, mutta siitä ei oltu tehty kunnollisia detaljeja. Niinpä emme huomanneet ennen lattiavalua, että valu ei voi tulla aivan seinän reunaan asti, vaan vaatisi tietysti eristeet ennen ulkoseinää – muutenhan lattialämmityksen lämpö karkaisi betonikakun kautta harakoille. Siispä lapio käteen ja kaivamaan pohja auki, jotta saatiin muurattua ylimääräinen minipätkä seinää ja eristeet väliin.

Kaikeksi onneksi kaivo ei osunut ihan viemäriin (se olisikin ollut kallis keikka), vaan sujahti kymmenen sentin päästä. Kaivo eristettiin styroksilla ja polyuretaanilla, jotta se ei jäädyttäisi viemäriputkia.

Elokuussa Rototec tuli poraamaan maalämpökaivot. Huolimatta siitä, että Tom Allen Seneran (josta koko lämmityshöskä tilattiin) kaveri oli käynyt merkkaamassa kaivojen paikat ja sitten vielä itse näytimme porarille edellisenä päivänä, että tässä nämä merkit tosiaan ovat, meni porari poraamaan toisen kaivon väärään paikkaan.

Maaurakoitsija oli merkannut erinäköisellä tikulla maanalaisten viemäriputkien linjan, joten porarin mielestä oli ilmeisen loogista tehdä kaivo samaan kohtaan – joka oli myös selvästi liian lähellä ensimmäistä kaivoa. Kaiken huipuksi pora tyssäsi noin 90 metriin, kun tarkoitus oli tehdä 140 metriä syvä kaivo. Lopputulos: ensimmäisestä kaivosta tehtiin 190 metriä syvä, jotta kaivojen yhteismitta saatiin riittäväksi, ja Tom Allen Senera suostui korvaamaan peräti satasen siitä, että kaupungille piti teettää ja hyväksyttää uusi kuva kaivojen sijainnista.

SYYSKUU: istutuspuuhia ja sähköjä

Syyskuussa maaurakoitsija oli saanut meidän talon takapihan pengerrettyä, joten ryhdyimme heti istutuspuuhiin! Puut ja suurin osa pensaista sekä osa maanpeitekasveista saatiin istutettua syksyn 2019 aikana, joten toivotaan, että päästään nauttimaan hyvästä kasvusta vuonna 2020!
Syyskuussa saimme myös autotallin oven. Turner oli toinen vuoden yrityksistä, joka onnistui tekemään työnsä sovitusti, vaikka jouduimmekin itse HSY- ja maalämpömokailun takia siirtämään asennusaikaa pariin otteeseen.
Syyskuussa aloitimme sähkötöitä! Ulkorasioille piti nimittäin tehdä läpivientejä katonrajaan ennen OSB-levyjen asennusta.

LOKAKUU: takkajuttuja 

Lokakuussa saimme epoksoitua autotallin lattian.
Pidimme takankantotalkoot, eli kaverit tulivat jeesaamaan kahden takan vuolukivien sisäänkannossa. Väliseinää edistettiin sen verran, että saimme takan taakse tulevan kipsilevyn paikoilleen.
Lokakuun paras päivä: maatyöt saatiin valmiiksi! Hemmetin hienot pengerrykset ja kiviaidat noista tontin kivistä tulikin.
Pihan hienoudesta innostuneina asensimme heti ulkovalot kulkuväylälle ja autotallin seinustalle.
Lokakuussa Tulikiven asentaja kokosi takat. Näiden ihanteellinen kuivumislämpötila olisi yli 20 astetta, joten pöhötimme takkoja pressun alla pari päivää.

Tulikiven tulitikut käteen -asennus ei ollut ihan niin huoleton kuin nimestä voisi luulla. Takat saatiin parissa päivässä asennettua, mutta kiukaiden hormitoimitus meni jatkuvasti pieleen. Loppujen lopuksi kaikki saatiin valmiiksi marraskuun lopussa, siis puolitoista kuukautta töiden aloituksesta.

MARRASKUU: Ikkunat!

Marraskuun alkupuolisko sujui meillä pääosin hirsiaukkoja sahatessa.
Vihdoinkin! Tiivi toimitti ikkunat ja asentajat asensivat suurimman osan muutamassa päivässä.
Jotenkin talompi fiilis, kun on nämä ikkunat! Ja tämä (marraskuun valossa huonosti erottuva) pähkinän sävy on niin kaunis.
Anopin kulmassa valkokuultoa sisäpuitteissa, kaunis sekin.

JOULUKUU: Lämmöt!

Hormikatselmus suoritettu ja takkojen sisäänajo tehty!

Hormikatselmuksen yhteydessä kaupungin tarkastaja katsoi samalla, että ne OSB-levyt ja kiinnikkeet oli asennettu oikein. Kaikki oli kunnossa ja saatiin virallinen merkintä, että töitä saa jatkaa (eihän siihen mennyt kuin 11,5 kuukautta!).

Tom Allen Senera tuli kytkemään maalämpökoneen päälle ja syöttämään lattialämmitysputkiin vedet. Nyt on tuvassa lämmitys!

Lämmityshommien epäonni jatkui. Kun saimme lämmöt päälle, ilmeni seuraavana päivänä aikamoinen vuoto yhdestä liitoksesta. Tom Allen Senera lähetti kyllä paikalle korjaajan, joka totesi, että yksi puristusliitos oli jäänyt tekemättä. Tästä huolimatta meille ei hyvitetä mitään ylimääräisestä vaivasta ja lattian kuivattelusta, vaan saamme olla ikään kuin kiitollisia siitä, että he suostuivat korjaamaan virheensä. Päivät ennen joululomaa kuluivat pienen hermoromahduksen kourissa, koska jotenkin koko vuoden epäonnistumiset alkoivat nyt painaa. Miten on mahdollista, että aina kun joku ulkopuolinen tulee työmaalle, kaikki menee pieleen?

Saimme Piklaksen ulko-ovet asennettua ja lukot ja painikkeetkin juuri ennen joulua paikoilleen.

Kaikesta huolimatta ollaan todellakin plussan puolella. Talot ovat hyvässä mallissa, ja vuosi 2020 saadaan aloittaa sisätöiden parissa – sehän on yksi hujaus vain, ja talot ovat muuttokunnossa!

Loppuun vielä gaalakuulutukset:

Vuoden onnistuminen: Bekason, ehdottomasti. Onko toisaalta surullista antaa kunniamaininta siitä, että tulee paikalle sovittuun aikaan ja tekee sovitut työt? Luulin ennen, että se olisi ollut minimivaatimus.

Vuoden mielenterveyshaaste: HSY. Rehellisesti sanottuna en ole koskaan ennen elämässäni kokenut sellaista henkistä kyykytystä ja fyysistä ahdistusta kuin HSY:n kanssa asioidessani.

Vuoden onnettomuus: Jätin syyskuussa sormeni aikas ison kiven alle – ällöttävän metamorfoosin kautta se näytti normaalilta seuraavan kerran jouluna.

Vuoden saavutus: Vaikea valita yhtä, mutta isoimmat stepit oli saada lattiavalu, piha valmiiksi, ikkunat ja lämmöt päälle. Kaikki ne olivat ulkopuolisten hoitamia, mutta vaati tietysti meiltä hirveät määrät valmistelua.

Vuoden budjettiylitys: Maatyöt! Tämän vuoden HSY:n liitostyö ja pihan loppuun saattaminen maksoi vaivaiset 40 tonnia.

Tämän vuoden sattumuksista tarkemmin näissä postauksissa:

Viemäriputkien asentaminen

Rautavihtrillikäsittely

Lattiavalun valmistelu

Ikkunaopas

Pihan huoneet

Pihan kasvivalinnat

Takkavalinnoista

Epoksilattia maakostealle betonille

 


2 kommenttia

    Harmi kyllä, että teillä ollut jonkin verran vastoinkäymisiä. Mutta hyvä, pääsette jo sisätiloihin rakentamaan. Meillä oli juuri taloyhtiössä remontointi, jossa myös patteriverkosto korjattiin. Onneksi, kun oli välillä aika kylmä.


    Onpas teille tulossa hienon näköinen talo! Varmasti tuollaisen raksaprojektin varjossa eläminen on super rankkaa, mutta loppujen lopussa varmasti arvoisensa. Meilläkin on alkamassa juuri meidän uudelle tontille rakentaminen ja siellä oltiin juuri porailemassa viemäreille ja kaivoille paikkoja. Kohta pääsee sitten itse talon kokoaminen alkuun, niin pääsee jotenkin konkreettisemmin seuraamaan talon rakentumista. Meillä tosin siten, että olen itse täysiaikaisesti töissä ja mies on sitten tontilla rakentelemassa. Tsemppiä teille loppusilauksiin ja tulevaisuuteen uudessa kämpässä!