Tavallisen, piskuisen roskiskatoksen sijaan Kakskulmaan haluttiin kunnon katos, johon mahtuu kaikenmoista kierrätysastiaa ja muutakin säilytystilaa. Katos luo samalla suljetun pihapiirin henkeä, ja siihen liitetty “portti” eli tuo yllä olevassa kuvassa oleva hirsipuun näköinen valaisinpylväs korostaa ja rajaa pihan sisääntuloa. Autopaikat jäävät nyt talon ja katoksen väliin suojaan, joten auto ei juuri näy kadulle päin.
Kaupungilla oli rakennuslupakeskusteluissa (vuonna 2017!) “vahva toive” saada roskakatokseen viherkatto, eikä meillä ollut mitään sitä vastaan. Vihdoin tänä vuonna tuli aika tarttua toimeen ja pähkäillä, että mitenkäs semmoinen viherkatto oikein järkevästi toteutetaan. Tapoja on tietysti monia, mutta kuvaan tässä postauksessa, miten oman ratkaisumme toteutimme.
Viherkaton voi toki ostaa asennettunakin, mikä varmasti on järkevää ja turvallista, jos katto on tulossa asuintaloon. Mehän tietysti päätimme tehdä senkin itse, emmekä nähneet ensikertalaisina suurta riskiä ulkokatokseen tulevan viherkaton askaroinnissa.
Tavallaanhan projekti alkoi jo kesällä 2021, kun teimme uima-allasvalun yhteydessä ylijäämäbetonista pohjavalun katokselle. Valuun upotettiin silloin tolpanjalat, ja sitten pohja sai jäädä odottelemaan kiirellisempien raksa-asioiden (kuten tukimuurin ja terassien) valmistumista.
Tänä vuonna päästiin kuitenkin vihoviimeisten lopputarkastukseen vaadittavien ulkohommien kimppuun, mihin myös roskiskatos kuuluu. Runko tehtiin puutolpista ja terassin rungossa käytetyistä painekyllästetyistä palkeista. Aluskatteessa päästiin hyödyntämään aikanaan talon pystytysporukalta ylijääneitä lautoja.
Kun aluskate oli naputeltu paikoilleen, naulattiin katon reunoille kolmiorimat, jotka auttavat ohjaamaan veden pois reunoilta. Niiden ulkoreunaan puolestaan kiinnitettiin otsalaudat, joiden ideana on pitää kasvit katolla ja estää niitä lentelemästä pitkin poikin sekä piilottaa rumat rakenteet. Laudan korkeus määritti meillä multatilan syvyyden, sillä mullan lisäksi kehyksen sisäpuolelle pitää mahtua bitumikermi, patolevy ja suodatinkangas, jotka vievät kolmisen senttiä tilaa. Niinpä mullalle jäi minimitila eli noin 8 cm. Alareunaan puolestaan ruuvattiin tippapelti, joka ohjaa katolta valuvat vedet kauemmas roskiskatoksen rungosta.
Kattohuopana käytimme itseliimautuvaa bitumikermiä hitsattavan sijaan, sillä ulkokatoksen kanssa ei ole niin nuukaa, vaikka kermin saumat joskus pääsisivätkin falskaamaan. Ensin bitumista leikattiin sopivan mittaiset palat, ja ennen kiinnittämistä ne saivat levätä katolla ja suoristua rauhassa.
Huopakaistaleet naulattiin reunoista kolmiorimaan kiinni.
Viherkatolla voi kai käyttää tavallista patolevyäkin, mutta löysimme Byggmaxista erityisesti viherkatoille tarkoitettua Platon DE25 Isola -levyä. Se pitää kosteuden irti bitumikermistä, ja pienet kupit varastoivat vettä kasveja varten.
Heti talon suunnittelun alkuvaiheessa Pete sai fiksaation siitä, että pitäisi olla jonkinlainen ranch-tyyppinen portti pihan sisääntulossa. Arkkitehti ratkaisi toiveen tyylikkäästi sijoittamalla kaksi korkeaa tolppaa ajotien molemmin puolin. Meidän toteutus poikkeaa piirustuksista nyt niin, että toiselle puolen ajotietä ei porttipylvästä ole, sillä siellä on korkea kuusi esteenä ja lisäksi portti olisi siinä vain lumenläjityksen tiellä. Niinpä portti kutistui vain yhdeksi pylvääksi, mutta lisäsimme siihen Nizzan torilta löytyneen vanhan katuvalon tunnelmaa tuomaan.
Itse pylväs on jämerää puuta, joka tohotettiin shou sugi ban -menetelmällä. Poikkipalkin läpi porattiin pienet kierretangon pätkät, joihin valaisin kiinnitettiin muttereilla. Lisäksi on ruuvikiinnitys, joten eiköhän se lamppu nyt pysy paikoillaan!
Koska pylväs on melkein kolme metriä korkea, päätimme tehdä sille lisätuen lattaraudasta. Puoleen väliin saakka pylväs tukeutuu toki roskakatoksen paneeleihin ja on alhaalta kiinni betoniin valetussa tolpanjalassa, joten ei se kiikkerä muutenkaan ole. Kuumensimme rautaa tohottimella, jonka jälkeen siihen sai vasaroitua sopivan taitoksen, josta rauta pultattiin viereiseen kiveen kiinni. Tukeva on!
Viherkaton kasvit
Lähdin vallan kokeelliselle linjalle kasvivalintojen suhteen, koska TIETENKIN halusin käyttää tilanteen hyväkseni ja kokeilla jotain jännittävämpää kuin tavallista maksaruohokattoa. Valitsin katolle kasveja, joiden pitäisi sietää kuivaa ja niukkaa kasvualustaa sekä auringonpaahdetta eli suurimmaksi osaksi kivikkokasveja. Olen aivan varma, etteivät kaikki lajit tässä menesty, mutta vain kokeilemallahan se selviää! Osin tästä syystä hankin paljon erilaisia kasveja, niin mahdollisuudet ainakin osan selviämiseen ovat paremmat. Näitä istutettiin:
- mäkimeirami
- mirrinminttu
- lehtosalvia
- patjarikko
- kangasajuruoho
- hopeatoppo
- rentoakankaali
- maksaruohoja
- mesitähtiä
- tähtiputki
- siankärsämö
- unikko
- villitulppaaneja
- krookuksia
- helmililjoja
- laukkoja
Jos yhdistelmän idea onnistuu, on kokonaisuuden tarkoitus olla mukavan vaihteleva sekoitus kasvutavoiltaan, korkeudeltaan ja lehti- ja kukkaväritykseltään eroavia lajeja. Tein vallan hienon suuntaa antavan istutussuunnitelmankin, josta hahmottelin jo etukäteen korkeus- ja värivaihteluita. Halusin ehdottomasti mukaan korkeampiakin kasveja, jotka toivon mukaan näkyvät katolta paremmin ja haavekuvissani huojuvat kivasti tuulessa! Yritin sijoittelussa huomioida myös sitä, että korkeammat kasvit tarjoaisivat hieman auringonsuojaa herkemmiksi arvelemilleni lajeille. Kuten lajilistastakin arvaa, on valinnoissa mietitty myös perhosten ja muiden pörriäisten makua.
Kasvien istuttelu sujui niin, että ensin pohjalle leviteltiin suodatinkangas, jonka päälle aina pussi kerrallaan multaa. Sitten reunoille lisättiin varovaisesti sepeliä salaojitukseksi niin, että suodatinkangas jäi sepelin ja mullan väliin. Lopuksi ylimääräinen suodatinkangas maisemoitiin taittelemalla se sepelikerroksen ylle ja lisäämällä päälle hieman sepeliä.
Multaan sekoitettiin kastelurakeita ja juurtumisrouhetta. En yleensä harrasta tällaisia ekstroja, mutta nyt yritin pelata varman päälle. Toivon, että juurtumisrouhe auttaa kasveja juurtumaan nopeammin, mikä sitoisi mullan yhtenäiseksi massaksi. Kastelukiteiden idea on sitoa vettä, mikä auttaa sekä rankkasateiden sattuessa että kuivina kausina. Olen kyllä varautunut kastelemaan kattoa ensi kesänä, jos taas pukkaa päälle samanlaiset viikkokausien superhelteet kuin parina viime kesänä…
Nyt vain jännätään, miten viherkatto selviää talvesta ja sen jälkeen ensimmäisestä kesästään. Ja nouseeko sieltä yhtään kevätkukkijaa! Päivitän katon kuulumisia ainakin Instan puolella, joten tervetuloa seuraamaan Kakskulmaa myös siellä.
Ei kommentteja