Kalliit valinnat – mikä rakentamisessa maksaa?

08.08.2019
Kakskulmassa kallista on ainakin se, että yhden talon sijaan hirsitöllejä onkin kaksi. Näkymä meidän ovelta anopin kulman ovelle.

Rakennusprojekti on valintaa toisen perään, ja kalleimmat valinnat tehdään laattakaupan sijaan jo tontin ostovaiheessa ja sen jälkeen suunnitteluvaiheessa. Tässäpä joitakin omalla matkalla tielle tulleita valintoja, joiden jakamisesta on toivottavasti hyötyä omasta talosta haaveilevalle!

Tontti. Isohkolle tasamaan tontille rakentaminen on yleisesti ottaen edullisinta, ellei kyseessä satu olemaan paalutusta vaativa savinen peltopläntti. Rakennuskustannuksiin ja -aikaan vaikuttaa paljon myös se, miten talon ympärillä on tilaa: esimerkiksi maalaaminen ja kaiken maailman ikkunoiden ja räystäskourujen asentaminen sujuu näppärästi, jos joka sivulta pääsee henkilönostimella ajamaan viereen. Mitä matalampi talo ja tasaisempi ympäristö, sitä vähemmän tarvitaan telineitä rakennusaikana.

Meillä sen sijaan on pieni, pitkä ja kapea rinnetontti. Sen kuluja nostivat pinnan alta löytynyt kallio, jota piti louhia ja kuljettaa pois. Talojen vaatimat kuopat olivat melko syviä tuulettuvan alapohjan ja kellarin vuoksi, joten taas piti kuljettaa maata pois rekkakaupalla – hei hei sataset ja tonnit!

Telineitä tarvitaan vähän väliä, mutta kuukausien telinevuokra maksaisi omatoimirakentajalle omaisuuden.

Tavaroiden tilaaminen tontille on osoittautunut aivan omaksi taiteenlajikseen, sillä sinne ei yksinkertaisesti mahdu kerralla paljon tavaraa. Hirret piti tuoda kahdessa erässä, eivätkä kattopellit todellakaan olisi mahtuneet samaan aikaan paikalle, vaikka joku niitä yritti tuoda jo ennen hirsiä. Kaikki työskentely vaatii erityiskorkeita nostureita ja betoni pitää muistaa tilata superpitkällä letkulla. Telineshow on ollut hirmuista, sillä ammattilaistelineet maksavat helposti normiasunnon vuokran verran ja enemmänkin kuukaudessa. Tästä syystä päädyimme ostamaan telineet, joilla pääsee seitsemään metriin. Niiden siirtely parin metrin välein vie aikaa, mutta oma teline on säästänyt pitkän pennin! Rakennusajan jälkeenkin niille on käyttöä, kun pitää ylettää putsaamaan korkean puolen rännejä lehdistä.

Emme kuitenkaan vaihtaisi rinnetonttia mihinkään. Kosteusriskeihin ehkä eniten vaikuttava asia on tontilla seisova vesi, mistä rinteessä ei tarvitse huolehtia; vesi valuu aina pois eikä jää lillumaan perustusten viereen. Rinteen ansiosta saimme taloomme tasoeron, ja Kakskulma on etenkin kadulta katsottuna kiinnostavampi kokonaisuus, kun talot ovat hieman eri korkeuksilla. Mikä parasta: puutarhasta saa helposti kauniin ja sinne luotua erilaisia tiloja, kun maanmuodot tarjoavat luonnostaan valmiiksi rajattuja alueita.

Asemapiirustus. Talon sijoittelu tontille on ylipäätään tärkeimpiä asioita koko suunnittelussa, sillä maa on etenkin täällä etelässä kallista ja tontit kaupungeissa pieniä. Huolimattomasti tontille lätkäisty valmistalo voi osoittautua käytössä aika lailla vähemmän ihanteelliseksi kuin talo, joka on suunniteltu jokaista ikkunaa myöten omalle paikalleen. Silloin pihaa jää juuri oikeisiin kohtiin ja näkymät aukeavat haluttuihin ilmansuuntiin mutta ei kuitenkaan suoraan naapurin olkkariin tai terassille. Arkkitehdin palkkaaminen onkin säästöä, ei sijoitus. Kokonaiskustannuksissa arkkitehti on pieni pihaus!

Kakskulmassa kellari on hyvin käytettyä tilaa ja mahdollistaa sen päällä olevan asunnon säilymisen yhdessä tasossa.

Kellari. Kellarin rakentaminen tuo jonkin verran lisähintaa, mutta niin tietysti jokainen kerros talossa maksaa. Jotkut pohtivat “kannattaako” kellaria rakentaa, ja siihen vastaan: kannattaa, jos sen avulla tontin saa hyödynnettyä fiksuimmin ja sinne saa sijoitettua tiloja, jotka kellariin sopivat.

Meidän rinneratkaisussamme on kellari, jota ei ole liitetty asuintiloihin. Sinne pääsee siis vain ulkokautta ja siellä sijaitsevat molempien talojen yhteinen tekninen tila, toisen talon lämmin varasto ja autotalli. Tilankäytöllisesti se on siis meille loistoratkaisu, sillä rakennusoikeus ei olisi sallinut enää autokatoksen rakentamista, ja kellarin puuttuessa tekniikka olisi syönyt asuintiloja – eikä varastolle olisi ollut enää tilaa missään.

Finnlamellin painumaton Ryhti-hirsi on profiililtaan näyttävä ja moderni.

Hirsivalinnat. Painumaton hirsi on hieman kalliimpaa kuin painuva, mutta helpottaa rakentamista ja esimerkiksi kalusteasennuksia. Päätykolmioiden tilaaminen hirrellä ylös asti kannattaa, vaikka sekin tuo lisähintaa. Jos sitä ei hoksaa pyytää, talovalmistaja tekee päädyt hirsipaneelista, jolloin keskelle taloa tulee höhlän näköinen lista.

Jos päätykolmio ei olisi täyttä tavaraa, tulisi tuohon ikkunan yläpuolelle lista peittämään hirren ja paneelin välistä rakoa – se oli ehdoton ei meille.

Monimuotoinen talo ja kattorakenne. Sanotaan, että talon jokainen kulma maksaa, mistä syystä moni päätyy suorakaiteen muotoiseen peruspötkylään. Käsittääkseni seinänurkkaa enemmän monimuotoisuudessa maksaa se, että kattorakenne muuttuu sen myötä monimutkaisemmaksi. Tässä voi siis olla ovela, ja pyrkiä suorakaiteen muotoiseen kattorakenteeseen, mutta jättää osan katon alla olevasta tilasta vaikkapa terassiksi tai sisäänkäynniksi.

Myös tasoerot voivat muuttaa tilanteen edukkaammaksi: esimerkiksi meidän talossa on L-muodosta huolimatta kaksi eri kattorakennetta. Matalampi saunasiipi kiinnittyy siis suoraan korkeamman asuinsiiven seinään, jolloin kattoon ei tule kulmaa, vaan on vain kaksi suoraa kattopätkää. Anopin kulmassa L-talo on yhdessä tasossa, joten siinä katto tekee käännöksen – sekään ei ole mitenkään ihmeellinen rakenne mutta tekeminen vie toki enemmän aikaa. Monessa tapauksessahan kallis ratkaisu on sellainen, jonka toteuttaminen vie aikaa: työvoima maksaa. Itse tekemällä voi tässäkin säästää ja voittaa “hienompia” ratkaisuja edullisemman hinnalla.

Katon jiirikulma on hieman työläämpi toteuttaa kuin suora katto.

Moni hirsirakentaja pohtii, pitäisikö kylppäri ja sauna erottaa omaksi tilakseen. Näin voi toki tehdä jos tilaa riittää, mutta erillinen rakennus tarkoittaa tekniikan kannalta usein lisähintaa: oma saunamökki vaatii esimerkiksi oman ilmanvaihtokoneen (ellei tee painovoimaista ilmanvaihtoa), ja viemäreille, vesijohdoille, lämmitykselle ja sähköille voi tulla pidempi matka tekniseen tilaan. Jos saa kaupungilta läpi ehdotuksen, jossa tilat ovat erikseen, mutta saman katon alla ja vain pienen käytävän päässä toisistaan, voi ratkaisu tulla edullisemmaksi kuin kaksi kahdeksan metrin päässä toisistaan olevaa rakennusta.

Suunnittelijoiden ylilmitoitukset. Etenkin ensi kertaa rakentavan on vaikea tietää, milloin suunnittelijan ratkaisuissa on oikeasti järkeä ja milloin kyseessä on varmuuden vuoksi lätkäisty ylimitoitus. Meillä esimerkiksi KVV-suunnitelmissa oli sekaisin 12-, 15-, 18- ja 22-millisiä pexejä, vaikka yleisesti kalusteilla käytetään vain 15-millisiä, ja “erikoiskoot” maksavat enemmän kuin tämä yleisin 15. Toteutukset työmaalla ovatkin yleensä jotakin aivan muuta kuin mitä on piirretty. Kun itse rakentaa, on hankala tietenkin alkaa poikkeamaan suunnitelmista, jos ei ymmärrä, mihin valittu ratkaisu perustuu.

Valaistussuunnitelmissa sääntönä on hyvä muistaa, että ledkauppiaalta tilattu suunnitelma sisältää tyypillisesti aivan liikaa valaisimia, koska ledkauppiaan tarkoitus on myydä valoja. Nykyään näkeekin hyvin usein uusia taloja, joissa valaistus on epäonnistunut siitä huolimatta, että sen on suunnitellut “ammattilainen”. Enemmän lamppuja maksaa enemmän ja myös kuluttaa käytössä energiaa enemmän, vaikka kyseessä olisi kuinka energiatehokas led.

Rakennusvalvonnan vaatimukset. Ravan päähänpistot vaihtelevat kunnasta toiseen, ja niihin on vaikea ensikertalaisena varautua. Meillä Espoossa esimerkiksi kaikilla on oltava viivytyskaivo, jonka idea on viivyttää HSY:n viemäriverkkoon pääsevän veden määrää kovilla sateilla. Ajatus on varmaan ihan hyvä, mutta selvittiin sitä ennenkin ohjaamalla äkilliset vesimassat esimerkiksi ojaan.

Pohdimme sellaista vaihtoehtoa, että olisi laittanut rännikaivojen viereen sadevesitynnyrit, jotka olisivat keränneet katolta valuvat sadevedet talteen. Tynnyristä vettä voisi valutella hiljalleen sadevesikaivoihin ja sitä paitsi hyödyntää vettä puutarhassa. Laskennallisesti viivytyskaivolle on kuitenkin niin järjettömät mitoitukset, ettei edes jättimäisten tynnyrien sijoittaminen talon joka kulmalle täytä ravan vaatimusta. Tämä kuitenkin vinkkinä, jos idea voisi toimia jossakin pienemmässä kohteessa… Tilasimme siis bussin kokoisen mittatilauskaivon, joka maksoi pari tonnia ja joka nyt kaivetaan pihalle siihen kohtaan, joka kaavassa on merkitty puiden istutusalueeksi, hohhoijakkaa.

Espoossa vaaditaan myös lumiesteet ihan joka paikkaan, mikä paitsi maksaa, on myös turhaa, kun talvella ei oleskella tai kuljeta esimerkiksi terassilla. Lumiesteiden vuoksi pitää sitten erikseen huolehtia lumenpudotuksesta, mikä on mahtiesimerkki byrokratiamme kukkasista. Jos sattumoisin rakennat kunnassa, jossa lumiesteet vaaditaan vain niille seinustoille, joilla oikeasti kuljetaan, voi säästöä tuoda sisäänkäynnin sijoittaminen päätyyn – silloin lumiesteitä ei tarvita välttämättä ollenkaan.

Tekniikan sijoittaminen. Monissa valmistalomalleissa on kustannustehokkaasti sijoitettu kaikki vesipisteet mahdollisimman lähelle teknistä tilaa. Tämä säästää aikaa rakennusvaiheessa, kun vesiputkien ja viemärien vetäminen tapahtuu vain pienellä alueella ja materiaaliakin kuluu vähemmän. Tästä huolimatta en ottaisi tekniikan vaatimia vetoja pääohjenuoraksi tiloja suunnitellessa, vaan elämän helppouden ja mukavuuden.  Kun yöllä tulee hätä, harva ehkä lohduttautuu sillä, että onpahan säästänyt joitakin satasia rakennusvaiheessa sijoittamalla vessan kauemmaksi makkarista!

Suunnitteluvaiheessa voi miettiä sitäkin, saako kaikki katolle tulevat läpiviennit sijoitettua talon yhteen päätyyn. Jos takan ja kiukaan hormit sekä liesituulettimen huippuimuri tai poistoputki ovat lähekkäin, riittää, että kattotikkaat iskee talon “piippupuolelle”, jolloin kattosiltoja nuohousta ja muuta huoltoa varten tarvitaan vähemmän. Suunnitteluvaiheessa kannattaa siis huomioida sekin, haluaako kattotikkaat paraatipaikalle ulko-oven viereen tai terassille, vai piilottaako ne vähemmän käytetylle sivulle – ja miten se vaikuttaa kattosiltojen vaadittavaan määrään.

Me halusimme ehdottomasti uima-altaan ympärivuotiseen käyttöön, joten nämä parikymmentä neliötä eivät meillä ole ylimääräisiä – jonkun toisen kodissa samat neliöt käytettäisiin varmaankin johonkin muuhun.

Ylimääräiset neliöt. Ylimääräistä on kaikki, mitä et käytä tai mikä ei ilahduta sinua. Jollekin käytävä on hukkatilaa, toiselle talon arkkitehtoninen valtimo, joka kuljettaa tilasta toiseen. Jollekin työhuone on välttämätön, toisen ei ehkä kannata rakentaa omaa huonetta etäpäivän läppärin käyttöä varten. “Varmuuden vuoksi” rakennetut lisähuoneet muuttuvat helposti romuvarastoksi, ellei niillä ole oikeaa suunniteltua käyttötarkoitusta. Kukaan muu ei voi määritellä puolestasi, mikä on turhaa tilaa, mutta ole rehellinen itsellesi: omistamalla kuntoiluhuoneen ihminen ei välttämättä muutu himokuntoilijaksi – mutta voi toki kannustaa siihen. Sinä tiedät.

Meillä tavanomaisesta poikkeavia tiloja ovat ruokakomero ja uima-allashuone sekä ehkä se, että kaappien sijaan sekä eteisessä että makkarissa on vaatehuone. Kaikki eivät näitä tiloja varmastikaan kaipaa, mutta meille ne olivat must. Toisaalta meillä ei ole pesukoneelle omistettua kodinhoitohuonetta, jollainen näyttää löytyvän 99,9 % uusista taloista.

Olohuoneeseen ei tule alaslaskettua kattoa, mikä aiheuttaa hieman päänvaivaa iv-vetojen kanssa: koteloidaanko putket harjalle vai tiputetaanko koko sisäkattoa hieman alemmas?

Korkeat tilat. Aika moni (mukaan luettuna me) havittelevat ainakin olohuoneeseen korkeaa tilaa. Alaslaskettu sisäkatto olisi edullisin ratkaisu: sen päälle mahtuu mukavasti tekniikkaa ja huoltotilaa, jonka ansiosta eristeiden asennus ja tarkastukset ovat helpompia. Alaslasketun katon miinus on toisaalta se, että ilmastointiputket laitetaan yleensä kulkemaan eristeiden joukossa, jolloin putket pitää kondenssin vuoksi eristää itsessään, ja se taas on kallista: valmiiksi eristetyt putket ovat sikahintaisia ja niiden eristely itse on kuulemma kamalaa.

Harjanmyötäinen sisäkatto vaatii taas juuri ilmastoinnin vuoksi suunnittelun ja työn osalta säätöä, kun pitää ratkaista se, mistä putket mahtuu vetämään. Jos iv-kanavat koteloi jollain tavalla (tai jättää jopa loft-henkisesti näkyviin!) ne ovat osa huonetilaa eivätkä siis vaadi eristämistä.

Makkariin tulee ihanan isot ikkunat – ja se myös maksaa…

Isot ikkunat. Toinen nykyajan suosikki (joka näkyy myös Kakskulmassa) on suuret lattiasta lähes kattoon ulottuvat ikkunat. Tunnelman vuoksi ne ovat lyömättömät, kun sisätila tuntuu jatkuvan ulos (edellyttäen, että ulkopuolella on jotakin nähtävää), mutta on syytä tiedostaa, että ne maksavat enemmän kuin perinteiset vaakamalliset ikkunat. Tämä johtuu koon lisäksi siitä, että matalalle ulottuvat ikkunat pitää valmistaa turvalasista siltä varalta, että joku kaatuu ikkunaa päin. Suunnittelussa kannattaa myös muistaa se, että sähkövetoja ei voi kätevästi piilottaa lattialistan alle, sillä sellaista ei lattiaan asti ulottuvan ikkunan alapuolelle välttämättä mahdu…

Toinen isojen ikkunoiden tuoma kulu on etenkin etelän puolella tarve aurinkosuojalle. Tehokkain, kaunein ja ekologisin tapa estää kotia kuumentumasta kesähelteillä on varjostaa taloa ulkopuolelta. Puut ja suuret pensaat toimivat auringon blokkaamiseen ihanteellisesti, sillä lehtipuut varjostavat kevään edetessä yhä enemmän mutta päästävät talvella vähäisen valon oksiensa läpi. Toinen vaihtoehto on erilaiset markiisit. Nykyään suosittuja ovat myös erilaiset ikkunan pintaan asennettavat kalvot, joilla voi olla sellainen ikävä sivuvaikutus, että maisema värjäytyy vähän hassun sävyiseksi. Sälekaihtimet, screenkaihtimet ja lamelliverhot ovat sisäpuolelle tulevia teknisiä ratkaisuja, jotka eivät kuitenkaan toimi yhtä tehokkaasti kuin talon ulkopuolinen varjostus. Koneellinen viilennys vaikkapa ilmalämpöpumpulla tai maaviileällä on kallein ja energiasyöpöin keino hillitä hellettä, mutta toimii varmasti kovinkin kuumalla säällä (kunhan ei tule sähkökatkoa).

Palo-osastointi. Hirressä on se hyvä puoli, että se täyttää itsessään ainakin EI30-vaatimuksen, yleensä enemmänkin. Näin palokatkosta tarvitsee huolehtia vain räystään ja aukotusten kohdalla. Räystään palokatko ei ole erityisen tyyris ratkaisu, sillä se hoituu kipsilevyillä. Sen sijaan EI30-luokitellut ovet ja ikkunat maksavat tuplasti enemmän kuin tavalliset, joten mahdollisuuksien mukaan kannattaa jättää ne minimiin osuudella, jota paloluokitus koskee.

Autotalli on aina oma palo-osastonsa, mikä ei ole ongelma, mikäli se sijaitsee vähintään kahdeksan metrin päässä talosta. Meillä se on kellarissa, mikä tarkoittaa sitä, että kaikki läpiviennit (viemärit, vesiputket, ilmastointi) autotallin ja yläpuolisen asunnon välissä on eristettävä esimerkiksi palomanseteilla. Kysyimme vastaavalta, voisimmeko palomansettien sijaan vain tehdä sisäkaton tuplakipsilevystä, ja vetää siis putket niiden yläpuolelta tekniseen tilaan – se kuulemma sopii. Säästöä, säästöä! Palomansetit maksavat nimittäin hunajaa kipsilevyihin verrattuna…

Meille tulee lehtikuusilankkuparkettia (vas.) kevyellä kulutuksella oleviin tiloihin eli makkariin ja parvelle, anopille taas asuintiloihin saarniparkettia (oik.).

Pinnat. Viimeistely on se vaihe, jossa moni yrittää säästää. Ymmärrän hyvin: usein rahat ovat loppu siinä vaiheessa, kun sisätöihin päästään, ja materiaalien hintavertailut ovat yksi harvoja oikeasti selkeitä asioita koko projektissa. Kalusteet ja pintamateriaalit ovat kuitenkin kokonaisbudjetissa hyvin pieni osuus (ellei halua vain marmoria ja kultaa kaikkialle…). Oma suositukseni on laittaa asiat budjetissa järjestykseen sen mukaan, mikä on materiaalin tai kalusteen käyttöikä- ja tiheys.

Nopeimmin tiensä päähän tulee keittiö, sillä se joutuu yleensä kovalle rasitukselle, kun ovia ja laatikoita auotaan jatkuvasti ja vettä ja rasvaa roiskuu helposti sinne tänne. Tästä syystä kannattaa miettiä, onko omassa budjetissa tilaa panostaa keittiöön parin vai parinkymmenen tonnin verran, sillä tavallisesti keittiöiden laatuerot ovat hinnasta riippumatta nykyään sen verran pieniä, että remontti tulee ajakohtaiseksi joka tapauksessa 10-15 vuoden välein. Sama juttu koskee kylppäriä ja lastulevykaapistoja missä tahansa tilassa.

Sen sijaan sisäkatto voi pärjäillä pitkäänkin ilman remonttitarvetta, joten on hyvä puntaroida, onko halvin mdf-levy se paras ratkaisu, jota jaksaa katsella seuraavat 30 vuotta. Lattiamateriaaleissa taas on huikeita eroja kestävyyden ja hinnan suhteen, joten lattiaa on hyvä harkita tarkkaan. Laatta tai kivi ei mene ajan saatossa oikein miksikään (saumat kyllä vaativat putsausta ja paikkailua), betoni kestää ja kestää ja on myös maalattavissa päälle myöhemmin, puu ikääntyy kauniisti ja on hiottavissa, ja keinomateriaalit taas ovat hankalasti korjattavia, mutta saattavat materiaalista riippuen kestää melko pitkäänkin hyvänä.

Ylipäätään tähän loppuun voisi kiteyttää, että omia valintojaan on syytä miettiä kriittisesti eikä tehdä päätöksiä sen mukaan, mikä nyt on trendikästä tai mihin on tottunut. Joskus perinteinen ratkaisu voi tulla edullisemmaksi kuin jokin nykyajan suosikki, joskus taas uusi idea hakkaa taloudellisesti jonkin totutun ratkaisun. Mielellään kuulisin oivalluksia muilta rakentajilta – oletteko keksineet hyviä säästövinkkejä projekteissanne?


6 kommenttia

    Kiitos kattavasta postauksesta! Kuvan hirsi ei näytä painumattomalta, vaan lamellihirreltä. Onko teillä käytetty molempia?

    Lisäksi silmään pisti hulevesijärjestelmien leimaaminen rakennusvalvonnan päähänpistoksi, mitä ne ei todella ole. Kasvukeskusten tiivistyvässä kaupunkirakenteessa hulevesien hallinta on jo nyt suuri ongelma rankkasateiden sattuessa. Vettä läpäisemätön pinta lisääntyy koko ajan, eikä kaupunkien hulevesiviemärit pysty vetämään rankkasateiden vesimäärää. Harvassa paikassa pystytään avo-ojia säilyttämään. Ilmastonmuutoksen johdosta sademäärien odotetaan kasvavan. Ongelma on yhteinen. Tavoite on toimiva kaupunki myös tulevaisuudessa.


      Moikka, kiitos kommentistasi! Meidän hirsi on painumatonta, joka siis on aina lamellihirttä – massiivihirsi painuu väkisinkin. Olen samaa mieltä siitä, että tuleviin sateisiin pitää varautua, mutta en pidä järkevänä sitä, että ainoa vaihtoehto veden ohjaukseen on maan alle kaivettu muovinen säiliö – pitäisi olla mahdollista hyödyntää sadevettä tontilla ja ylipäätään tukeutua enemmän luontoa jäljitteleviin ratkaisuihin kuin sellaisiin, jotka entisestään häiritsevät esimerkiksi veden luonnollista kulkua. Siinä mielessä esimerkiksi ne puut, jotka olisimme voineet istuttaa viivytyskaivon paikalle (kaivon päälle ei puita voi istuttaa), olisivat luonnollisemmin pidättäneet vesiä, samoin kuin muu kasvillisuus.


        Meidänkin talo on tavallista lamellihirttä. Olen ollut siinä ymmärryksessä, että painumattomana markkinoidaan sellaista tuotetta, jossa puutavara on liimattu ristiin siten, että keskellä hirttä on puunsyyt pystyssä. Meidän lamellihirsitalo on painunut yllättävän paljon vuodessa.
        Samaa mieltä vesien käsittelystä, että monenlaiset järjestelmät pitäisi olla mahdollisia. Usein säiliö saadaan sijoitettua esim. pysäköintipaikkojen alle, jolloin siitä ei ole haittaa istutuksille.


          Ah niin, joo se on kai yleinen tapa tehdä painumaton, mutta Finnlamellilla painumattomuus perustuu ennemmin sellaisiin terästankoihin, joita menee seinän sisällä. Meillä harmillisesti viivytyskaivo tulee tosiaan istutusalueelle – on niin pieni tontti, että kaikkien sadevesi-, salaoja- ja maalämpökaivojen ja muiden värkkien mahduttaminen on kyllä ollut aikamoinen palapeli!



      Arkkitehti löytyi hassusti kaverin kaverin kaverin suosituksesta! Kyselin siis tuttavilta arkkitehdeista, ja sain sitä kautta yhteystietoja ja ehdotuksia. Meillä oli maaliviivalla kaksi vaihtoehtoa, ja päätös tehtiin puhtaasti alkutapaamisen perusteella, eli sen, miten hyvin arkkitehti tuntui olevan samoilla linjoilla meidän kanssa siitä, mitä voitaisiin lähteä tekemään – ihmisten väliset kemiat on kyllä suuressa roolissa tämäntapaisessa yhteistyössä!