Tee itse: Lattiavalun valmistelu

02.07.2019
Anopin kulma ennen…
…ja jälkeen lattiavalun.

Meillä on lattiat! Meillä on lattiat! Tämä on meille yksi isoimmista etapeista raksaprojektissa, ja tänne asti pääseminen on vaatinut aikamoista urakointia.  Kokosimme tähän postaukseen työvaiheet, jotka itse kävimme läpi lattiavaluun valmistautuessamme. Kaikkia vaiheita ei varmastikaan tarvita kaikissa projekteissa, ja joissakin kohteissa pitänee tehdä asioita, joita me emme tehneet, mutta meidän jättiurakassa tuli taas vastaan kaikenmoista, mistä varmasti voi olla hyötyä normaalimmissakin taloissa!

Putkien läpiviennit odottamassa käsin tehtävää betoniavalua. Vannenauhat, styroksit ja puukiilat pitävät putket sillä välin vaaterissa ja oikeissa kohdissa.

Läpiviennit. Ontelolaatan läpi kulkevat putket kannattaa tiivistää ennen lattiavalun valmisteluun ryhtymistä. Me valoimme viemärien läpiviennit umpeen, jotta alapohjasta ei lentelisi asuntoihin pientä möhnää ja putket pysyisivät varmasti oikeassa korossa ja vaaterissa. (Viemäriputkien asentamisesta voit lukea täältä.)

Ontelolaattojen pinnassa olleet suurimmat betonikököt napsuteltiin irti ja lopuksi pinnat harjattiin ja sitten vielä imuroitiin.

Tasoitus. Ennen styrokseja on syytä tarkistaa pinnan tasaisuus, ainakin jos ontelolaattojen saumavalu on sujunut yhtä vauhdikkaasti kuin meidän tapauksessamme. Meillä kaikki sisätilojen lattiat tulivat ontelolaattojen päälle, joten tasoittelimme kuopat styroksisuikaleilla – kuulemma hieno hiekka olisi optimaalisin täyte, mutta käytimme taas sitä, mitä oli saatavilla. Isoimmat betonikökkäreet rouhaisimme pois rautakangella tökkäisemällä. Autotallissa lattiavalun pohjaa alettiin tekemään suoraan sorapatjan päälle, joten ensin harasimme rautaharavalla soran mahdollisimman tasaiseksi. Sen jälkeen sora piti vielä täryttää tiiviiksi, jottei se pääse painumaan betonilaatan alta.

Autotallin erikoisuuksiin kuuluivat myös kantavista teräspilareista sorapatjaan johdetut pikkuputket – näiden idea on tiputella pilarin sisälle kondesoituva vesi hiljalleen valun alapuolelle maaperään. Teknisessä tilassa piti miettiä hyvissä ajoin paikat maalämpöpumpulle, lämminvesivaraajalle ynnä muulle tarpeelliselle, ja kiinnittää putket seinälle tulevien sijaintiensa mukaan.
Kylppärissä laitoimme reunoille uretaanilevyä ja alimmaksi styroksikerroksen, päällimmäiseksi taas tuli Kingspan-levyä.

Ensimmäinen eristekerros. Monessa piirustuksessa seiniä kiertää ohut pystystyroksi ikään kuin listana, niin meilläkin. Pystystyrrejen jälkeen lätkimme styroksilevyjä lattialle. Reunoille ja aukkojen ympärille leikeltiin sopivanmuotoisia paloja ja rakoset tilkitsimme fiiliksen mukaan styroksisilpulla tai polyuretaanilla. Huom! Kannattaa laittaa suora reuna aina seinään päin ja itse leikattu rävellys “sisäpuolelle”.

Valun alle jäävät viemäriputket asetellaan oikeaan korkoon ennen styroksien asentamista. Toisessa kuvassa näkyvät ensimmäiseen styroksikerrokseen vedetyt kylmänvesipexit, vuoroaan odottavat lämpimän veden pexit ja autotallin iv-putket, jotka niin ikään jemmattiin valun sisään.

Kylmävesipexit. Valun alla kulkevat kylmävesiputket kannattaa kaivertaa ensimmäiseen eristekerrokseen, jotta lattialämmitysputket eivät pääse hauduttelemaan kylmää vettä. Meillä toisen asunnon valun alle tuli lisäksi autotallista nousevat ilmastointiputket, joten nekin piti asentaa tässä vaiheessa. Styroksiin syntyy nättiä koloa putkelle styroksileikkuria käyttäen: me hankimme kaupan halvimman leikkurin ja väänsimme itse rautalangasta aina sopivankokoisen terän (kaupan valmiit terät maksavat maltaita!). Sitten vain leikkuri töpseliin ja viivaa pitkin kaivertamaan! Palaneen styroksin tuoksu jää varmasti ikuisesti mieleen (minusta se muistutti hieman hyasinttia hormoneilla – joko olen oivallisen tarkkanenäinen tai sitten päässäni on vikaa).

Styroksiin kaiverrettu kolo vesiputkelle.
Takan alta jätettiin toinen eristekerros pois ja korvausilmaputki eristettiin solumuovilla.

Toinen styroksikerros. Kun kaikki ensimmäiseen kerrokseen tulevat putket ovat paikoillaan, päästään lätkimään toinen kerros styroksia, tai jos kyseessä on kylpyhuone, uretaanilevyä – jompsin kumpsin, kunhan laitat eristeen limittäin ensimmäiseen kerrokseen nähden. Kantavien väliseinien, harkkoseinien ja takkojen alle tehdään yleensä laatan vahvennos. Se tarkoittaa sitä, että niiden kohdalta (ja joitakin senttejä ekstraa) jätetään toinen eristekerros laittamatta. Näin syvennyksiin syntyy paksumpi betonilattia, joka jaksaa kantaa painavamman kuorman menemättä aivan littuun.

Irrotuskaista niitattu seinälle ja kaikki styrret paikoillaan. Nyt on nättiä!

Irrotuskaistat. Kun kaikki eristekerrokset on asennettu (niitä voi tietysti olla enemmänkin kuin kaksi, mistäs minä teidän projekteistanne tiedän), voidaan ampua irrotuskaistat paikoilleen. Seinien alaosat, jotka tulevat jäämään valun alle, vuorataan siis solumuovilla, jotta betonilaatasta tulee kelluva – tällä on merkitystä ainakin kuulemma äänieristyksen kannalta, mutta ajatuskin betonin liimautumisesta hirsiseinään vaikuttaa sekä puun että betonin elämisen kannalta jotenkin epämääräisen huonolta idealta. Irrotuskaistaa kietaistaan myös läpivienneistä pukkaavien viemäri- ja muiden putkien ympärille. Me totesimme helpoimmaksi tavaksi niitata irrotuskaistan hirsiseinään niin alas, että niitin reiät jäävät joka tapauksessa lattialistojen alle piiloon. Toki niitit voi yrittää mitoittaa kokonaan valun allekin. Putkien ympärille solumuovi vedettiin vanhalla kunnon jesarilla.

Suodatinkangas teippailtu paikoilleen ja lämminvesipexit laitettu lepuuttamaan päälle.

Suodatinkangas. Joissakin ohjeissa (esimerkiksi meidän rakennedetaljeissa) käsketään laittaa koko komeuden päälle vielä suodatinkangas, jotta betoni ei vain koske mihinkään ja resonoi ääntä. Luulenpa tämän olevan suodatinkangaskauppiaiden juoni, koska näimme vaivaa ja teimme tämänkin ohjeen mukaan – eikä hommassa vaikuttanut olevan mitään järkeä. Vastaava mestarimme totesi, ettei olekaan moista ennen nähnyt, mutta yritti lohduttaa, että ainakaan betoni ei nyt pääsisi irrotuskaistan alle. Kangaskin piti niitata seinään, ei pysynyt teipillä ei. Jos nyt olisin valmistelemassa lattiavalua, skippaisin tämän vaiheen, mutta tunnolliset ja mielenrauhaltaan herkästi järkkyvät ihmiset voivat kaikin mokomin leikellä, levitellä ja teippailla vielä suodatinkangastakin styroksien ja irrotuskaistojen päälle.

Siihen se tulee, nimittäin eteisen vaatehuone! Ja sen taakse ruokakomero, siivouskomero/tekninen tila sekä portaat parvelle.

Väliseinämerkinnät. Jos taloon on tulossa lattialämmitys, on tässä välissä hyvä merkata väliseinien, oviaukkojen, takan ja kiukaan paikat – näin näkee helposti, mihin kohtaan lattialämmitysputkea EI vedetä ja mistä lämmitys taas tulee eri huoneisiin.

Lämminvesipexit. Tässä vaiheessa voi alkaa vetää valun alle jäävät lämpimän veden pexit lopullisen eristekerroksen päälle. Pexien vetämisessä ei tarvitse muistaa oikeastaan muuta kuin se, ettei kovin tiukkoja mutkia kannata edes yrittää; anna putken tehdä mieluiten loivia kaaria, niin putket eivät paukahda aina, kun aukaisee hanan. Pexien päitä ei muuten tule tukkiman jesarilla, sillä se töhnää inhoittavasti eikä lähde mukavasti irti. Sen sijaan käytä aina pexien mukana tulevia somia tulppia.

Toinen muistettava asia on merkata styroksista törröttäviin putkiin, mikä mikäkin on: esimerkiksi “keittiön kylmä vesi” (keittiö kv”), “kylppärin lämpimän veden kierto” (“kph lvk”) ja niin edelleen. Näin ei tarvitse valun jälkeen arvailla, minne putken toinen pää johtaa.

Ai niin ja sitten vielä: muista asentaa hanojen kohdalla kylmä vesi aina oikealle, kuuma vasemmalle. Jakotukit voi asentaa päällekkäin tai vierekkäin, kylmälle omansa ja lämpimälle omansa. Jos ne tulevat päällekkäin, niin tähtää lämpimän veden pexit ylemmäs ja lähemmäs seinää, kylmä taas alemmas ja eteen hieman irti seinästä.

Raudat ja putkiviidakko check!

Raudoitusverkot. Sitten päästäänkin raudoitushommiin! Raudoitusverkot kannattaa leikellä pihalla oikean kokoisiksi (myös siinä mielessä, että ne mahtuvat jostakin ikkuna- tai oviaukosta sisään…). Verkkojen alle nyplätään betonikorokkeita noin metrin välein (tarkista oikea korko oman valusi paksuuden mukaan: lattialämmitysputken yläpinta halutaan noin 3-4 cm valun pinnan alapuolelle. Verkkojen kulmat surrataan yhteen ja homma on valmis. No ei olla lähelläkään valmiita, juksasin!

Maadoitus. Koska olet tietysti muistanut maadoittaa talosi jo anturavaiheessa, on tässä välissä hyvä hetki muistella, mistä kohtaa talon maadoituskupari nousekaan ylös. Ai niin tuosta! Tärkeää on surrata kupari kiinni raudoitusverkkoon, jotta salama ei taaskaan posauta taloa taivaan tuuliin. Kuparin läpiviennissä on hyvä miettiä sitä, ettei se pääse koskettamaan stryroksia tai muita eristeitä, sillä jos sattuu niin ikävästi, että salama iskee juuri sinun taloosi, ei ole kiva, että maadoitus leimauttaa eristeet palamaan (puolen kilsan päästä meidän työmaasta oli käynyt tänään JUURI SILLÄ TAVALLA, eli tämä ei ole mikään leikin asia, ihmiset!).

Teline odottelee lattialämmityksen jakotukkia. Tuo syherö seinän vieressä on maadoituskupari. Läpivienti on tarkoitus täyttää palomassalla.

Väliaikaiset jakotukkitelineet. Jos jakotukkeja on tulossa paikkoihin, joissa ei vielä ole seiniä, tarvitaan väliaikainen tuki jakotukille. Me nikkaroimme jämäpuista tuet, joista toinen kiinnitettiin hirsiseinän väliseinäkoloukseen ja toinen tasoeron aikaansaamaan harkkomuuriin. Toisin sanoen: kiinnitä tuki sinne, mihin sen parhaiten saat, vaikka kattoon.

Lattialämmitysjohdot. Me sallimme itsellemme ylellisyyden ja otimme lattialämmitysasennuksen lämmityspaketin mukana. Tähän oli kaksi syytä: halusimme, että vastuukysymyksissä lämmitys olisi kokonaisuudessaan yhden tahon hoitama. Toiseksi säästimme tässä tooodella paljon aikaa, sillä asentajalla on surrauskone ja semmoinen hauska pyörivä putkihyrrä, joka syöttää lämmitysputkea sopivasti aina oikeaan paikkaan. Meillä on vain hitaat kädet ja sotkuisia putkikeriä. Asentaja surautteli putket paikoilleen vajaassa kahdessa työpäivässä meidän kahden talon ja yhden autotallin kokonaisuudessa, hirvittää ajatellakaan kauanko meillä olisi kulunut hommaan aikaa.

Sivuhuomatuksena kerrottakoon, että asentajan jäljiltä paineet olivat putkissa korkealla, noin 4 baria, mutta lähtivät seuraavien päivien kuluessa laskuun ja tippuivat alimmillaan 2,5 bariin. Tästä ei kuulemma ole syytä huolestua, sillä uudet putket laajenevat painetestissä, jolloin ilmamäärä jotenkin tasaantuu.

Putkien tukeminen. Kaikki eristeistä törröttävät pexit ja muut mahdolliset putket kannattaa luonnollisesti yrittää tukea siihen asentoon, jossa haluaa niiden lopullisestikin olevan. Useimmat tykkäävät suoruudesta, joten siihen mekin pyrimme. Seinään kiinnittäminen on helpoin vaihtoehto, mutta jos putki sattuu olemaan keskellä lattiaa, voi raudoitukseen kiinnittää vaikka harjateräksen palasen tukikepiksi. Jos putkia on kaksi lähekkäin, ne voi onnistua sitomaan toisiinsa kiinni niin jämäkästi, etteivät ne kaadu valun sekaan. Meistä virityksemme näyttivät aika liikkiksiltä, mutta jotenkin valun jälkeen putket näyttävät aivan hyviltä ja ryhdikkäiltä. Joko oma silmä oli liian kriittinen tai sitten valajat ovat nähneet vaivaa niiden pystyttämisessä…

Pete hitsasi raudoitusverkon pätkän L-rautaan. Sen jälkeen piti napsautella leikkureilla verkon osia irti toisistaan, jotta saimme taivutettua verkkoa alaspäin sopivaan kulmaan surrausta varten.

Betonimuotit. Mahdollisten betonimuottien tarve riippuu tietysti siitä, sattuuko omasta talosta löytymään tasoeroja tai oviaukkoja, jotka vaativat jotakin estettä betonille. Meidän piti nikkaroida betonimuotit uima-altaan reunalle, makuuhuoneeseen (joka on muuta taloa korkeammalla), eteiseen sekä autotalliin. Autotalliin teimme lisäksi L-raudasta tukikynnyksen, jonka on tarkoitus estää betonia murenemasta auton painon alla.

Vaneriseen betonimuottiin kiinnitettiin kaksi kierretangon pätkää siten, että tanko tuli sisäpuolelta L-raudan alareunan tasolle.
Kierretangon ideana on tukea kynnys paikoilleen valun ajaksi. Muottia irrotettaessa ulkopuolelle jäävän kierretangon palan voi joko pätkäistä pois tai jättää paikoilleen, sillä toiselle puolelle on joka tapauksessa tulossa vielä autotallin luiskan valu.
Valmis rakenne ulkoapäin lueteltuna: valumuotti, eriste kylmäsillan katkaisemiseksi sekä L-rauta eli kynnys, joka surrattiin kiinni lattian raudoitukseen.
Lattiavalun korkomerkki paikoillaan – nyt on kaikki valmista!

Korkomerkit. Lopuksi merkkaa lattiavalajille korko jokaiseen tilaan metrin korkeudelle halutusta lattiapinnasta – jos siis on tulossa 10 cm:n valu, tee merkki 110 cm:n korkeuteen tämänhetkisestä lattiapinnasta. Me askarreltiin ylijääneestä suodatinkankaasta tämmöiset aika herttaiset korkomerkit, tapoja on varmaan tyylikkäämpiäkin…

Suojaus. Jos lattiavalu tehdään tavallisesta betonista, pitää seiniä ja kulkuaukkoja suojata jopa pariin metriin asti. Meillepä tuli maakostea betoni, joka ei roisku eikä sotke, ei vaadi jälkikäsittelyä eikä jätä jälkeensä muuta kuin kasan hiekkaa. Mokoma kuivuu vielä pinnoitusvalmiiksi noin kolmessa viikossa, joten meidän oli kyllä vaikea keksiä yhtään syytä, miksi olisimme halunneet tavallista betonia tämän ihanuuden sijaan. Sen kunniaksi tähän loppuun pari kuvaa itse valusta!

Maakostea betoni on hiekkaista ja kuivaa, kuten kuvasta näkyy, eikä siksi sotke seiniä. Valmiissa autotallissa on hienot kaadot ja nätti pinta! Toki päälle tulee vielä epoksi, kunhan massa on kunnolla kuivunut.
Kakskulman lattiavalu oli 2.7.2019. Meidän makkari ja asuintilat valmiina oikealla, vasemmalla näkyy kylppäri ja sauna uima-altaan puolelta kuvattuna – allas valetaan myöhemmin vedenkestävästä betonista.

Kuten kaikessa rakentamisessa, myös lattiavalun valmistelu on sarja vaiheita, joista jokaista erehtyy pitämään viimeisenä. Pysy uskossasi vahvana, hyvä omatoimirakentaja, sillä jossain vaiheessa ahkeruus palkitaan ja loppu todella koittaa, kuten tämän uskomattoman pitkän postauksenkin kohdalla.