Shou sugi ban -käsittely köynnösporteille

25.07.2020
Shou sugi ban -köynnösporttien ilme toistaa ikkunoiden vuorilautojen muotoa.
Koreaköynnöskuusama kiipeilee jo toisen portin kylkeä!

Pidimme kerrankin aivan perinteikkäät pihatalkoot, jonne kaverit tuli tekemään sienipölkkyjä ja ihan hirveät määrät polttopuuta (kiitti vielä asianomaisille!). Sillä aikaa isäntäväki askarteli shou sugi ban -köynnösportteja, jotka tulevaisuudenvisiossani luovat upeaa struktuuria puutarhaan ja peittyvät vuosien varrella mahtavan reheviin köynnöksiin. Sitä odotellessa.

Uhkeaan rehevyyteen on vielä hiukan matkaa…

Jo pidemmän aikaa sormeni ovat syyhynneet päästä kokeilemaan japanilaista shou sugi ban -tekniikkaa, joka kyllä Suomessakin vanhastaan tunnetaan puun hiillyttämisenä. Idea on yksinkertainen: puun pinta poltetaan, jonka jälkeen lahottajat eivät pääse hajottamaan puuta ja se säilyy kauemmin. Japanissa on ilmeisesti edelleen pystyssä yli 1 000 vuotta vanha temppeli, joka on rakennettu hiillytetystä puusta, mutta meidän pihalle vähempikin kestävyys riittää. Siksi emme sen kummemmin lähteneet hifistelemään asialla, vaan otimme kosaanin kauniiseen käteen ja annoimme mennä!

Vanhojen puiden päihin lovettiin kolot ylälautaa varten.

Köynnösporttien materiaaliksi valitsimme kierrätyshenkisesti tontiltamme puretun vanhan liiterin tukipuita. Ne olivat jo itsessään rustiikkisen hienoja madonsyömine koloineen, mutta käsittely teki niistä kyllä vielä hienommat! Ja paremmin taloon sopivat.

Käytimme niin ikään japanilaista kikkaa porttien asettelussa: koska puut olivat hiukan erikokoisia, laitoimme pienemmät puut sisältä päin katsoessa kauemman portin materiaaliksi – näin syvyysvaikutelma hämääntyy pikkaisen pidemmäksi ja taaempi portti näyttää olevan hieman kauempana kuin onkaan. Näppärä silmänkääntötemppu pienelle pihalle!

Köynnösporttimme rakenne on hyvin simppeli: nakutimme maahan noin 140 cm:n etäisyydelle kahdet aitatolpat. Sahasimme kaksi paksumpaa tolppaa sopivaan mittaan ja teimme niiden yläreunoihin pienet lovet, joihin ylälauta kiinnitettiin lopuksi ruuveilla. Koko komeus ruuvattiin käsittelyn jälkeen aitatolppiin, ja kyllä ne varsin jämäköiltä vaikuttavat. Tässä välissä ehti jo olla niin kova myrsky, että benjihyppynosturikin katkesi, mutta meidän köynnösportit seisoivat vain tyynesti paikoillaan!

Puun hiillyttäminen shou sugi ban -tekniikalla

Burn shou sugi baby burn!

Tarvikkeet

  • kosaani
  • teräsharja
  • vettä
  • puuöljyä ja riepu
Vettä on hyvä olla puun putsaamiseen, mutta myös sen (epätodennäköisen) sattumuksen varalta, että jotakin syttyy oikeasti palamaan.

Jos olet niitä ihmisiä, jotka eivät harrastuksenaan polta asioita, niin tiedoksi, että kosaanilla tarkoitetaan tässä settiä, joka koostuu nestekaasupolttimosta, korkeapaineventtiilistä sekä nestekaasupullosta. Ostimme kaksi ensimmäistä Motonetistä, kaasua olikin jäänyt anopin vanhasta grillistä yli. Huomaa siis, että grillin letkussa on normaalisti kiinni matalapaineventtiili. Älä ota sitä käyttöön, jotta tohottaminen onnistuu, muuten homma lässähtää.

Kerron tämän siksi, että itse olin aivan pihalla koko kosaanittamisesta ja meinasin jo parkua siellä Motonetin käytävällä kun kaikki on niin vaikeaa.

Shou sugi banin vaihe 1: hiillyttäminen

Tohota puun pinta huolekkaasti. Kiinnitä erityistä huomioita rakoihin, oksakohtiin ja leikkauspintoihin – niiden hiillyttäminen on hitaampaa kuin pinnan. Myös höylätyn laudan ja kuorittujen tukipuiden tohottamisessa oli eroa: höyläys tuntui hieman hidastavan hommaa. Kun pinta alkaa rakoilla ja muuttua metallinhohtoiseksi, se on valmis.

Shou sugi banin vaihe 2: harjaus

Harjaa kaikki irtoava hiili teräsharjalla. Rapsuttelu sujui oikein nätisti, mutta viimeistään tässä kohtaa kannattaa riisua valkoiset vaatteet!

Putsaa hiilipöly pois pinnasta. Itse huuhtelimme reilusti kastelukannua käyttäen, sillä kesäpäivä kuivasi puun taas nopeasti. Putsaamiseen voi kuulemma käyttää myös esimerkiksi paineilmaa tai pyyhkiä pinnan rätillä.

Öljyä pinta. Itse käytimme jotain aika pahanhajuista ja luullakseni erittäin ei-ekologista Liberonin puuöljyä (“kiinanpuuöljy”?), joka oli oikeastaan tarkoitettu sisätiloihin. Suositeltavaa olisi kai käyttää ulkohuonekaluille sopivaa öljyä, esimerkiksi pellavaöljyä. Hölväsin öljyä ihan kunnolla ja levitin sen kangasrievulla, etenkin yritin saada sitä puun koloihin ja halkeamiin, joihin hiillyttäminen ei tehonnut. Kuulemma shou sugi ban -puun voi öljytä uudelleen 10-15 vuoden kuluttua.

Valmista! Öljyn kuivuttua pinnasta ei irtoa nokea. Puusta tuli mielestäni tosi kauniin väristä, ja eläväiset ja rustiikit köynnösportit sopivat hienosti meidän taloon ja puutarhaan. Tyytyväisiä ollaan!

On tämä poltettu puu vaan kaunista!

Koska liiterin purkamisesta otettiin talteen paljon enemmänkin vanhaa puutavaraa, aloin jo suunnitella ulkokalusteiden tekoa samalla tekniikalla… ehkä ensi vuonna?

Ja hei! Jos video-ohjeet shou sugi banista kiinnostavat, niin tein aiheesta myös kompaktin YouTube-videon:

Lue myös:

Liiterin tarina: Pientä purku-urakkaa

Alkuperäisiä ajatuksiani pihasta: Pihahajatuksia

Köynnösihastukseni lähteillä: Elämä ilman järvinäkymää eli maisema tiivillä kaupunkitontilla

 


Ei kommentteja