Pihahajatuksia

05.05.2018
Puutarhainspiraatiota naapuripuutarhastamme Träskändan kartanosta! Meillä on kyllä vähän pienempi piha kuin Aurora Karamzinilla aikanaan…Kuva kirjasta Vanhoja suomalaisia puutarhoja.

Kevään tulo herätti minussa tänä vuonna ensimmäistä kertaa puutarhaihmisen. Pihaa päästään laittamaan vasta vuoden päästä, mutta jo tietoisuus siitä on laittanut ideapyörät pyörimään. Jos hyvin käy, istumme kesällä 2019 omalla terassilla aamukahvilla!

Aion ammentaa perinteiseen ja Suomen ilmastossa toimivaan pihaan sopivia ideoita Eeva Ruoffin Vanhoja suomalaisia puutarhoja -kirjasta (Otava 2001). Ihana opus!

 

Innostuttuani bokashista olen alkanut haaveilemaan muutenkin luonnonmukaisesta pihasta. Permakulttuurin periaatteita noudattava piha olisi ihanteellinen: yksinkertaistettuna se tarkoittaa sitä, kasvit valitaan niin, että ne huolehtivat toinen toisistaan. Luonto siis hoitaa omalla kiertokulullaan puutarhan toiminnan, eikä ihmisen luomia lannoitetta ja laitteita tarvita. Bokashin avulla biojätteeni ei olisi jätettä vaan raaka-ainetta puutarhaan – se on kaunis ajatus!

Mustarastas on tehnyt pesän purkua odottavaan liiterinpätkään – pidän sitä ehdottomasti hyvänä enteenä, sillä jos paikka kelpaa rastaalle, kelpaa se varmasti meillekin! Liiterin tilalle tulee kutakuinkin saunan terassi.

 

Lapsuudenkodissani oli iso piha, josta suurin osa oli nurmikkoa. Minusta näytti siltä, että nurmikon tarkoitus oli tulla vain jatkuvasti leikatuksi. Mieluiten leikin pihaa ja autotietä erottavassa jättimäisessä viitapihlaja-angervossa, jonka lehtevien oksien ja tuoksuvien valkoisten kukkien siimeksessä oli jännittävää kontata salaisia käytäviä pitkin. Tai sitten kiipeilin pihamme puissa.

Silloin päätin, että isona en kyllä halua nurmikkoa, kun pensaat, kukat ja puut ovat niin paljon hauskempia. Paitsi marjapensaat. Meillä oli paljon puna- ja mustaherukkapensaita ja yksi karviaispuska, ja teininä vietin mielestäni kaikki kesät pelkästään tyhmiä marjoja keräten, kun kaverit tekivät kaikkea kivaa. Antipatiani kestivät yllättävän pitkään, kunnes pari viikkoa sitten totuus valkeni minulle: mehän tarvitaan ehdottomasti mustaherukkapensaita tulevan talon pihalle! Lapsuudenkodin pihalla oli myös kirsikkapuu, ja sellainenkin on haavelistalla. Kukat ovat taivaallisen kauniita ja happamistakin kirsikoista syntyy mahtavaa piirakkaa.

Tällä hetkellä tonttimme on pitkälti (myllättyä) nurmikkoa. Mutta pian nurtsin paikalle tulee talot!

 

Olemme onneksi aivan samaa mieltä Peten kanssa siitä, että nurmikon sijaan haluamme rehevän puutarhan, jossa kasvaa paljon syötävää, mutta myös koristekasveja. Heinät ovat molempien suosikkilistalla. Pete on minua edellä näissä puutarhahommissa, sillä hän saa joka kevät kasvatusvimman ja kokeilee kaikenlaisten taimien kasvatusta. Minusta taimivaihe on jotenkin hermostuttava, kun puolet kasveista kuukahtaa kuitenkin, mutta ehkä pääsen mukaan hauskuuteen, kun kasvit saa siirrettyä pihalle. Itse haluaisin kokeilla kurpitsan ja melonin kasvattamista – jättikasvisten kasvattelu kiinnostaa!

Pelastimme viime syksynä raparperin tulevan rakennuspaikan kohdalta ja siirsimme sen tontin takareunalle. Ja katso: se alkoi kasvaa! Olen rajattoman onnellinen tästä ensimmäisestä pihasaavutuksestamme!

 


Ei kommentteja