Talo tulevaisuutta varten?

27.08.2021
Tämä parvi on tulevaisuudessa työtilaa.

Katsoimme myöhäisherännäisinä vihdoin Yle Areensta Sadan vuoden talo -sarjan. Sarjassa kuvattu rakennusprojekti on jo useamman vuoden vanha mutta samat ongelmat näyttävät vaivaavan rakentamista edelleen – ohjelma on todella tragikoominen ja samaistuttava etenkin sellaisille rakentajille, joille ei tule pakettitaloa, suosittelen!

Ohjelmassa pointtina on tehdä terve ja kestävä talo, joka palvelee ainakin sata vuotta, mutta siinä sivuttiin tulevaisuuden asumista toiseltakin kantilta. Kiinnitin huomioni kohtaukseen, jossa rakennuttaja kertoo vaimolleen, että taloon tulee KNX-järjestelmä. Kotiautomaatiojärjestelmän vuoksi katolle oli vedettävä kilometrikaupalla putkitettua kaapelia, mikä tuli kalliiksi ja hidastutti talon saamista säältä suojaan. Mies perusteli valintaa toteamalla, että ehkä juuri nyt arjessa ei ole niin intoa säädellä erilaisia valaistusskenaarioita, mutta ainakin järjestelmä on sitten valmiina tulevaisuutta varten.

Tästä heräsi mieleen kaksi asiaa: ensinnäkin en usko, että parin vuoden päästä kukaan enää edes harkitsee tällaisten raskaiden kotiautomaatiojärjestelmien lisäämistä uuteen taloonsa. Kun yhä useampi laite toimii langattomasti ja on halutessaan hallittavissa vaikka kännykkäsovelluksella, niin kuka kaipaa kiinteitä johdotuksia?

Parvelle varataan paljon tilaa analogisille älyhuvituksille eli kirjoille. Tähän paneelikasan kohdalle tulee piiitkä rivi matalaa kaappia Aku Ankan taskukirjoille ja vähemmän kuvalliset teokset tulevat tekeillä olevan väliseinän toiselle puolelle.

Miten tehdä tulevaisuusvarma talo?

Toisekseen aloin miettiä talojen tulevaisuusvarmuutta laajemminkin. Kuinka paljon pitäisi ja kannattaa pohtia tulevaisuutta, kun rakentaa taloa?

Yksi kiinnostava ilmiö ovat erilaiset varaukset. Meille vihjailtiin suunnitteluvaiheessa, että kannattaisi miettiä laajennusvarauksia ja ainakin mahdollisuutta tehdä parvelle ylimääräinen makuuhuone ihan jälleenmyyntiäkin ajatellen. Kun tilanne kuitenkin on se, että me emme tällä hetkellä keksi yhtään syytä, miksi haluaisimme parvelle makuuhuoneen, niin miksi käyttäisimme rahaa siihen nyt?

Minusta tekemätön tilavaraus on yhtä kuin ylimääräinen rakennusaikainen kulu ja vaiva. Jos jokin asia ei heti ole tärkeysjärjestyksessä niin korkealla, että siihen panostaisi aikaa ja rahaa, niin miten se sinne myöhemminkään nousisi, kun asioiden tekeminen jälkikäteen on kuitenkin vielä kalliimpaa ja vaivalloisempaa kuin niiden toteuttaminen rakentamisen yhteydessä?

Ja kuulkaa, minusta se on sitten ihan ostajan asia miettiä, mitä tilamuutoksia hän haluaa taloon tehdä – millä rahkeilla me muka ennustaisimme jonkun toisen tarpeita?

Takan tekeminen jälkikäteen olisi h-vettiä lähinnä katon läpiviennin kohdalta – sen tiivistely oli ihan tarpeeksi vaikea homma jo näin rakennusaikana. Puhumattakaan siitä, miten korvausilma-aukko naamioitaisiin, jos sen päällä ei nököttäisi takkaa – tai ainakaan itse en halauisi olla tekemässä enää jälkikäteen reikää betonivalun ja ontelolaatan läpi.

Me mietimme tarkkaan, onko budjetti- tai muista syistä jotakin, jonka tekemistä pitäisi lykätä. Takkavaraus on aika yleinen varaus, mutta me varasimme Kakskulman takoille heti budjetissa tilaa – on melko kallista ja hankalaa tehdä hormia jälkikäteenkään, vaikka pohjan kantavuudessa takka olisikin huomioitu. Meidän piti myös raakarehellisesti miettiä, onko uima-allas meille oman aikansa leipäkone vai oikeasti arkea parantava lisä, johon kannattaakin sitten satsata heti eikä myöhemmin. Päätimme panostaa siihen heti.

Ja sitten on sellainenkin juttu minkä olen isoilta tytöiltä ja pojilta kuullut, että raksaprojektin jälkeen iskee semmoinen mystinen väsymys. Joka kestää joillakin loppuelämän tai ainakin seuraavaan muuttoon asti. Ja sen aikana ei voi kuvitellakaan tekevänsä yhtään laajennusta, takka-asennusta tai niitä puuttuvia lattialistoja ja muita “tehdään nämä sitten jälkikäteen” -hankkeita.

Ainoa varaus, jonka teimme molempiin taloihin, on sähkökiuasvaraus. Kolmivaihevirran vetäminen saunaan maksaa tietysti joitakin kymppejä (eli ei yhtään mitään), mutta tässä on ajateltu enemmän sitä mahdollisuutta, että puusaunan lämmittäminen kävisi syystä tai toisesta työlääksi (tai ylivoimaisen kalliiksi, jos vaikkapa puunpolttoon tehdään rajoituksia). Ja sen megapiuhan vetäminen jälkikäteen on kyllä todella hankalaa ja kallista, ainakin niin, että lopputulos olisi nätti.

Älykoti vaatii älykästä tekniikkaa?

Tekninen kehitys on niin huisaa, että on vaikea ennustaa, miten ja millaisia laitteita ja sovelluksia käytämme 20 vuoden päästä. Vielä 20 vuotta sitten oli vaikea uskoa, että kaikki käyttämämme viihde tulee netin kautta on-demand-tyyppisesti emmekä enää katsokaan televisiosta lempiohjelmaamme maanantaisin klo 20.00 (muistelen sinua kaiholla, teinivuosieni tanssituntien jälkeinen rutiinini, 70’s Show!). 30 vuotta sitten oli vaikea uskoa, että kiljuisimme hyvän valokuvaustilanteen eteen sattuessa, että “tuokaa äkkiä mun puhelin!” – kyllä silloin vielä puhuttiin kameroista ja puhelimet olivat ihan muuhun käyttöön.

Sivuhuomatuksena (ja postauksen toisena ohjelmavinkkinä) mainittakoon, että aloimme (taas) katsomaan ikisuosikkiamme X-Filesia. Ensimmäisellä kaudella on jakso, jossa hakkerinero asuu tekoälyn ohjailemassa älykodissa. Jakson kuvaamisesta on 30 vuotta aikaa, eivätkä älykodit ole tässä ajassa muuttuneet yhtään hienommiksi, ehkä hiukan yleisemmiksi tosin. Minusta näyttää siltä, että älykotien tulemisesta on puhuttu enemmän ja pidempään kuin mitä niitä on rakennettu. Olisiko kuitenkin niin, etteivät ihmiset oikeastaan kaipaa kaikkea sitä älyä?

Kun talossa on meneillään kaikenlaisen tekniikan asentelua niin tulee väkisinkin miettineeksi, miten näitä sähköpiuhoja ja iv-kanavia ei huvittaisi paljon jälkikäteen vaihdella.

Jos taas miettii omakotitaloja, niin mikä on muuttunut 20 tai 40 vuodessa? Meillä on edelleen jääkaapit, uunit ja televisiot, vaikka ne ovatkin hyvin erilaisia kuin vuosikymmeniä sitten. Niille kaikille yhteistä on se, että seinässä oleva pistorasia takaa edelleen tekniikan toimimisen. Monimutkaisempaa teknologiaa edustavat pesukoneet, jotka vaativat sähkön lisäksi myös vettä. Mutta siinäpä se. Mitä muuta viimeisen sadan vuoden aikana on tarvittu kuin sähkö, vesi ja viemäröinti? No okei, ilmanvaihto on nykyään usein koneellinen, mutta ihmiset elävät täysin onnistuneesti myös taloissa, joissa on painovoimainen ilmanvaihto.

Oikeastaan on huojentavaa ajatella, että tosi tosi TOSI monet ihmiset asuvat ja elävät taloissa, jotka on rakennettu 100, 50 tai 20 vuotta sitten. Silti tämmöisilläkin ihmisillä on kuulemma netflixit ja spotifyt, älytelkkarit ja muut nykyajan vimpaimet.

Enemmän kodeissa muuttuukin kalustus kuin tekniikka. Ei meillä enää tarvita puhelinpöytiä ja tv-tasoja, kun puhelimet ovat taskussa ja telkkarit seinällä. Aikoinaan Ostos-TV:stä hankitut kuntoiluvälineet oli tärkeää saada jemmattua sängyn alle piiloon, nyt kotikuntosalit ovat täysin varusteltuja tiloja, joille on tarkoituksella omistettu oma huoneensa.

Oma tulevaisuus vs. talon tulevaisuus

Tarkoitan siis sanoa, että loppujen lopuksi tekninen kehitys perustuu aina olemassa olevalle tekniikalle. Kun ajattelee, että lähes kaikki asuvat aina muissa kuin aivan uusissa taloissa, olisi valtavan vaikeaa yrittää saada yleistymään sellaista tekniikkaa, joka edellyttäisi asuntoihin vaativia rakenteellisia muutoksia.

Sähkö on tarpeeksi älykäs tä varustelua meidän makuun. Tulevan työpisteen varustelu sisältää pari pistorasiaa, antennirasian ja ethernetin.

Samaa keskustelua pyörii nyt 5G:n tullessa myös verkkokaapelien ympärillä, kun varaudutaan mukamas suurempaan kaistantarpeeseen. Pitäisikö uuteen taloon laittaa CAT7-kaapelia? Vai olisiko CAT8 vielä varmempi?! Ei pidä eikä kannata. CAT6e:llä pärjätään todennäköisesti vielä muutama vuosikymmen, ellei nyt perheessänne satu olemaan viittä lahjakasta eurheilijaa, jotka pelaavat samanaikaisesti 12 tuntia päivässä verkon yli 8K-laadulla.

Meille myös VOIMAKKAASTI suositeltiin USB-pistorasioita, joista kieltäydyimme. Myöhemmin ilmeni, että suurin osa myydyistä USB-pistorasioista ei edes tehoiltaan tue pikalatausta, joka siis on koko USB-C:n pointti. Ei siis kovin tulevaisuusvarmaa. Käytämme mieluummin jatkossakin vaihdettavissa olevaa muuntajaa kuin pistorasiaan integroitua – kuka tietää, mitä ne keksivät päivittää USB-standardiin kahden vuoden päästä?

Talon tulevaisuutta voisikin olla fiksumpaa lähestyä nimenomaan omasta elämästään käsin. Vaikka perheessä olisi nyt 5-vuotias, niin kymmenen vuoden päästä lapsonen on jo 15-vuotias, joka tarvitsee enemmän yksityistä kylppäriaikaa kuin kuravaatehuoltoa. Tai jos on itse nyt reipasjalkainen viisikymppinen, niin parinkymmenen vuoden päästä voi kaivata sitä nyt älyttömältä tuntuvaa porraskaidetta molemmin puolin porrasaukkoa.

Olemme itse lähteneet tähän projektiin ajatuksella siitä, että Kakskulmasta tulee “loppuelämän koti”. Aika näyttää, kuinka pitkään saamme tässä asua, mutta ainakin olemme yrittäneet huomioida sen, että talo kestäisi meidän näköistämme elämää myös jatkossa – ja mahdollistaisi terveet elämäntavat, joiden ansiosta toivottavasti saa lisää reipasjalkaisia vuosia!


Ei kommentteja