Tragikoomisen kuuluisasti talomme on rinteessä. Kun talolle aikanaan kaivettiin kuoppaa, jäi talon taakse erikoisen korkeat maavallit, joita ei siinä hetkessä juuri ehditty murehtia. Missään suunnitelmissa ei oltu huomioitu parimetrisiä savea valuvia seinämiä, sillä koko talon idea oli mukailla olemassa olevia maaston muotoja.
Talon noustessa pystyyn totesimme sen jääneen kuoppaan, joten jännittävän, talon päälle valuvan rinteen tilanne oli ratkaistava, ja tukimuuri oli ainoa vaihtoehto.
Tukimuurin suunnitelma
Pohdimme erilaisia vaihtoehtoja tukimuuriksi. Punnittavia kriteerejä olivat kestävyys, ulkonäkö ja hinta. Pyysin tarjouksen valmiista luonnonkivielementeistä (olisi saanut muurin samasta vaaleanpunaisesta graniitista, jota pihalla muutenkin on!) ja se oli 10 000 euroa (huom! Sain tarjouksen 2020 eli reilusti ennen yleistä hintojen nousua). Hintaan ei sisältynyt perustuksia.
Aikanaan kellarin maanpaineseinän teosta oli jäänyt yli muottiharkkoja, ja ajattelimme, että muurin voisi valaa niistä ja sitten päällystää esimerkiksi kauniilla Sisu-liuskekivellä. Teimme laskelmat ja totesimme, ettei harkkoja riittäisi koko muuriin, joten hinta uusien harkkojen ja liuskekiven kanssa kohoaisi taas aika korkeaksi.
Tässä vaiheessa olimme siis pohtineet vain yhtä korkeaa seinämää, mutta sitten Pete ehdotti, että pengerretään muuri kahteen tasoon. Näin rinnettä tarvitsisi kaivaa vähemmän ja kaupan päälle niiden väliin jäisi istutusallas, joka pehmentäisi talon takaosan ilmettä yhteen hitsin korkeaan kiviseinään verrattuna.
Kahdesta tasosta olisi sekin etu, että välttyisimme kaiteiden tekemiseltä. Säädöshän kuuluu niin, että yli 50 cm pudotuksen esteeksi on laitettava kaiteet. Päätimme tehdä kaksi muuria niin, ettei 50 cm ylity kummassakaan.
Koska kaksi kertaa 50 cm on yhteensä vasta metrin nousu ja rinne nousi talon takana pari metriä, ratkaisimme ongelman tyylikkäästi jatkamalla talon etupuolen terassia puisena kulkuväylänä talon taakse. Koska terassi tulee alimman hirren tasoon, se nousee maanpinnasta oikein reilusti ja näin päästään korkeuteen, jossa alemmasta tukimuurista jää näkyviin vain alle 50 cm – nerokasta, vaikka itse sanonkin!
Tästä päästään vihdoin siihen hintaankin: päätimme käyttää tukimuurin terassin alle jäävässä osassa olemassa olevia muottiharkkojamme (ne riittivät hienosti, kaupasta tarvitsi hakea vain kolme kappaletta!) ja näkyvässä osassa Ruduksen Hiili-sävyistä Rustikko-kiveä, joka mätsää kivasti alemman talon kellarin tummanharmaaseen liuskekiviverhoiluun ja oman grillipaikkamme Ruduksen samansävyisiin Luoto-kiviin. Näin pihalla on hyvää jatkuvuutta ilman, että yhtä ja samaa materiaalia toistettaisiin kyllästymiseen asti.
Yhteensä tukimuurin materiaalit (betonit, raudoitukset, harkkolaastit, murske, salaojaputket, suodatinkankaat, patolevyt, kiviliimat ja Rustikko-kivet) tulivat kustantamaan 4 700 euroa. Omaa (ja vanhempieni, ja kavereiden) työtä projektiin saatiin kulumaan rutkasti – käytännössä koko kesäloma ja vähän päälle.
Parin vuoden sateet, lumet ja muurahaiset olivat valuttaneet rinteen pikkuhiljaa talon perustaa varten, ja tajusimme alun alkaenkin, että työtä olisi PALJON. Niinpä ajattelimme poikkeuksellisesti ulkoistavamme tukimuurin teon. Kuten jo tämän blogijutun otsikosta ja tähän asti luetusta voit päätellä, hyvä lukija, näin ei käynyt. Yksikään piharakennusyritys ei suostunut edes tekemään tarjousta tukimuuristamme, sillä ilmeisesti ammattilaisiakaan ei huvittanut tulla lapioimaan savikasaamme. Ulkoinen työ olisi maksanut helposti ainakin 15 000 euroa, jolloin projektin kokonaishinta olisi ollut viiden tonnin sijaan vähintään 20 000 euroa. Kyllähän sitä ilolla tekee itse ja säästää, kun on tällaisista summista kyse!
Vaihe 1: Antura
Siispä lapio käteen ja hommiin. Koska muurista oli tulossa iso, päätimme tehdä sille ihan kunnon anturat. Alle 70 cm korkeille muureille ei ole “pakko” tehdä anturaa, mutta meillä tämä korkeus ylittyi joistakin kohdin emmekä muutenkaan halunneet ottaa riskiä siitä, että muuria tarvitsisi korjailla joka talven jälkeen.
Anturaa varten maata piti tietysti poistaa leveämmältä alueelta kuin mitä itse muuri vaati. Tukimuurin anturan suositeltu leveys on 80 cm, mutta meillä vastaan tuli kalliota, joten leveys tyssäsi 60 cm:iin. Tilannetta paikattiin tekemällä anturaan levennyksiä siellä, missä pystyi.
Vaihe 2: Salaojat
Kun antura oli valmis, kiinnitimme ensimmäisen kerroksen harkkoja. Jos tukimuuri jäisi näkyviin alhaalta asti, tähän laitettaisiin tietysti heti ns. paraatikiviä, mutta meidän tilanteessa muurin alaosan ulkonäöllä ei tosiaan ole väliä.
Ensimmäisen harkkovarvin jälkeen asettelimme salaojaputket anturan päälle muurin taakse. Näin vesi pääsee valumaan salaojakaivoon eikä jää muhimaan ja routimaan muuria vasten. Salaojaputket laitettiin murskeen avulla sopivaan kaatoon niin, että vesi valuu varmasti aina kaivon suuntaan.
Vaihe 3: Muuraus
Loput muottiharkot ladottiin limittäin ja raudoitettiin. Tietenkään homma ei rinteessä ollut näin helppoa, vain porrastuskohtiin piti harkkoja leikellä ja toisiin paikkoihin laittaa muottivanereita, jos harkkojen väleihin jäi rakoja.
Yksi salaojakaivo tuli vähän anturan ja muottiharkkojen päälle, joten sen ja betonin väliin laitettiin irrotuskaistaa ja muotoiltiin seinämä kiertämään kaivoa.
Lopuksi harkot raudoitettiin ja valettiin, sekin tehtiin osissa. Vasta tämän urakan jälkeen päästiin muuramaan itse muurikiviä.
Rustikko-kivet ohjeistettiin liimaamaan kiviliimalla. Ohjevideossa ääni käskee laittaa liimaa myös kivien sivusaumoihin, mutta videon tekijä ei niin tee emmekä tehneet mekään. Syy: Rustikko-kiven epätasaisuudesta johtuen uretaanivaahtoa muistuttava liima jäisi näkyviin. Onneksi meillä alimmat Rustikko-varvitkaan eivät jää näkyviin, sillä liiman käytöstä piti vähän tutkailla ja harjoitella, ja kyllä siellä ensimmäisistä kivistä sitä tursuili ihan reilusti näkyviin.
Toinen nimenomaan Rustikko-kiviä koskeva huomio on se, että ylimpään kerrokseen ja porrastuksien päihin kannattaa muistaa säästää ja valikoida kivet tarkasti. Rustikko-kivi on siis betonikivimallisto, johon kuuluu seitsemän erilaista kuviota. Näitä seitsemää erilaista kiveä sekaisin ja eri päin latomalla saadaan aikaiseksi muuri, joka muistuttaa litteistä kivistä ladottua muuria. Kuviot on luotu betoniin muotittamalla, eikä hienoa vaikutelmaa kannata mällätä viime hetkellä jättämällä niitä betonisaumoja näkyviin.
Melkein kaikki Rustikon seitsemästä kivimallista sopivat myös ylimpään varviin ja päätypaloiksi, kunhan katsoo, että ne tulevat ehjä pinta ylöspäin/päätyyn. Asia kannattaa siis huomioida jo edellistä varvia ja edellisiä kiviä latoessa, ettei tulee liikaa samoin päin olevia kiviä lähekkäin, vaan lopputulos näyttää sopivan sattumanvaraiselta.
Kolmas huomio Rustikoista: jos kiviä tarvitsee leikata (ainakin meidän piti leikata niihin porrastuksiin ja myös muurin “suoraan” päähän), niin parhaiten siihen sopivat ne kolme mallia, joissa ei ole betonisaumoja lainkaan – “viistetyt” kivet halkeavat helposti sauman kohdalta.
Vaihe 4: Näkymättömät, mutta tärkeät lisävarusteet
Kun muuri oli ladottu, laitoimme sen taakse patolevyn suojaamaan muuria kosteudelta (ja estämään soran valumisen kivien väliin).
Patolevyn taakse puolestaan laitoimme 30 mm paksua Finnfoam-levyä routasuojaksi. Pelkän muurin kannalta eristelevy ei ole välttämätön, mutta koska meillä muuri toimii myös istutusaltaana, on routaeriste tärkeä. Jos istuttelisi pelkkiä kesäkukkia, ei suojausta myöskään tarvittaisi, mutta meidän suunnitelmissamme oli pensaita ja perennoja, eivätkä ne välttämättä kestä talven yli, jos pakkasen päästää puraisemaan betonikiven läpi.
Emme kiinnittäneet patolevyä emmekä Finnfoameja mitenkään, vaan paikoilleen asettelun jälkeen lisäsimme aina mursketta sen verran, että levyt pysyivät paikoillaan.
Vaihe 5: Täytöt
Laitoimme mursketta koko muurin korkeudelta, sillä murske ei roudi, joten mahdollisuudet sille, ettei muuri ala ajan myötä pullistelemaan, ovat näin paremmat.
Lapioimme mursketta ensin leveämmin (salaojan leveydeltä eli noin 40-50 cm) ja ylös päin tultaessa aina vain kapeammin, kunnes sitä on pinnalla enää viitisen senttiä leveälti. Ennen pintaa murskeen ja rinteen väliin laitettu suodatinkangas taitettiin murskeen päälle, niin että kiviaines on ikään kuin omassa pussissaan, johon savi ja muu maa-aines ei pääse sekoittumaan (ja routimaan). “Pussi” peitettiin vielä pienellä murskekerroksella, jotta suodatinkangas pysyisi paikoillaan.
Loppu tyhjä tila muurin takana täytettiin sillä samalla savella, jota rinteestä oli alun alkaen kaiveltukin. Istutuskuoppiin ja pinnalle laitettiin kaupan säkkimultaa.
Ei kommentteja