Epoksilattia autotalliin – pohjana maakostea betoni

23.11.2019
Kyllä se itse tehty epoksilattia kävelyä kestää!

Tällaista postausta kaipasimme NIIN kipeästi, kun autotallimme lattiaa läksimme tekemään. Oli niin monta epäselvää asiaa (epoksimaalin telaus? maakostea betoni? miten ne mosaiikkihiutaleet toimii?), joihin ei tuntunut löytyvän vinkkejä suomalaisilta sivuilta, englanninkielisiltä sivuilta (saksaakin yritin, ei tullut mitään), Facebookin keskusteluryhmistä eikä YouTubesta. Siitä kimpaantuneena repäisimme ja teimme tuubiin oman videon aiheesta!

Tässä siis omia kokemuksiamme jakoon hälle, joka kaipaa vastauksia seuraaviin kysymyksiin:

Sopiiko maakostea betoni autotalliin?

Teetimme betonivalut Bekasonilla, jonne esitin tämä kysymyksen ennen tilausta. Bekasonin mukaan maakostea sopii autoatalliin aivan yhtä hyvin kuin tavallinenkin betoni. Kantokyvyn tai lujuuden suhteen ongelmaa ei siis pitäisi olla. Maakostean betonilattian pinta on kuitenkin sinetöitävä, sillä materiaali on erittäin huokoista ja imee muuten kaiken nesteen ja möhnän itseensä.

PÄIVITYS 2020: Tästä huokoisuudesta johtuen ja jälkiviisaana muiden kokemuksista oppien olen nyt ymmärtänyt, että maakosteaan lattiaan olisi ennen epoksia hyvä vetää itsetasoittuva massa, joka sitten primeroidaan ja vasta sen jälkeen epoksoidaan. Meillä rakentaminen etenee sen verran verkkaisesti, ettei talliin vieläkään ole päästy ajamaan autolla, joten käyttökokemuksia pelkän epoksin saaneesta lattiasta päivittelen myöhemmin.

Voiko maakostean betonilattian käsitellä epoksilla?

Tätä Bekasonilta suositeltiinkin, ja tähän itse päädyimme. Halusimme pinnan, joka kestää kosteutta ja tavallista rasitusta. Meillä on suunnitelmissa pitää autoa autotallissa talvella, sillä jäiden skrapaaminen ikkunoista ja sitten kylmänhuuruisessa autossa puoli matkaa hytiseminen on suunnilleen hirveintä mitä tiedän. Ja joo, tiedän että on lämmityskaapeleita ja lämmittimiä, mutta me ainakin saatamme lähteä liikenteeseen ilman tunnin mietintäaikaa, joten lämpimästä tallista ajaminen on vain mukavin vaihtoehto.

Tämän pitkällisen sivujuonteen tarkoitus oli saatella teidät, hyvät autoilevat lukijani, pohtimaan sitä, millainen lattiapinta kestää nastarenkaiden kulutusta.

Tutustuttani keskusteluihin aiheesta totesin, ettei Facebookin viisaiden mielestä edes marsilainen titaanitimanttiseos ole riittävän vahvaa nastoille. Niinpä päätimme unohtaa pinnoitteen lujuusarvojen vertailut ja valita halvimman vaihtoehdon, hehee. Tätä edukasta epoksipintaa varjelemme sitten kumimatoilla, jotka sijoitetaan strategisesti renkaiden alle liuskaksi. Emme fiksaile autoa itse (renkaiden- ja lampunvaihtoa lukuun ottamatta), eli epoksin sietokyvystä kemikaalien suhteen ei tarvitse erityisemmin huolehtia.

Miten epoksilattian karhennus tapahtuu?

Epoksilattia sellaisenaan muistuttaa lähinnä taitoluistelijan unelmakenttää, jos vain pohjatyöt on tehty huolellisesti eli lattia on tasainen. Talvella se on erityisen ikävä, jos sattuu astelemaan lumisilla kengillä sisään – pian voi huomata makaamansa itse luomassaan vesi- (ja veri-?) lammikossa.

Karhennus on onneksi helppoa ja luo oikeasti hyvää pitoa (ainakin oman, lyhyen kokemuksemme mukaan). Ensimmäisen maalikerroksen jälkeen vielä märälle epoksille ripsutellaan karhennushiekkaa (me käytimme Solmaster SOL karhennus-liukuestehiekkaa). Selvitimme etukäteen parasta tapaa, jolla hiekka levitettäisiin. Suositus oli ilmeisesti kaataa hieman hiekkaa kämmenelle ja puhallella sitä elegantisti ilmaan, jolloin se leijailisi tasaisesti lattialle. Juu ei puhalleltu. Sen sijaan vain otimme hiekkaa käteen ja ripottelimme sitä kuin jauhoa leivinpöydälle – ihan hyvin sen sai tasaisesti näinkin.

Hiutaleissa on sekin loistopuoli, että kengänpohjissa kulkeutuvat pikkukivet ja muu moska naamioituu hienosti lattiaan, joten autotallia ei tarvitse siivota ehkä ikinä!

Kuinka mosaiikkihiutaleita käytetään ja pysyvätkö ne maalipinnassa oikeasti?

Olin ensin innoissani epoksilattian värivaihtoehdoista ja herkuttelin etukäteen fantasioimalla jännittävistä vihreän vivahteista. Sitten kävelimme eräänä iltana rautakauppaan ja ihan vain hetken mielijohteesta nappasimme hyllystä maailman tylsimmän mutta edullisen Solmaster 10 -epoksimaalin viehättävässä sävyssä vaaleanharmaa. Piristääksemme harmaata kehitimme samassa mielenhäiriössä oman sekoituksen Tikkurilan Mosaic-hiutaleista: pääosin vihreää, mutta särmäksi myös vähän mustaa ja raikkautta tuomaan ripaus valkoisia hiutaleita. Sekoitus on tosi hyvä ja tuo lattiaan kaivattua ilmettä ja sävyä!

Hiutaleet levitettiin lopullisen maalipinnan päälle jälleen epoksin ollessa vielä märkää. Kuivaharjoittelimme kotona erilaisia tapoja (esimerkiksi reikiä säilykepurkin pohjaan ja siitä sitten sihvilöimään), mutta kätevintä oli vain ottaa vähän hiutaleita hyppysiin ja ripotella niitä seisomakorkeudelta – ne leijailevat aika nätisti alas eikä ainakaan meidän silmää häiritse, etteivät ne ole millintarkoilla etäisyyksillä toisistaan.

Etukäteen mietin, miten hiutaleet oikeasti pysyvät kiinni. Nehän eivät saa upota maaliin, sillä silloin niistä ei näkyisi mitään. Jos ne taas ovat aivan pinnassa, niin mikä niitä estää hankautumasta irti? Vastaus on parin kuukauden tallustelun jälkeen se, että joitakin yksittäisiä hiutaleita onkin irronnut (ne olivat todennäköisesti jääneet toisten hiutaleiden päälle eli alun alkaenkin olleet irti maalista), mutta muuten näyttää varsin hyvältä. Hiutaleetkin tuntuvat tuovan karheutta pintaan.

Oletan, että kymmenen vuoden päästä mosaiikit voivat olla haalistunut muisto vain, mutta voipi olla, että tämä edukas epoksikaan ei silloin enää ole parhaimmillaan. Ehkä meillä silloin on varaa laittaa se hieno kahden tonnin akryylipinnoite, josta pyysimme tarjouksen…

Vaaleammat kohdat lattiassa ovat niitä, jotka olisivat varmastikin imeneet lisääkin maalia. Onneksi lähes kaikki sellaiset pätkät jäivät tallin takaosaan, jossa on vain kevyelle rasitukselle joutuvat tekninen tila ja varasto (väliseinät tulossa joskus).

Mitä työvaiheita epoksilattian tekoon kuuluu?

  1. Teippaa seinät noin 10 cm korkeudelta – näin vesieriste nousee seinällekin. Imuroi roskat ja pöly.
  2. Suojaa lattiakaivot. Me askartelimme pahvista stopperit ja laitoimme ikkunatiivistettä yläreunaan estämään epoksin joutuminen kaivoon. Halusimme kuitenkin levittää maalin hieman kaivon reunan päälle, jotta vesieristeen saisi saumattomasti juuri tähän kriittiseen kohtaan, kaivon ja lattian rajalle.
  3. Sekoita kaksikomponenttimaali valmistajan ohjeen mukaan. Ensimmäinen maalikerros tehdään ohenneValmis seos kuivuu puolessa tunnissa, joten ensin pitää arvioida, kuinka iso annos yhdellä kertaa kannattaa tehdä. Meidän autotallimme on noin 40 neliötä, ja kaksi tekijää ehti levittää maalisatsin hyvin, kun sekoitimme aina puoli purkkia kerrallaan. Yhteensä kamaa kului (Solmaster 10) melkein kolme settiä.
  4. Maalaa ensin pensselillä seinän ja lattian raja ja muut pienet paikat, joihin ei telalla yllä. Lattian käsittely sujuu helposti, kun kaataa epoksista lätäkön maahan ja alkaa telata jatkovarrellisella telalla.
  5. Jos pohja on tavallista betonia, tässä vaiheessa voi ripotella karhennushiekan märkään pintaan.
  6. Jos pohja on maakosteaa betonia, suosittelisin oman kokemuksen mukaan odottamaan ensimmäisen maalikerroksen kuivumista ja homman toistamista kertaalleen ohennetulla maalilla. Sitten karhennus.
  7. Toinen tai viimeinen maalikerros sekoitetaan jälleen valmistajan ohjeen mukaan, mutta sitä ei ohenneta vedellä. Sitten sama työjärjestys: ensin seinät ja muut hienosäätöä vaativat työt pensselillä ja sitten isoa pintaa telalla.
  8. Lopullisen märän pinnan päälle ripotellaan halutessaan mosaiikkihiutaleet.
  9. Anna kuivua valmistajan ohjeen mukaan ja kanna kamat sisään!

Ja hei, jos haluat tsekata näppärät visuaaliset ohjeet, löytyy Kakskulman YouTube-kanavalta tähän vallan upea how to -video:


10 kommenttia

    Hei, Kiinnostaisi tietää miten maakostea + epoksi ovat kestäneet autotallissa kulutusta? Oletteko olleet tyytyväisiä vai onko kulumista havaittavissa?


      Hei! Autotallin lattia on kyllä vielä kuin uusi, mutta eipä siellä ole vielä päästy autoa pitämään – vaikea siis sanoa esimerkiksi nastarenkaiden vaikutuksesta mitään. Normaalia käyttöä pinta on kestänyt hyvin ja hipleetkin ovat vielä paikallaan! Muutamassa kohdassa lattian ja seinän väli (joka täytettiin massalla) on lähtenyt halkeilemaan, kun talo on painunut, eli saumoja pitänee vielä paikkailla lisämassalla ja sutaista hieman lisää epoksia sitten vielä päälle. Onneksi sitä jäi vähän yli!


    Lattianeuvos Jusse

    Hyvältähän tuo näyttää Tuossa maakosteasa on tosiaan hyvät ja huonot puolet. Hyvinä nopea kuivuminen ja mittasuoruus. Heikkoutena tuo huokoisuus. Ei ole vielä niin tiivistä maakosteaa vastaan tullut että pystyisi pinnoittaan suoraan päälle. Voi olla ettei tuossakaan olisi edes 3 kerrosta riittänyt. Nykyään aina ylitasoitus ennen primeria.
    Hienoa kun teit videon. Etsin juuri aiheita mistä niitä tehdä Siksi tänne päädyin


      Kiitos! Jälkiviisaana tosiaan olisi pitänyt pinnoittaa lattia ensin jollain massalla – lisäänkin tämän tiedon tuonne kirjoitukseen, niin pääsevät muut hyötymään uusista opeista!




    Hyviä ohjeita, vaan vireo liian nopea, jourun sen monasti stoppaan, jotta kerkesin ohjeet lukaseen.
    Itellä mökkisaunan/peuhuoneen lattia miätinnässä. Ei sais tulla liukas, kuin toi hiekka pitäs laittaa, jotta karhentus?
    Sekottasko sen jo “maaliin”, vai heittäskö sit märälle pinnalle?
    Jompikumpi parempi? Olisko ideoita?


      Luulen, että hiekka karhentaa paremmin, kun sen heittelee märälle pinnalle – se on nimittäin tosi hienojakoista, ja maalia taas tulee sen verran paksu kerros, että taitaa muuten vain hukkua sinne joukkoon, jos valmiiksi sekoittelee. Tsemppiä hommaan!


    Ollaan laittamassa Betoluxilla maalatun betonilattian päälle mosaiikkihiutaleita. Miten tuo levitys onnistuu niin ettei sotke juuri maalattua lattiapintaa kengillä? Pitääkö tehdä pienissä erissä?


      Moikka! Joo, jos on kaksi ihmistä hommissa niin toinen voi levittää betoluxia ja toinen tulla “perässä” (eli öh, peruutella, jottei kävele sen maalatun lattian päällä…) hiutaleiden kanssa. Eipä sitä oikein muuten voi tehdä kuin n. neliö kerrallaan.