Perustukset for dummies, osa 2: harkkosokkeli

13.12.2018
Tarkkana nyt! Perustusten teko ei ole mitään viheltelyä.

Harkkosokkelin perusperiaate

Kovin tarkkoja ohjeita on hankala antaa, koska spesifit muurausohjeet riippuvat tietysti jokaisen omasta rakennesuunnitelmasta. Toivottavasti tästä koosteesta on kuitenkin apua, jos mietit, millaisia työvaiheita harkkosokkeli vaatii ja rohkenisitko ryhtyä siihen itse. Meillä oli #maailmanvaikeimmatperustukset ja silti hommasta selvittiin (kiitti äiti, isi, Leena, Antti, Aino, Ninni ja JP!)!

Tarvitset:

  • kattohuopaa anturan ja sokkelin väliseksi kosteuskatkoksi
  • jämälautaa kulmaohjureihin + poran ja ruuveja
  • linjalankaa
  • betonimyllyn
  • muurauslaastia
  • laastivateja
  • laastikauhoja
  • rakennepiirustusten mukaisia harkkoja
  • harkkosahan
  • tasolaserin
  • vatupassin (ja pitkän laudan, jos et vieläkään ole hankkinut tosi pitkää vatupassia)
  • kumivasaran
  • (huonon/tylsän) kirveen
  • rakennepiirustusten mukaisia harjateräksiä
  • surrikoukku
  • surrilankaa
  • hakastaivutin
Eka harkko muurattu (vas)! Anturavaiheesta unohtui sanoa, että kannattaa muistaa valaa betoniin kaikki tarvittavat asiat – meillä esimerkiksi vaadittiin tartuntalevyt teräspilareita varten.

Kun anturat on valettu, päästään tekemään jo näkyviä talon osia, jännää! Ensimmäisen harkkovarvin alle tulee bitumia estämään maaperän kosteuden nouseminen sokkeliin. Me ostimme halvinta kattohuopaa ja suikaloimme siitä mattoveitsellä sopivan levyistä mattoa – valmista sokkelikaistaa on myös saatavilla, jos budjetissa on tilaa moisille hienouksille.

Ensimmäinen harkkorivi olisi tärkeää saada oikeaan korkoon, niin loppu muuraaminen menisi sitten näppärästi. Kannattaa siis aloittaa muuraaminen anturan korkeimmasta kohdasta. Liian matala korko korjaantuu lappamalla lisää laastia seuraavan varvin alle, ja liian korkeita kohtia voi hioa esimerkiksi vanhalla kirveellä – Leca-harkkoja on onneksi helppo työstää. Ensimmäisen varvin jälkeen nikkaroitiin kulmaohjurit, jotka kiinnitettiin harkkoihin kevytbetoniruuveilla (aluksi käytimme tavallisia ruuveja, mutta ne eivät pysyneet harkoissa kiinni). Sitten pystylautaan merkattiin laserin avulla valmiiksi jokaisen tulevan kerroksen korko, jota sitten seurailtiin aina uutta varvia aloittaessa. Linjalanka viriteltiin aina tässä kohtaa avuksi, eli se pingotettiin kahden lautaohjurin väliin korkomerkin korkeudelle.

Ainakin meidän tapauksessamme muuraamisessa sai olla koko ajan tarkkana: tulevatko raudoitukset tässä kohtaa jokaisen harkkorivin päälle vai joka toisen? Tuleeko tästä kohtaa rautoja (ja minkäpaksuisia) muurista ulos (tukemaan tulevia valupilareita)? Vaihdetaanko tässä kohtaa lämpöharkosta tavalliseen? Mihin kohtiin tuuletus- ja kulkuaukot tulivatkaan?

Muuraminen oli ihan kivaa niin kauan kun ei tarvinnut tehdä yli kuutta riviä korkeaa seinää. Betonimylly oli kovilla ja sitä hiivatin betonipölyä oli monta kuukautta joka paikassa (etenkin autossa, yh). Huom – ei kannata käsitellä muurauslaastia tai betonia ilman työkaluja, vaikka olisikin työhanskat kädessä. Meidän joukkueestamme kaksi kärsi aikamoisista käsiallergioista tämän takia…

Harkkojen muuraus

Meidän projektissa käytettiin seitsemää eri harkkotyyppiä, joten kyllä tavaraa sai olla koko ajan tilaamassa, kantamassa ja ihmettelemässä. Ennen rakennesuunnitelmien tekoa suunnittelija kysyi, haluaisimmeko käyttää pääosin muottiharkkoja vai tavallisia Leca-harkkoja. Valitsimme perusharkot (RUH-300), koska niistä meillä oli aiempaa kokemusta. Ja hyvä niin! Muottiharkkoja (MH-150) käytettiin yhdessä maanpaineseinässä, ja niiden käsittely oli hyvin ikävää – ne ovat paljon painavampia kuin tavalliset ja lisäksi hankalan muotoisia, joten niiden kantaminenkin oli jotenkin ärsyttävämpää.  Leikkaaminenkin oli pöllyisää kun sen piti tehdä timanttilaikalla. Etuna niissä on se, ettei niitä muurata vaan ainoastaan lätkitään päällekkäin. Lopuksi ontot muottiharkot raudoitetaan, tuetaan ja valetaan täyteen betonia. Tässä lista meillä käytetyistä harkkotyypeistä:

  • RUH-300
  • LTH-300
  • UH-150
  • UH-125
  • P-240
  • LPH-140
  • MH-150
Muottiharkkorivejä voi korjailla tommosilla akuankoilla, jos kivet uhkaavat mennä vinoon – tai siis kun ne menevät, harkot eivät todellakaan ole suoria.

Aloitimme harkkojen käsittelyn tarkoitusta varten kehitetyllä, käsikäyttöisellä ja harvahampaisella harkkosahalla, joka oli yksi vitsi. Sillä sahaaminen vei iäisyyden ja kaikki lihasvoimat, joten päätimme panostaa sähkökäyttöiseen puukkosahaan. Emme halunneet kuitenkaan panostaa liikaa, joten ostimme kaupan halvimman vehkeen.  Siihen tuli lähes välittömästi sähkövika. Vaihdoimme sen uuteen. Siitä katkesi mäntä. Vinkki: osta kerralla hyvä puukkosaha kovametalliterällä, jos harkkoja on paljon (meillä oli reilu 3 000 harkkoa muurattavana, joista aika montaa piti kuitenkin leikellä). Päädyimme viimein noin 150 euroa maksavaan Ryobiin, joka sitten hoitikin hommansa rumasta väristään huolimatta sutjakkaasti.

Muuraamisen avuksi on tarjolla myös laastikelkkoja, ja mekin haksahdimme sellaiseen (vaikka se maksoikin 80 €!). Kelkka osoittautui aika turhaksi vekottimeksi: ensin se lapataan täyteen laastia, sitten sitä yritetään raahata harkkorivin päällä jotenkin tasaiseen tahtiin ja päivän päätteeksi sinulla on yksi ylimääräinen laitos odottamassa pesuvuoroa. Laastin annosteleminen käsin on paljon nopeampaa varsinkin, jos on kaveri apuna. Harkkojen välistä pursuavat laastit kannattaa poistaa tuoreeltaan, sillä kuivana niitä on ikävämpi rapsutella. Tasoittelimme märkiä saumoja styroksinpalalla, jolloin laasti tasoittuu siististi kiven pintaan.

Sateen varalta on hyvä peitellä sokkelit työpäivän päätteeksi.

Aukkojen ylitykset

Tuulettuvassa alapohjassa on väkisinkin kulkuaukkoja, ja meillä kellarissa tietenkin myös oviaukot autotallinovelle ja erilliselle kulkuaukolle. Nämä aukot eivät kappas vain pysy ilmassa pyhällä hengellä, joten aukon ylitys on ensin tuettava tai muotitettava.

Ensin tehdään ylityksille tuet: yksi tai useampi lauta kulkemaan aukon ylitse ja sen alle pystytuet pitämään hommaa kasassa. Päälle ladotaan palkkiharkot siten, että ne tulevat reilusti aukon yli. Viimeistellään järeillä raudoituksilla ja betonivalulla.

Vaihtoehtoisesti aukon ylityksen voi hoitaa myös muotittamalla ja kokonaan betonista valamalla. On olemassa myös valmiita aukkojen ylityspalkkeja.

Pystyraudoituksia siellä täällä.

Raudoittaminen

Ainakin me jouduimme raapimaan päätämme rakennesuunnitelmassa esiintyneitä  raudoituksen taivutustyyppejä tavatessamme. Tässäpä siis tekemämme hieno raudoitusohje  – toivottavasti siitä on apua jollekin toiselle ummikolle!

Kirjain kertoo taivutustyypin. Kuvassa iloitsevat myös raudoituskekkerien vakionaamat eli ystävämme surrikoukku, hakastaivutin ja voimapihdit.

Suunnitelmissamme esiintyi muiden muassa seuraavia salamyhkäisiä koodeja, jotka onnistuimme kuitenkin murtamaan:

2B-T12 L = 900 + 900

Ensimmäinen luku kertoo rautojen määrän ja kirjain taivutustyypin. T-kirjaimen jälkeinen numero on harjateräksen paksuus. L-kirjain kertoo taivutusosien pituudet. Eli: Kaksi B-tyypin (eli L-muotoista) ja 12 mm paksua rautaa, molempien sivujen pituus 90 cm.

2T8 k200

k-kirjain kertoo kuinka tiheään raudoitusta tulee toistaa raudoitettavalla osuudella. Eli: Kaksi 8-millistä rautaa koko matkalta 20 cm:n välein.

2+2T12

Yhteensä neljä 12-millistä terästä asetettuna kahteen “kerrokseen”, siitä “2+2”.

Teräspilarit

Meidän rakennesuunnitelmassa oli yllätyksenä kolme teräspilaria ja yksi iso palkki. Niiden hitsaamiseen riitti puikkohitsi, jotta ne pysyivät paikoillaan sen aikaa, että niiden ympärille muurattiin seinät.

Ennen toisen talon muuraamista piti vielä hitsailla anturoiden tartuntalevyihin teräspilarit. Pilarit vähän epäilyttivät minua, mutta tilasin ne reippaasti metallipajalta (noin 800 euroa yhteensä, sisältäen kolme pilaria ja yhden 5-metrisen palkin tontille kuljetettuna) ja saimme reilu kolmemetriset pilarit hyvin kannettua kahdestaan ja juntattua pystyynkin. Hitsaamista varten niille nikkaroitiin laudasta väliaikaiset tuet, ja sitten ihana ystävämme Matti tuli kiinnittämään pilarit puikkohitsillä.

Teräspilareiden alareunoihin porasimme reiät, jotta kondensoituva vesi pääsee valumaan pois. Asennusaikainen vinkki: ennen pilarin nostamista paikalleen kannattaa yläpää teipata vaikka jesarilla, jottei sinne turhaan sada vettä. Ennen muuraamista pilarit vielä spraymaalattiin ruosteenestomaalilla, jotta ne kestäisivät pidempään.

Autotallissa ja korkeassa tuulettuvassa alapohjassa kerroksia oli parhaimmillaan 14, joten muuraaminen alkoi vaatia telineitä. Lavoista ja roskalaudoista syntyivät hienot tee-itse-ja-säästä-versiot! Koska talli (oik) on puolilämmin tila, käytettiin seiniin myös eristeharkkoja. Aukko seinässä (oik) on valettavan pilarin paikka. Kuvissa näkyvät myös autotalliin tulevasta teknisestä tilasta meidän taloon lähtevät lämpökanaalit.
Sinne ne teräspilarit katosivat autotallin seinien sisään.
Rälläköintiä yössä.

Teräspilareista kaksi on sitä varten, että ne kannattelevat jyhkeää teräspalkkia. Sen tarkoitus taas on pitää takka ja kiuas autotallin yläkerrassa. Hieman ehdimme jo huolestua palkin nostamisesta paikoilleen – sitä ei ihmisvoimin voinut kuvitellakaan jumppaavansa kolmen metrin korkeuteen. Keksimme sitten kysyä K-Raudan kuljetuspalvelusta, voisivatko he nostaa palkin samalla, kun tuovat tavaraa (he kuskasivat meille parin kuukauden ajan toimituksia lähes nonstoppina, tai siltä se ainakin tuntui…). Ja sopihan se, viidenkympin hintaan, mikä oli mielestämme erittäin kohtuullista ja ennen kaikkea hyvää palvelua!

Maanpaineseinänä toimivan muottiharkkoseinän tekeminen ei naurattanut. Muottiharkkojen nostelu pariin metriin ei ole kivaa. Mutta teräspalkki sentään saatiin kevyesti paikoilleen!

Harkkosokkelia ja -kellaria teimme kuukauden ja pari päivää päälle, mutta ahersimmekin raksalla aika lailla aamusta iltaan pääosin kolmen-neljän hengen voimin. En voi suositella tahtia kellekään, lähellä oli mielenterveyden ja fysiikan prakaaminen itse kullakin, eikä äänekkäältä riitelyltä vältytty (sori sekä uudet että vanhat naapurit!).