Nettiliittymä ja televisio omakotitaloon

30.08.2018
Helppoa, kun nykyään on tämä langaton netti! Mutta jossakin kohtaa se nettikin tarvitsee piuhaa.

Me ajattelimme uudessakin talossa käyttää nettiä ja katsoa televisiota. Aika monella muullakin uuden talon rakentajalla saattaa olla samat suunnittelmat, ja siksipä kokosimme (Pete asiantuntijoi, minä kirjailin) tähän muistilistan talon suunnitteluvaihetta varten:

Netti

Nettiliittymää ei välttämättä voi valita aivan vapaasti, mutta omakotitaloon tarjolla olevat vaihtoehdot ovat:

Valokuitu

+ Tasalaatuinen: netin nopeus on luvatulla tasolla.

+ Lähetys- ja paluuväylä toimivat yhtä nopeasti.

+ Edustaa tämän päivän tekniikkaa.

– Liittyminen on kallista, suurin piirtein saman hintaista kuin ADSL-liittymäkin. Jos saa tilattua yhteisen kuidun useamman naapurin kanssa, voi liittymän saada halvemmalla.

– Kuitua ei saa mihin vain, vaan verkon rakentaja päättää, mille alueelle kuitua tarjotaan.

Mobiiliverkko

+ Kierrätysvinkki: Jos signaali riittää, voi käyttää vanhaa kännykkää reitittimenä jakamalla kännykän verkon.

+ Liittymismaksu edullinen.

– Kuuluvuusrajoitteinen: jos verkon alueella on paljon liikennettä, sitä joudutaan rajoittamaan eikä luvattuun nopeuteen päästä. Yleensä nopeus jää alle luvatun ja vaihtelee. Myös signaalin vahvuus voi yllättäen heiketä, mikä tarkoittaa epäluotettavaa verkkoa ja pätkivää Netflixiä.

– Markkinoilla on vain muutama WLAN-reititin, jossa on sekä sim-korttipaikka että paikka ulkoiselle antennille. Ulkoista antennia tarvitaan, jotta GSM-signaali saadaan nykyikkunoiden läpi talon sisään asti.

– Mobiililiittymissä käytetään jaettua IP-osoitetta useamman käyttäjän kesken. Tästä johtuen suurin osa liikenteen porteista on suljettu etkä voi isännöidä omia palveluitasi. Lisämaksusta voit saada yksilöidyn IP:n ja portit auki.

 

Meille ei ole saatavana valokuitua (vielä…), joten on tyydyttävä mobiiliverkkoon. Suunnittelemme netin kuitenkin kuitua silmällä pitäen, eiköhän se jossain vaiheessa tule tarjolle!

ADSL 

+ Tasalaatuinen: netin nopeus on luvatulla tasolla.

– Palveluntarjoajat eivät tarjoa enää mielellään ADSL-liittymää, sillä se toimii lankapuhelinverkossa eli edustaa antiikkista tekniikkaa: mitä takeita on siitä, että lankapuhelinverkot ovat pystyssä vielä kymmenen vuoden päästä?

– Lähetysväylä toimii hitaammin kuin paluu. Tämä saattaa haitata vaikkapa pelatessa ja näkyy toisille pelaajille viiveenä. Tiedostojen lähettäminen muille on myös hitaampaa.

– Maksimilatausnopeus 24 Mb/s, lähetettäessä suurin nopeus 3,5 Mb/s .

–  Liittyminen on kallista.

Osaksi sähkösuunnitelmaa

Reitittimen paikka kannattaa valita läheltä sähkökaappia, ja jakaa siitä netti talon muihin rasioihin. Jos verkon “keskus” on sähkökaapin lähellä, on helppo siirtyä vaikka mobiiliverkon käyttäjästä valokuituun, kun talon sisäinen infra on jo valmiina.

Isoon taloon voi tarvita usemman reitittimen. Pohjasuunnittelussa kannattaa miettiä useampi paikka RJ45-rasialle, johon WLAN-reitittimen tai tarvittaessa vaikka läppärin saa suoraan kiinni. Jos käyttää useampaa reititintä, verkkojakin on useampia. Eli kun tepastelet kännykkä kädessä ympäri taloa ja soitat puhelimen kautta Spotifytä langattomiin kaiuttimiin, voi musiikki pätkäistä verkkojen rajalla. Jos käyttää yhtä reititintä ja hankkii sille langattoman signaalivahvistimen, ollaan koko ajan saman verkon piirissä eikä vastaavaa pitäisi tapahtua.

Perinteisissä RJ45-rasioissa on kaksi paikkaa: yksi datalle ja yksi lankapuhelimelle. Yksipaikkainen rasia on halvempi, joten kannattaa miettiä, tarvitseeko rasiaa, jossa on kaksi liitintä.

Jos rakennusprojekti on siinä vaiheessa, että sähkövedot on jo tehty ja nettikaapeloinnit unohtuivat, voi ratkaisu olla mimo-tekniikkaa (multiple in, multiple out) käyttävä reititin. Mimo-reititin jakaa netin sähköverkossa, jolloin  mihin tahansa pistorasiaan kytketty WLAN-reititin luo kotiin langattoman verkon. MESH-reititin puolestaan hoitaa saman asian langattomasti: pääkeskus liitetään modeemiin, ja taloon sijoitetaan sopiviin kohtiin yksi tai useampi satelliittireititin, jotka ovat yhteydessä tähän pääkeskukseen.

Monissa uusissa taloissa energiatehokkuuden varjolla tappiinsa viritetty tiiveys koituu erilaisten signaalien kohtaloksi: kännykkä ei kuulu ja netti pätkii. Tavallisissa taloissa eristeissä käytetyt foliopinnat ja selektiivilasien metalliverkot tekevät talosta Faradayn häkin, johon on tehtävä aukkoja, jotta signaalit pääsevät kulkemaan ulkoa sisälle ja toisin päin. Hirsitaloissakin pelkät seinät voivat olla niin jyhkyt, etteivät signaalit pääse läpi. Ratkaisu kuuluvuusongelmiin on passiivivahvistin. Yksittäinen passiivivahvistin saa verkon kuulumaan muutaman neliön alueella. Aktiivivahvistimet ovat Suomessa kiellettyjä, vaikkakin monet niitä Kiinasta tilaava. Sellaisen käytöstä voi saada kuitenkin sakot, sillä se voi häiritä matkapuhelinverkkoa.

Valmistajatkin ovat havahtuneet pulmaan, ja esimerkiksi ikkunapuolella tarjolla on Tiivi Connect Antenni, joka integroidaan suoraan ikkunaan.

Ikkunaan sisäänrakennettu passiivivahvistin päästää signaalin kulkemaan talosta ulos ja ulkoa taloon. Kuva: Tiivi.

Televisio

Omakotitalossa käytetään todennäköisimmin DVB-T-tekniikkaa, joka viittaa antenniverkkoon (T = Terrestial). Muut vaihtoehdot ovat DVB-C eli kaapeli-tv sekä DVB-S eli satelliittilautanen.

Ulkoantenni sijoitetaan useimmiten talon korkeimmalle kohdalle ja mielellään mahdollisimman etäälle suurista puista, jotka voivat häiritä signaalia. Itse pyrimme sijoittamaan antennin mahdollisimman huomaamattomaan paikkaan, mistä on esteettisten seikkojen lisäksi sekin etu, että myrskytuuli ei huitaise haravaa niin helposti mukaansa. Antennimasto pitää kuitenkin maadoittaa salamaniskun varalta.

Ulkoantenni vaatii usein antennivahvistimen. Antennista lähtee piuha tekniseen tilaan, jossa vahvistin sijaitsee. Sieltä signaali jaetaan television antennirasioille.

Antenni pitää suunnata oikein, jotta signaali olisi mahdollisimman vahva. Ammattimaiset antenniasentajat käyttävät mittareita antennin suuntaamiseen, mutta mikään ei estä suuntaamasta antennia kaverin kanssa: toinen säätää antennia katolla ja toinen tarkkailee sisällä kuvan- ja äänenlaatua.

Jos katselee harvoin varsinaisia tv-lähetyksiä ja enimmäkseen netti-tv:tä, voi katseluun riittä myös pelkkä sisäantenni, jonka signaali on heikompi. Jos katsoo pelkkää Ruutua, Katsomoa ja Netflixiä, riittää tietenkin pelkkä nettiyhteys.

Sähkösuunnitelmissa kannattaa miettiä antennirasia kaikkiin niihin paikkoihin, joihin arvelee joskus haluavansa television. Tai sitten voi tehdä niinkuin me:  meillä ei varsinaista televisiota ole, vaan pieni tietokone, joka on yhdistetty videotykkiin. Etuna nykyisiin älytelkkareihin tässä on säästyminen  sovellusviidakolta ja sovellusten jatkuvalta päivittämiseltä. Tietokoneessa HBO Nordicit, Viaplayt, elokuvien vuokrauspalvelut, Yle Areenat ja YouTubet ovat kaikki ihan normaalisti selaimella käytettävissä ilman jatkuvaa päivitysruljanssia. Samoin esimerkiksi valokuvien katsominen ja Spotifyn kuunteleminen on kätevää suoraan koneelta. Meillä on koneessa USB-tv-viritin, eli tavallisten televisiolähetysten katsominen onnistuu myös. Tietokoneille on erilaisia vaihtoehtoja: nykyään saa koneita, jotka ovat tikun muodossa.  Tökkäät vain tikun television HDMI-liittimeen ja voilá, käytössäsi on toimiva tietokone! Meillä on kaapissa tehokkaampi mini-PC, joka vie tilaa pienen pokkarin verran. Jos tila ei ole ongelma, voi käyttää vaikka vanhaa läppäriä. Valitsemaansa koneeseen saa sitten kiinni haluamansa näytön: videoprojektorin, television tai tietokoneen näytön.