Puutarhan toinen vuosi – mitä tällä kertaa opin?

28.12.2021
Viime vuonna poistomyynnistä pelastettu rungollinen jalosyreeni (Syringa vulgaris) ’Sensation’ teki pari hienoa kukintoa ja tuoksui ihanasti.

Tein viime vuonna katsauksen ensimmäiseen vuoteeni puutarhurina ja pihanlaittajana, ja ajattelin nyt, ensi kesän puutarhahaaveideni keskeltä pysähtyä katsomaan, mitä toisesta puutarhavuodesta jäi käteen. Samalla saan talteen kuvia pihan kehitysvaiheilta!

Pihan rakenteita

Vuoden ensimmäinen “piharakenne” oli teline postilaatikolle.

Näin uuden vuoden kynnyksellä on kiva fiilistellä, mitä kaikkea oikein näkyvää onkaan saatu aikaiseksi. Heti maaliskuussa, kun lumet sulivat ja ulkona tarkeni, askartelimme puretun liiterin kätköistä löytyneistä jämälaudoista telineen Kakskulman postilaatikoille. Puut käsiteltiin tuttuun tapaan tohottamalla eli shou sugi ban -tekniikalla. Postilaatikkoteline viimeisteltiin teräksenvärisellä talonnnumeroilla, ja olemme kyllä varsin tyytyväisiä lopputulokseen!

Ensimmäinen rajattu istutusalue, ruusupenkki.

Istutimme viime vuonna alapihalle valkoapilaa maata parantamaan. Se toimi niin hyvin, että apila yrittää syödä elintilan kaikelta muultakin. Niinpä ideana on nyt pala kerrallaan vallata apilalta kasvutilaa rajaamalla istutusalueita corten-teräksellä.

Tilasin corten-rajausnauhaa 5 mm paksuna ja 15 cm leveänä, koska halusin sen olevan riittävän jämäkkää pysäyttäkseen kaiken nielevän apilan. Jämäkkää olikin, rajausnauhan taivuttelu ei nimittäin ollut mitään kovin kevyttä puuhaa – ja tietenkin olin keksinyt, että kaikki istutusalueet rajataan viehättävästi kaarevan orgaanisin muodoin.

Tontin rajalla olevaan istutusalueeseen istutin musta-aroniaa ’Revontuli Mound’ suikerotuhkapensasta ‘Coral Beuaty’ ja rönsyleimua ‘Blue Ridge’.

Raudan vääntelystä traumatisoituneena emme tehneet kesän aikana enempää istutusalueita, mutta syksyn viime hetkillä hamstrasin vielä pensaita ja halusin raivata niille siistit paikat. Niinpä saimme kuin saimmekin alapihalle vielä kaksi hienoa rajattua osioita, joten keväällä rikkaruohojen (= apilan) nyhtäminen sujuu toivon mukaan helpommin.

Tien viereiseen penkkiin istutin muun muassa ensimmäiset pionini, jännittävää nähdä mitä niistä tulee!
Kaikkia asioita ei näköjään tarvitse suunnitella kuukausikaupalla. Ajattelimme, että Luoto-kivet olisivat kivat grillipaikalla, ja siitä se mylläys sitten alkoi (heinäkuun pahimmilla helteillä tietenkin).
Dominoefekti on tehokas tapa saada asioita aikaiseksi, sillä kun patio oli kivetty, piti reunoille tietysti saada heti istutukset ja katteet. Siellä kasvaaa nyt ainakin laventelia ja ajuruohoja.
Ruokailupaikka saatiin oikein viimeistellyn näköiseksi ja itse nikkaroidun pöydän kruunasi Ikean aurinkovarjo.
Taimikaupasta löytyi parsa, joten olihan se pakko saada. Kasvimaanurkkauksessa kasvaa myös lipstikkaa, lehtikaalia ja viiniköynnös.
Yksi pihahomma tämäkin: uima-allasvalun yhteydessä saatiin valettua pohja roskiskatokselle (sekä autotallin ajoluiska). Ensi vuonna itse katos?

Ja nyt niihin toisen vuoden huomioihin – opin, että…

…Vaikka kevään ensimmäinen kukkanen (lumikello) riemastuttaisi kuinka, kannattaa kuitenkin malttaa fokusoida kamera oikein.
…Tulppaanin lehdet toimivat hienoina maljakkoina.
…Vaikka bambu näyttäisi talven jäljiltä tältä, ei peli ole välttämättä menetetty, sillä…
…kun odottelee rauhassa, näkee mitkä versot ovatkin vielä elossa. Sen jälkeen voi leikata varmasti kuolleet pois ja ihailla maasta puskevaa uutta kasvustoa.
…Katteiden kärrääminen voi olla kovaa hommaa, mutta…
…vielä pienten kasvien kanssa kattamisen vaiva kannattaa nähdä. Oli muuten aikamoinen ero viime kesään verrattuna kastelun tarpeessa – kate todella toimii! Sen alle oli myös helppo kaivella lantakikkareita, kun sellaisiakin sain.
…Katteen tekeminen itse on vielä työläämpää kuin ostokatteen levittely, mutta toki järkevää, jos oksia on tarjolla.
…RAKASTAN narsisseja! Mutta minulla on tunnistuvaikeuksia niiden kanssa, sillä olen vain heitellyt eri sipulit sekaisin. Tässä aukeamassa uskoakseni ‘Cum laude’.
…tämä ihanuus saattaa olla ‘White Medal’.
…upeasti tuoksuva ‘Acropolis’ on myös kovakuoriaisen mieleen.
…ja tämä kaunokainen on luullakseni ‘Replete’…tai ‘Delnashaugh’.
…Pihatien vierus on erinomainen paikka tulppaaneille.
…Tulppaani ‘Charming Lady’ on nimensä mukainen.
…Myös pihatien toinen puoli on melko hyvin turvassa kauriilta ja jäniksiltä.
…Helmililja kukki toisenakin vuonnaan yhtä kauniisti kuin ensimmäisenä keväänä.
…Japaninjalopähkinä selvisi ensimmäisestä talvestaan ja lähti iloiseen kasvuun, toisin kuin serkkunsa amerikanjalopähkinä, joka…
…kuoli talven 2019-20 aikana mutta heräsi kuitenkin eloon siirrettyämme kuivan rangan takametsään. Nyt siinä on yksi elinvoimainen oksa!
…Mojitominttu (oikeassa reunassa) on ihana ja paras minttu, jota voisin hankkia lisääkin (tai jakaa), mutta tuosta tavallisesta (keskellä pitkin poikin) taidan hankkitutua eroon, sillä se leviää jotenkin pöljiin paikkoihin. Ryytimaalla myös fenkoli ja saksankirveli selvisivät hienosti talvesta, nyt kokeilussa oli kaikkea herkkistä, joide en odota selviävän talvesta (vietnamilainen korianteri, lakritsiyrtti, timjami).
…Vaikka välillä ajattelen, että pihamme näyttää hassun kaljulta, on kasvua tapahtunut valtavasti viime vuoteen nähden! Ja tähänkin kuvaan verrattuna piha näyttää NIIN paljon hienommalta, kun on sentään patio tehty.
…Rönsyakankaali on toimivan oloinen maanpeite: se on levinnyt hienosti ja kukkiikin ihanasti.
…kultasade ei näköjään jaksa joka vuosi kukkia – viime vuonna kukki, nyt ei. En tiedä, mitä tästä voi päätellä.
…Varjorikko kukkii uskomattoman hienosti! Ja minä kun ostin sen vain hienon lehdistön vuoksi.
…Atsaleoita on olemassa myös punaisena! Ainakin tämä yksi, jonka…
…nimi on ‘Nabucco’. Ostimme sen Mustilasta.
…Mustaherukka voi ilmeisesti olla vartettu kultaherukkaan, sillä ainakin kaksi mustaherukkaamme alkoi pukata kultaherukaksi paljastunutta oksaa (tuo pystysuora tapaus, jossa on jännän näköiset lehdetkin).
…Minikokoinen rhododendron ’Microhirs 3’ Bloombux kukkii todella söpösti.
…Mansikka on helppo ja satoisa maanpeite, mutta nyt ymmärrän, miksi ihmiset kasvattelee mansikkaa usein ruukussa – katteesta huolimatta marjat ovat ihan hiekkaisia, ja aika montaa on joku hiiri ehtinyt jyrsäistä ennen kuin itse ehtii apajille.
…Kukkien ostaminen niillä tiedoilla, mitä taimilapussa lukee, on huono idea väriharmonian kannalta. Alppiasteri ‘Beauty Blue’ ja punainen ketoneilikka ovat hienon sävyisiä mutta vähän ärtsyt yhdessä.
…Mojitominttu on hienoin ja paras paitsi hillityn leviämisensä, myös sen vuoksi, että se on pörräisten ehdoton suosikki ja kukkii mahtavan pitkään.
…Myös laventeli on samalla tavalla mahtava kasvi, kukkii pitkään mehiläisten iloksi.
…Sinipiikkiputki on ihana pari melkein mille vain muille kasveille.
…Loistojasmikkeen ‘Tähtisilmä’ kukinta-aika oli kesän kohokohtia – oli hyvä idea laittaa tuoksuva pensas tähän ruokailuryhmän viereen!
…Luulin, etten olisi ruusuihminen, koska en ole koskaan pitänyt varsinkaan punaisista ruusuista (mielikuvituksettomia tuliaisia!). Mutta sitten…
…näin tämän David Austin -ruusun ‘Munstead Wood’ enkä voinut vastustaa! Tämä ihanuus ostettiin Mustilasta kesäkuussa ja se kukki melkeinpä pakkasiin asti.
…Verkkokauppakuvauksiinkaan ei ole luottaminen – ostin persikansävyisen tarhapäiväliljan, sain keltaisen.
…Jää nähtäväksi, syntyykö tästä jokin oppi. Istutin havualueelle paljon uutta tänä vuonna, mutta en ole ihan varma riittääkö kaikille tilaa. Uutuuksia mm. valkoinen japaninjaloangervo ‘Ellie’, punainen jaloangervo ‘Fanal’ ja syyshortensian ‘Diamant Rouge’.
…Luulin myös inhoavani hortensioita, mutta tämä ‘Diamant Rouge’ on kyllä ihan ihan söpö.
…Pensaat ovat helppoja tapoja tuoda kunnon väriä puutarhaan. Katajien väliin yhdistin väripariksi keltajapaninangervon ‘Goldflame’ ja japaninhappomarjan ‘Orange Rocket’.
…Valkoinen tataariviuhko on hauska kaveri tummalehtiselle purppuraheisiangervolle ja mahtavan pitkään säilyvä kuivakukka.
…Sininen sulkapiisku on hehkeä perenna sinisävyisten havujen joukossa.
…Jo vuoden ikäisistä kasveista saa hyvin jakotaimia: jaoin kivien väliin paria erilaista ajuruohoa sitomaan multaa paikalleen ja toisiin paikkoihin maksaruohoja.
…Loppukesän värit ovat ehkä suosikkejani.
…Krassit eivät vieläkään olleet menestys, kun suorakylvin niitä. Jospa kokeilisin ruukussa ensi vuonna?
…Japanilaishenkisen puutarhanurkkauksemme syysväritys on erityisen herkullinen.
…Syysmyrkkyliljat ovat niin hienoja syksyn väripilkkuja, että istutin näitä nyt lisää valkoisena.
…Lehdistöjen jännät väriyhdistelmät tuovat helposti väriä eri puolille pihaa. Istutin pihatien varteen lamovuohenkuusamaa (jonka pitäisi kestää vähän lumenläjitystäkin) ja tarhakuunliljaa ‘Halcyon’.
…Oma grilli on niin hieno asia syksylläkin!
…Lokakuu on etelässä hyvää aikaa istutella pensaita.
…Seppelvarpu kasvaa vuodessa valtavasti.
…Asetelmia voi hyvin tehdä, vaikkei olisi terassiakaan.
…Pihaorjanlaakeri näyttää maagiselta ensimmäisen kuurayön jälkeen.
…Kevään sipulikukat ovat niin hyvä juttu, että tänä vuonna istuttelin noin 450 sipulia ja juurakkoa. Värifilosofiani on tämä: tummaa ja vaaleaa aina samaan paikkaan, sävyinä vahvaa punaista (erottuu hyvin kaukaakin), valkoista (sopii kaiken kanssa), persikkaista ja viininpunaista tai tummaa lilaa (herkullinen kombo). Muutamaan paikkaan laitoin vaaleanpunaistakin.
…Tummalehtiset kasvit toimivat syksylläkin kaiken keltaisen ja ruskean joukossa.
…Vasta istutettu pilariruusu ‘Henry Kelsey’ näköjään kukkii pitkään!

Mitä opin satokasveista?

Keväällä esikasvatettiin intona kaikenlaista, mutta sato jäi vähäiseksi. Mikään esikasvatetuista kukista ei selvinnyt, vaan ne kuolivat, kun siirsin ne taimipoteista puutarhaan. Ehkäpä voisin hyvällä omallatunnolla hankkia kukkia vain ostotaimina.

Tomaatteja tuli aika kivasti, vaikka aina ei ehditty kastelemaan niin paljon kuin olisi pitänyt.

Opin, että tomaatti on melko helppo tapaus. Valitsin kirsikkatomaattilajikkeen, jonka luvattiin pärjäävän ulkoilmassa. Puskat kasvoivat mukavasti ja tomaatteja tuli yllättävän hyvin.

Halloween-kurpitsamme.

En tiedä, mikä meni vikaan kurpitsankasvatuksessa. Siemenet itivät hyvin ja pari taimea kasvoivat aika isoiksi. Yhteen tuli raakile, joka ei kuitenkaan jaksanut kasvaa paria senttiä suuremmaksi, vaan alkoi mätänemään paikalleen. Ajatus mustasta halloween-kurpitsasta oli kuitenkin ihana, joten ehkä kokeilemme uudelleen?

Vuoden 2021 perunasato.

Opin, että siemenperunoita kannattaisi istuttaa monessa erässä. En vain tiedä miten, sillä ne kaikkihan toki itivät samaan aikaan ja varmaan itäneet potut menevät pilalle, jos niitä ei piilota multaan? Nyt ostin pussillisen siemnperunaa ja tungin ne kaikki samaan saaviin, joten lopputuloksena oli hyvin, hyvin pieniä perunoita.

Mysteerikurpitsa.

Somessa kaikki puutarhurit hukkuvat aina kesäkurpitsoihinsa, ja me emme ole nyt onnistuneet kumpanakaan vuonna saamaan yhden yhtä kesäkurpitsaa. Sen sijaan saimme yhden tällaisen valkoisen, melko kovakuorisen kurpitsan. Se oli ihan hyvää, mutta en tiedä mistä se putkahti, kun luulimme kasvattavamme vihreää zucchinia.

Kesällä istutettu parsa pukkasi syksyllä jo yhden varrenkin! Jätimme sen paikoilleen, jotta kasvi vahvistuu.
Zilga teki monta pientä terttua vaikka pieni on itsekin. Aika hyviä mutta siemenet ovat isoja – ehkä näistä tulisi hyvää hilloa tai mehua?
Tyrni teki ensimmäisenä kesänään peräti kolme marjaa, jotka menivät kuitenkin lintujen nokkiin.

Muita epäonnistumisia:

Kukkakaali. Sitä suojattiin harsolla ja hyysättiin minkä kerettiin, ja lopputuloksena oli viisi senttiä korkeita kaalinlehtiä. Mutta säästyivätpä kirpoilta!

Purjo ja joku muu sipuli: jotain hiuksenohuita hituja saatiin, kuivuivat pystyyn.

Maissi. Teki komeat pitkät varret ja pullistutti niihin lehtien verhoamat yllätykset, jotka paljastuivat pääosin jyvättömiksi tähkiksi. Yhdessä tähkässä oli ehkä kolme jyvää, jotka säästettiin ensi vuoden kokeiluun.

Herne. Taisimme saada tästä idioittivarmasta kasvista yhden palon.

Jos pitäisi olla ruokaomavarainen, niin nälkä tulisi kyllä äkkiä. Totesimme kyllä myös, että olisi helpompi hoivata kasveja, jos asuisi niiden kanssa samassa paikassa ja voisi vain astua ovesta terassille kastelemaan ja korjaamaan satoa. Luulen, että moni kasvikokeilumme kärsi viime kesän huikeasta paahteesta ja olisi vaatinut paaaaljon runsaampaa kastelua. Jospa ensi kesänä jo asumme tomaattiruukkujen kanssa samassa osoitteessa?

Lue myös:

Puutarhan ensimmäinen vuosi – mitä opin?


Ei kommentteja