Kaasua, kotikokki kädetön!

15.11.2017
Kuva täältä.

Otetaanpa reilu askel eteenpäin ja leikitään, että meillä tulee joskus olemaan keittiö (se moderni maalaiskeittiö nimittäin). Yksi asia on jo päätetty: meille tulee kaasuliesi.

Kaasupullolle suunnitellaan jo piirustusvaiheessa paikka ulos ja letkulle tehdään läpivienti ulkoseinään. Näin pullo ei vie arvokasta tilaa keittiöstä ja onhan se ihan kätevä vaihtaakin pihan puolelta.

Kuvat täältä ja täältä.

 

Listasin sisustusdiktaattorina täysin subjektiivisiin kokemuksiin perustuvat kaasulieden hyvät ja huonot puolet:

Plussat:

– toimintavarmuus: kokkaus onnistuu vaikka sähköt menisivät

– nopeus: kaasuliedellä pannu tulee kuumaksi heti eikä kolmen minuutin päästä

– sopii niin moderniin kuin perinteiseen tyyliin

– melko helppo pitää puhtaana

Miinukset:

– aina välillä pitää vaihtaa kaasupullo ja varastoida jossakin varapulloa

– induktioliesikin on nopea, ja se on vielä helpompi pitää puhtaana

Induktioliesi on kuitenkin tavallaan aivan yhtä seksikäs kuin vessaharja – tosi käytännöllinen mutta ei saa sydäntä väpättämään. Siispä suunnitelmissa on kaasuhella, eli vieläpä sellainen perinteinen malli, jossa on uuni ja liesi samassa. Koska sellainen on vaan tosi symppis. Uuni saa kyllä olla mallia sähkö. Kaasu-uuninkin kanssa olen elämässäni leikkinyt lämpötilalottoa, ja voin kertoa, että kaasu-uuni voittaa sen joka kerta. Kyllä tulee mustia karjalanpiirakoita. Sähköuunin ainoat kriteerit ovat teflon-pellit (onko kaikissa nykyään sellaiset? Toivottavasti ja hyvästit peltien kuuraukselle!)

Kuva täältä.

Jossain vaiheessa luin huolestuneena netistä erilaisia kokemuksia pelkällä kaasulla varustetuista keittiöistä. Jotkut varoittivat, että riisipuuro ei kaasulla onnistu. Fanaattisena riisipuuron syöjänä mainitsin tästä murheissani äidilleni, joka katsoi minua hitaasti ja pitkään. Hän huomautti, että mehän olemme tässä jo reilun vuosikymmenen tehneet joka joulu riisipuuron mökin kaasuliedellä. Se on vieläpä usein ollut minun tehtäväni, mikä näköjään pääsi nettishokissa unohtumaan. Eikä puuro ole epäonnistunut kertaakaan. Ei pidä uskoa kaikkea mitä netistä lukee. Eli unohtakaa kaikki mitä sanoin äsken kaasu-uunista. Sellainen voi olla ihan mahtavakin, mistäs minä tiedän.


4 kommenttia

    Hihittelin täällä lukiessani kuvauksiasi sähkö-ja kaasuhellojen hyvistä ja huonoista puolista! Itse halusin ehdottomasti kaasuhellan, kun ryhdyimme remontoimaan pinkkiä keittiötämme. Olen nimittäin samaa mieltä kanssasi: induktioliesi on lähestulkoon yhtä seksikäs, kuin vessaharja. Päädyimme kuitenkin induktiolieteen, koska whippet 😉 Kyseinen otus nimittäin hyppelee huvikseen liedelle, kun emme ole kotona. Tiedän kyllä, että ilman peukaloita on vaikea kääntää kaasua päälle, mutta en siltikään uskaltanut ottaa riskiä, että joku nenä-tassukombinaatio saa kuin saakin kaasun päälle poissa ollessamme. Nyt kyllä pidän kovasti induktioliedestämme, erityisesti sen jälkeen, kun keittämäni kakun kuorrute kiehui yli ja meni ympäri liettä. Valmistauduin jo henkisesti massiiviseen hinkutusoperaatioon, ja melkein itkin ilosta, kun möhnä lähtikin pois yhdellä rätin pyyhkäisyllä jättämättä jälkeäkään lieden pintaan. Mutta…kaiken tämän jälkeenkin kannatan päätöstänne kaasuliedestä, koska kaasuliesi on kuitenkin kaasuliesi!


      Voi luoja, no whippet tietysti joo pystyykin hyppäämään hellalle! Peruspiskeillä töppöjalkoineen ongelma ei varmaan ole niin yleinen 😀 Mietin kanssa induktion helppoutta, kun ei mitään tarvitse hinkata mutta ajattelin tässä kohtaa uhrautua. Mullahan on sellanen tasapainon periaate, että jos valitsee jossain puhdistustasoltaan haastavamman osasen, pitää toisaalla valita niitä superhelppoja. Koska ei kyllä jaksa, jos joka asiaa pitää hinkata hulluna joka viikko, phuuh…


    Liputan kaasulieden puolesta (sähköuunin kylläkin)! Ihan paras, helppo ja nopea. Meidän mallissa kaikki osat saa irti, joten puhdistuskin käy käden käänteessä. Puuro ei ole palanut pohjaan vielä kertaakaan kun muistaa, että liekki pienellä ja kattila vielä pienimmän polttimon kohdalle. No, meillä syödään riisipuuroa vain joulun aikaan, joten kyllä sitä joutaakin vähän paimentaa.


      Mahtavaa kuulla! Saanko udella, minkä merkin liesi teillä on, Sari? Tuo puhdistettavuus kuulostaa hyvältä nimittäin!