Lokakuun #suuntanaomavaraisuus-yhteispostaussarjan teemana on sadonkorjuun jälkeinen aika ja syyskylvöt, varastointi sekä vinkit omavaraisuutta lisääviin kursseihin tai kirjoihin. Linkit Tsajut-blogin Satun ja Korkealan Heikin luotsaamien muiden omavaraisbloggajien postauksiin löytyvät jutun lopusta!
Sato! Näyttää paranevan meillä joka vuosi, mutta ihmekös tuo, kun ollaan aloitettu nollasta tai ehkä jopa miinukselta. Tänä vuonna strategiamme oli kylvää kaikkea ihan hirveästi, ja vaikka onnistumisprosentti oli ehkä 0,5 %, tarkoitti se kuitenkin näillä määrillä jotain!
Saimme esimerkiksi vain yhden kaskinauriin, mutta sitä syötiin valehtelematta viikko. Ensimmäistä kertaa onnistuimme kasvattamaan talvikurpitsaakin, joskin viimeiseen asti luulimme, että kyseessä oli pieleen mennyt pyöreä kesäkurpitsa. Ehei, emme siis taaskaan saaneet yhden yhtä kesäkurpitsaa! Kurpitsasta tehtiin herkullista keittoa ja pari odottaa vielä kasvimaalla. Parsakaali onnistui, mutta odottelimme sen kanssa liian pitkään ja se ehti mennä vähän puisevaksi. Sitten kaaliperhosen toukat valtasivat loput. Annoimme vallata, ehkä ensi kesänä puutarha on täynnä perhosia. Vähän lehtikaaliakin saatiin omaan suuhun, samoin kvinoaa, tomaattia ja tomatilloa (tosin iso osa sadosta odottelee vielä keräämistään…)
Omenia tuli apple cobblerin verran ja pari ylimääräistäkin (Pirjaa, nam!). Kirsikkaa saatiin kahden marjan verran, hyviä oli. Mustaherukkaa tuli ja amerikankarpalo teki ensimmäistä kertaa marjoja. Japaninruusukvittenikin teki ensisatonsa! Tyrnistä saatiin tänä vuonna jo toisen kerran hyvä sato.
Noista omavaraisuutta opettaneista kursseista haluaisin mainita permakulttuurin perusteet sekä permakulttuuria kotipihalle. Itse olen osallistunut näille etänä (oli pandemia…), mutta työväenopistojen kurssilistoilta voi bongata nykyään varmaan live-versioitakin. Vaikka permakulttuurimaailmassa on paljon sellaista, mihin en itse välitä osallistua, on siinä paljon sellaistakin, jota voi ja kannattaa soveltaa omalla pihalla. Minun missioni on tutkia, miten sitä voisi soveltaa esteettisesti kestävällä tavalla kaupunkiympäristössä.
Syyskuun raksakuulumiset
Saatiin peräti kaksi isoa asiaa ruksittua to do -listalta, nimittäin kuisti ja pikkutalon terassi. Molemmat saivat kaiteet ja terassin portaisiin tehtiin vielä sivulaudoituskin, joten kumpikin on nyt ihan virallisesti valmiita!
Viime kuussa jo mainitsinkin, että odotin kovasti naapurin maaurakoitsijaa meidän puolelle kaivelemaan. Ja se vihdoin tapahtui! Naapurin hulevesiputki siis liitettiin meidän hulevesikaivoon, ja sen myötä kaivantoon saatiin kunnon istutusalue ja käytäväalueilta kaavittua rikkaruohottuneet pintamaat pois. Ihanaa!
Heti, kun kaivuu saatiin valmiiksi, alettiin miettiä mullan hankkimista. Ensin ajateltiin tilata suursäkeissä tavaraa (nupillinen olisi ollut jo liikaa), mutta sitten huomattiin, että K-Raudasta sai 5 säkkiä kympillä, mikä teki siitä paljon edullisemman kuin suursäkeistä, aikamoista. Niinpä tehtiin reilussa tunnissa viisi keikkaa lähirautakauppaan ja haettiin mullat sieltä. Sitten vielä leviteltiin ne samana iltana kaivantoon, mikä jumppa!
Istuttelujen jälkeen tilattiin singeliä alapihan sorakäytävien pinnaksi ja erikokoista mursketta kuistin eteen koron nostamiseksi, koska maanpinta on jäänyt portaiden edessä vähän liian alas. Näitä seuraavaksi!
Lokakuun ohjelmassa on myös roskakatoksen loppuunsaattaminen, eli seinien panelointi, rautavihtrillöinti ja “portin” eli valaisinpylvään pystyttäminen. Sitten onkin ulkoraksat taputeltu!
On ollut ihana seurata pihanne muotoutumista <3
Kiva kuulla! Muotoutuminen jatkuu edelleen, ensi vuonna vuorossa alapihan ylempi penger ja mitähän vielä…
Minäkin yritin kasvattaa kesäkurpitsaa. Sai olla viimeinen yritys, kun ei onnistu niin ei onnistu.
En tajua mikä kumma siinä on, kun kaikki muut onnistuu yrittämättäkin! Meidän pihoilla on varmaan jotenkin kesäkurpitsavihamielinen ilmasto…
Hieno asenne sadon suhteen! Ja siis kaskinaurista – vau! On teillä näköjään vähän muutakin puuhaa kuin kasvimaan hoito…
Komeita ovat molemmat; mies sekä nauris!
Mun huussin viherkatto jäi ihan vajaaksi kun pöyristyin puutarhaliikkeessä esim maksaruohojen hinnasta.. Kävin sitten kaivamassa naapurista tontilleni karannutta japanin maksaruohoa ja toisen tutun pihasta trimmasin sammalleimua.. Toivottavasti ne tykkää levitä 😀
Joo, ei kyllä mitään halpaa hupia ole tämäkään… onneksi sain varmaan neliön verran kattoa oman pihan ajuruohoja jakamalla!