DIY: liukuovi seinän sisään

29.11.2020
Liukuva ovi, taikaa!

Liukuovia saa kaupastakin, mutta valmismallit ovat itse asiassa yllättävän pieniä. Teettämällähän kaikki onnistuu, mutta päätimme säästää tässäkin ja hoitaa oven liukumekanismeineen ihan itte, olihan aukon kokokin harvinaisen suuri: 140 cm leveä ja 246 cm korkea.

Kakskulman pikkutaloon tarvittiin siis liukuovi erottamaan makuuhuone tarpeen vaatiessa eteisestä. Perusarjessa saa nauttia avarasta tilasta ja kauniista hirsiseinän pätkästä, joka olisi mennyt “pilalle”, jos aukkoon olisi asennettu tavallinen ovi karmeineen.

Todellista tarvetta ovelle ei oikeastaan ole paitsi niinä (todennäköisesti harvoina) kertoina, kun vierashuoneessa majoittuu joku – silloin on mukavaa, että oman nukkumasopen eteen saa näkösuojaa. Erityiseen äänieristävyyteen ei tässä panostettu, ja ääneneristävyys onkin liukuovilla vähän väkisinkin heikompi kuin tavallisilla ovilla, jotka sulkeutuvat tiiviimmin karmeja ja kynnystä vasten.

Liukuoven kisko seinän sisään

Aukon villoitusta. Kisko on jo paikallaan ja viereisen eteisen kattorakenteessa on huomioitu kiskon tarvitsema syvennys: näin kisko ja kiinnikkeet jäävät lopuksi näkymättömiin.

Aloitimme rakentelun ankaralla mittailulla: päädyimme tekemään seinään oviaukkoa hieman leveän ja 400 mm syvän aukon, jotta ovella olisi pientä “heilumistilaa” sivuttaissuunnassa. Koska emme halunneet uhrata yhtään enempää tilaa ovelle kuin olisi pakko, teimme väliseinän oven kohdalta tavallista kapeammaksi. Se onnistui sahaamalla eristevillalevyt syvyyssuunnassa puoliksi (en voi suositella, kamalaa hommaa) ja kiinnittämällä kipsilevyt kakkoskakkosten sisäreunoihin. Seinän paksuudella tai äänieristävyydellä ei tässä tapauksessa ole suurta merkitystä, sillä sen molemmille puolille tulee joka tapauksessa vaatekaapit – toiset eteiseen ja toiset makuuhuoneeseen. Ovi kulkee siis kaappirivistöjen välissä.

Valmis levytetty aukko – vähän näpertelyä se vaati, mutta hyvä tuli!

Seuraavaksi hankimme järeän ja edullisen kiskon Puuilosta. Samasta paikasta ostimme myös liukuovipyöriä, joiden avulla ovi liukuu kiskossa. Kisko leikattiin metallisahalla sopivaan mittaan ja ruuvattiin aukon yläreunassa kulkevaan tukipuuhun.

Kisko on järeää tekoa, samoin pyörät.
Kiskon päätyyn askarreltiin stoppari peitelevystä, kumitiivisteestä, pultista ja mutterista. Näin stoppari oli helppo siirtää lopuksi sopivaan kohtaan, niin että ovi jää seinän tasalle ollessaan “auki” eli seinän sisälle.
Kiskon ja pyörien toimivuutta piti testata ensin osb-levyn palalla – hyvin toimi! Oikealla helat.

Liukuovi sisustusvanerista

Päädyimme oven rakenteessa sandwich-tyyppiseen ratkaisuun, jossa rimakehyksen sisälle tuli 20 mm paksua Finnfoam-levyeristettä ja oven pinnaksi sisustuslaatuista, erittäin ohutta koivuvaneria. Tällä tavoiteltiin keveyttä ja sitä, ettei ovi pääsisi taipumaan liikaa – jos vaneri lähtee kovasti vääntymään, ei se enää mahdu kulkemaan seinän sisällä. Toinen vääntymätön vaihtoehto saattaisi olla kertopuinen levy, mutta sellaista emme löytäneet mistään, eikä minulla ole käsitystä sellaisen painosta.

Rimasta porattiin läpi tällaiset umpikoukut, jotka kiinnitettiin muttereilla.

Aloitimme askartelemalla oven kiinnityksen kuntoon. Rimaan porattiin kiinnikerenkaat, ja sitten rima liimattiin vanerilevyn sisäpuolelle, yläreunaan. Myös vanerin muille reunoille liimattiin kiinni tukirimat, samoin ristikoksi vanerin keskelle jäykistämään rakennetta. Ja koska emme sitten kuitenkaan ihan luottaneet pelkkään liimaan, varmistimme kiinnityksen vielä viimeistelynaulaimella. Ristikoiden väleihin leikattiin eristelevystä sopivat palaset ja lopuksi päälle liimattiin-naulattiin toinen vanerilevy.

Rimat liimattiin ja vielä naulattiin vaneriin kiinni.
Tukiristikko ja eristelevyt paikoillaan.

Vasta tässä vaiheessa kaiversimme reiät Abloyn ovaaleille liukuoviheloille. Miksikö emme tehneet reikiä valmiiksi ennen oven kokoamista? No, arvelimme realistisesti, että vanerilevyistä ei kuitenkaan saa sahattua kahta tasan samankokoista palaa. Niin siinä kävikin, että tarkasta mittaamisesta ja sahaamisesta huolimatta toinen jäi hiukan isommaksi kuin toinen. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä levyn “ylimääräinen” osuus saatiin piilotettua oven yläreunaan, mikä ei näy mihinkään. Jos olisimme tehneet helojen paikat valmiiksi, olisi vaihtoehtoina ollut tehdä epätasainen alareuna (näyttää höhlältä) tai laittaa helat eri korkeuksille oven molemmin puolin (jälleen: superhöhlää). Kolojen poraaminen ja kaivertaminen jälkikäteen oli aika vaivalloista, mutta mitäpä sitä ei tekisi designin eteen!

Helalle tehtiin aukko poraamalla monta pientä reikää.

Oven päätyyn kolottiin paikka myös veneliikkeestä löytyneelle luukkuvetimelle. Jälkikäteen ajatellen olisi ollut ehkä ihan toimiva ratkaisu kovertaa rimaan ovaali reikä ennen oven kasaamista, ja sitten tämän svyennyksen olisi voinut vain hioa ja käsitellä kuten muunkin oven. Mutta ihan tyylikäs tämäkin ratkaisu on.

Aukot valmiina!

Mitään heloja ei tässä vaiheessa vielä asennettu, vaan ensin aukkojen ympärystät hiottiin ja vanerit käytiin muutenkin hienolla hiomapaperilla läpi, niin saatiin raksalla syntyneet likaiset sormenjäljet ja muut inhat tahrat pois. Sitten ovi vahattiin molemmin puolin kerran Osmo Colorin Lumi-vahalla: ensin levitys pensselillä ja perään huolellinen hinkkaaminen Osmon omalla nukkaamattomalla liinalla. Vahaamalla pinta on helpommin pyyhittävissä, ja hieman valkaistu sävy sopii taloon muutenkin paremmin.

Aluksi ajattelimme, ettei vaalea koivuvaneri juurikaan muuta sävyään valkovahauksella, mutta kyllähän se siitä vielä raikastui!

Vahan kuivuttua kiinnitimme helat ja sitten olikin aika hermoilla siitä, että pysyykö näin hienon näköinen ovi oikeasti kasassa. Viime tingassa ostimme vielä valkokantaisia ruuveja ja vedimme varmuuden vuoksi yläreunaan rivin ruuveja – näin ovi pysyy kiskossa toivon mukaan vielä vuosien päästä eikä liiman haperoituminen ja naulojen löystyminen vielä romahduta koko hommaa lattialle. Ruuveista tuli oikein siistit eikä niitä oikeastaan huomaa ellei varsinaisesti oven yläreunaa tuijottele.

Ovelle tehtiin ohjuri kiinnittämällä seinään superohut lista ja teippaamalla siihen karvanauhaa pehmusteeksi.

Sen jälkeen kutsuimme vahva kaverimme nostoavuksi – aika painava ovesta nyt kuitenkin tuli, vaikka siitä mahdollisimman kevyttä yritimmekin. Kun ovi oli saatu paikalleen, kiinnitimme seinään ja oviaukon viereen naulattuun ohjuripalikkaan tiivistenauhaa, jotta ovi liukuisi pehmeästi oikeassa kurssissa eikä hinkkaisi seiniä.

Lopputulos on todella hyvä: ovi liukuu kiskolla nätisti mutta ei lähde itsekseen liikuskelemaan. Ulkonäöltään ja sävyltään ovi sopii paikalleen täydellisesti!

Viimeistelimme liukuoviaukon muovisilla kulmalistoilla, jotka maalattiin seinän sävyyn ja liimattiin paikoilleen – erittäin siisti lopputulos!