Voiko moderni hirsitalo olla värikäs? On nimittäin todella vaikeaa löytää inspiraatiokuvia moderneista, arkkitehtonisista alppimajoista, vuoristomökeistä, hirsitaloista tai edes puisista kakkoskodeista. No, me ollaan ehkä tekemässä siis jotakin ihan ensimmäistä kertaa maailmanhistoriassa, eli käyttämässä värejä modernissa hirsitalossa! (Jossain on pakko olla tällaisia taloja mutta niiden omistajat ei vaan laita niistä kuvia nettiin. Ihme tyyppejä!)
Ennen kuin meillä oli arkkitehtipiirustuksiakaan, oli värimaailma jo tiedossa: vihreää ja sinistä. Tarkoitus ei ole pysyä missään sävy sävyyn -maailmassa, vaan sekoitella erilaisia lähisävyjä keskenään, mikä tekee sisustuksesta toivottavasti moniulotteisen ja eläväisen. Yritämme seilata kovin kirkkaiden ja puhtaiden sävyjen ohi ja pitäytyä haaleissa vaaleissa ja tummien osalta murretuissa jalokivisävyissä.
Kokonaisväritykseltään hirsitalostamme on tulossa nykyistä kotiamme vaaleampi, sillä hirsiseinät jätetään käsittelemättä. Kipsilevyseiniä voi sitten maalata ja tapetoida, mutta kokonaisuudesta ei tule lainkaan niin intensiivinen kuin nykyisessä kodissamme.
Sinisen ja vihreän sävyisten isompien pintojen sekaan tuodaan lämpöä pienemmillä elementeillä, joissa saa näkyä vastavärejä eli viininpunaista, oranssia ja auringonkukankeltaista. Tämä keltaisen hinku on herännyt vasta jokin aika sitten, mutta se tuntuu tärkeältä. Uuden kodin värityksen on tarkoitus välittää rauhallista, ja no – aurinkoista tunnelmaa. Ripaus keltaista vaikuttaa hyvältä idealta!
En muuten oikein tiedä, miten suhtautua väriteoriaan, jonka mukaan esimerkiksi punainen energisoi, vihreä ruokkii luovuutta ja sininen rauhoittaa. Minusta sävyvivahteet ovat tärkeämmässä asemassa kuin pohjaväri itsessään, ja sävyjen erottelemisessa ja kokemisessa on tunnetusti isoja eroja ihmisten välillä. Omaan silmääni on olemassa energisoivaa sinistä (ultramariini) ja tyyntä punaista (karmiini).
Minulla ei ole inhokkivärejä -oikeassa paikassa, oikeassa määrin ja oikeiden sävykamujen kanssa minkä tahansa värin saa toimimaan – mutta omassa kodissani välttelen perusvärejä ja räikeitä sävyjä, sillä ne kopisevat herkkää sieluani vasten kovina ja päällekäyvinä. Samasta syystä en suosi valkoista seinissä; täällä pohjoisen pallonpuoliskon valossa se viiltelee migreenitaipuvaisia silmämuniani etenkin talvella kylmästi ja terävästi. Isoihin pintoihin valitsen mieluummin sävyjä, jotka toimivat kaikkina vuodenaikoina – hirsi on tässä roolissa loistava; pehmeä ja ystävällismielinen!
Lempiväriäkään minulla ei varsinaisesti ole, ennemminkin lempiväriyhdistelmiä. Ne sattuvatkin olemaan turkoosin eri sävyjä yhdistettynä, kappas, viininpunaiseen ja oranssiin… Jännä muuten, miten valitsen näköjään asusteisiin ja kotiin samoja värejä. Vaatteeni taas ovat isoksi osaksi mustia, valkoisia ja harmaita, hah!
Ei kommentteja