Helmikuun #suuntanaomavaraisuus-yhteispostaussarjan teemana ovat vinkit omavaraisempaan elämään. Linkit Tsajut-blogin Satun ja Korkealan Heikin luotsaamien muiden omavaraisbloggajien postauksiin löytyvät jutun lopusta!
Omavaraistelupostauksessa pyydettiin vinkkejä, jotka tekevät arjesta helpompaa ja toimivampaa. Aiheessa haettiin ehkä enemmän konkreettisia vinkkejä, mutta niitä en osaa antaa. Sen sijaan tuli mieleen kirjoittaa “rahaomavaraisuutta” liippaavasta aiheesta eli omasta talousfilosofiastamme. Ainakin meillä rahankäyttötapamme jos jokin helpottaa arkea ja elämää! Näillä nikseillä olemme siis itse päässeet sellaiseen taloudelliseen tilanteeseen, jossa meidän ei tarvitse tarvitse käyttää kapasiteettia lainakoroista ja kalliista pörssisähköpäivistä murehtimiseen:
- Rahasta ei kannata maksaa. Siksi lainaa otetaan vain siihen tarpeeseen ja sen verran kuin on pakko.
- Ensin säästetään, sitten vasta hankitaan. Jos ei ole rahaa johonkin, niin sitä ei osteta. Ei kulutusluotoille ja luottokorttivelalle!
- Ei ne isot tulot, vaan pienet menot. Edellisiin liittyen: kaikki menot pidetään minimissä (esim. meillä on kerrallaan vain yksi suoratoistopalvelu, emmekä muutenkaan harrasta kuukausitilauksia tai shoppailua jne). Silloin, kun jotain ostetaan (työkaluja, raksamateriaaleja, vaatteita…), ostetaan kunnollista ja kestävää.
- Pidetään laina minimissä. Asuntolainaa meillä on sen verran kuin sitä meille myönnettiin. Sitä on keskimääräistä enemmän (pk-seudulla asuntolainaa on keskimäärin 150 000 euroa) mutta toisaalta vähemmän kuin monella uudisrakentajalla. Korkojen noususta lähtien olemme käyttäneet lyhennysjoustoa, eli maksamme saman kuukausierän kuin ennenkin, mutta siitä entistä isompi osa on korkoa ja pienempi itse lainanlyhennystä. Laina-aikahan tässä pitenee, mutta mielenrauha siitä, että rahat riittävät raksan loppuun saattamiseen, on meille nyt tärkeämpää.
- Maksamme muutenkin mieluummin mielenrauhasta kuin käytämme kapasiteettia ylimääräisistä asioista stressaamiseen. Pörssisähkön sijaan meillä on kiinteähintainen, määräaikainen sopimus, vaikka Hesarin tuoreen laskelman mukaan pörssisähkösopimuksella on mahdollista saada jonkin verran säästöä.
- Emme sijoita. Mielenrauhaan liittyen: pyrimme olemaan taloudellisesti riippumattomia. Se tarkoittaa paitsi mahdollisimman pientä velkaa, myös sitä, ettei ole sellaista ylimääräistä omaisuutta, josta huolehtiminen veisi aikaa ja energiaa. Alkujaan tarkoituksemme oli jättää kerrostalokaksiomme vuokralle ja maksattaa vuokratuloilla lainanlyhennystämme. Ajatuksesta oli kuitenkin pakko luopua, koska asunto oli myytävä, kun raksaaminen osoittautui suunniteltua kalliimmaksi. Aluksi se harmitti, mutta ei enää. Eipähän tarvitse murehtia vuokralaisista, vuokranmaksuista, verohommeleista ja toisen asunnon kunnosta, korjauksista ja yhtiökokouksista!
- Palastelemme raksakuluja tilin saldon mukaan. Olen aiemminkin kirjoittanut tästä, että hitaan rakentamisen suurimpia etuja on rahan säästö. Lainatilillä on vielä jonkin verran rahaa, mutta säästelemme sitä ihan viimeisen loppukirin isompiin laskuihin. Tasaammekin kuluja siten, että pyrimme tekemään kuukaudessa aina yhden sellaisen vähän isomman tilauksen, jonka saa kuitenkin maksettua jomman kumman tililtä. Yrittäjänä tuloni ovat epäsäännölliset, joten isomman laskutuksen kuussa ostelen enemmän raksakamaa tai siirrän rahaa säästöön. Esimerkiksi joulukuussa maksettiin kylppärin kaappien pähkinäviiluovet, tammikuussa Basebeton-materiaalit. Helmikuussa voisi sitten pohtia vaikka kattopaneelien ja lauteiden tilaamista, ja maaliskuussa saunan ja allashuoneen lasiovia.
- Silloin ostetaan, kun halvalla saa! Hitaasti rakentaessa pystyy myös tietoisesti huomioimaan rakennusalan vuoden kiertokulun ja odottamaan, että ehtii tsekkaamaan Asuntomessu-, Habitare- ja Black Friday -tarjoukset, välipäivä- ja tammialet sekä kaiken maailman kesäloma- ja synttärikampanjat. Hinnatkin ovat kallistuneet tässä muutamassa vuodessa sen verran, että ei kaduta yhtään, että on esimerkiksi ostanut kylppärin lattialaatat 15 % alennuksella Marrakech Designin varastontyhjennyksestä vuonna 2020, vaikka vastaavia kamppiksia on sen jälkeenkin ollut useita.
Tammikuun raksakuulumiset
Tammikuu alkoi kylppärin, saunan ja allashuoneen välisten kahitiiliseinien muuraamisella loppuun ja päästiin kuukaudessa kylppärin osalta kyllä todella pitkälle!
Näiden hommien jälkeen kutsuttiin oikein vastaava mestarimme paikalle. Hän olikin viimeksi käynyt työmaalla elokuussa 2021 katsomassa uima-altaan raudoituksia! Muisti meidät vielä ja oli tyytyväinen vesieristeen paksuuteen (vesieristepaksuuden tarkistaminen on siis yksi pakollisista tarkastuksista, joita hartiapankkirakentajan työmaalla tehdään). Samalla kysyttiin yhdestä heiluvasta kaiteesta ja sisääntulon matalalla olevasta hirsipalkista – kävi ilmi, että kuten epäilimmekin, nämä pitää korjata ennen rakenusvalvonnan tarkastusta, huoh.
Helmikuussa päästään toivottavasti käsittelemään kylppärin ja saunan seinät Basebetonilla, jännää!
Tuo on kyllä neuvo, jota itsekin käytän – ostetaan silloin kun halvalla saa. Kylppäriremppa on edessä ja materiaalit hankitaan, silloin kun halvalla saa.
Meillä on ollut paljon puhetta taloudellisesta omavaraisuudesta ja siitä, ettemme halua sellaisia velkoja, joita emme saa ennen eläkeikää maksettua pois. Tavoitteenamme on rempata tupa ympäristöineen kuntoon, niin että tulevaisuudessa ylläpito ja ylläpitoremontit riittäisivät.
Raha-asiat ovat itselleni niitä kaikkein vaikeimpia. Sen verran täytyy itseäni silti onnitella että olimme kerrankin ennakkoon järkeviä ja otimme asuntolainaan jonkinlaisen korkosuojan vaikka korkojen noususta ei ollut silloin vielä mitään tietoa. Se onkin pitänyt oman korkotasomme maltillisena. Muutoinhan ollaan alusta lähtien toteutettu hitaan remontoinnin periaatetta.
Tämä on hyvä aihe! Me aikanamme ostimme halvan talon ja remontoimme sitä mukaa, kun tilillä oli rahaa. No, ehkä siksi vielä 24 asumisvuoden jälkeen julkisivu ja pesutilat laittamatta. Mutta onpahan ollut rahaa elämiseen ja olemiseen, eikä hirveitä lainoja.
Tämä on kyllä tosi hyvä näkökulma! Me remontoitiin meidän edellinen (ja siis meidän eka) koti lopulta ulkoverhousta lukuunottamatta kokonaan. Euroakaan ei remontoimiseen otettu lainaa, vaan tehtiin juurikin huone kerrallaan ja sitä mukaan kun rahaa oli (ja siis tässä kohtaa remontointi ei tarkoita tapettien uusimista vaan sitä että kaikki on ollut maata myöten auki ). Nykyistä kotia olisi tarkoitus laittaa samalla taktiikalla, eka vessaremontti on saatu siihen pisteeseen että vessa on käyttökunnossa. Rauhassa yritän katsella siihen sopivaa peilikaappia jne. Seuraavaksi pitäisi ottaa suunnitteluun yhdelle lapselle rakennettava huone (suureen aulaan) ja tehdä laskelmia, että pystyy arvioimaan koska hommiin voisi ryhtyä
Todella hyviä vinkkejä, kiitos! Toi myös paljon ajattelemisen aihetta!
Teillä on hyvät periaatteet. Olen usein ihmetellyt ihan ääneenkin, että miten moni uskaltaa ottaa aivan hirvittävän isoja lainoja, ihan vain sisustuksen uudistamiseen. Kuten kirjoitit, ensin säästetään ja sitten kulutetaan. Tätä ajan takaa, miksi pitää ottaa lainaa uuteen sohvaan jne, kun vanha on vielä kuitenkin useimmiten käyttökelpoinen, vaikka ehkä kulunut. Eikö sitä voisi käyttää kuitenkin vielä hetken kauemmin ja ostaa vasta, kun rahat on säästetty. Hirvittävä stressi nimenomaan koroista ja muista, ihan turhaan, kaiken muun päälle.
Sen jälkeen kun maksoin viimeisen lainaerän (mökistä) ei tulisi mieleenkään ottaa uutta tilalle. Muutamaa taloyhtiön lainaa vielä maksan ja harkitsen niistä yhden maksamista pois. Tilini on minun, pankilla ei ole sinne asiaa.
Hyvä kirjoitus ja tärkeä aihe! Tunnistin oman käyttäytymisen monesta kohtaa, periaate on aina ollut, ettei osamaksuja yms, yhtä hyvin voi ennakkoon säästää sen kuukausierän hinnan ja ostaa, kun koko summa on kasassa. . Sähkössä olen, kuten tekin, valinnut kiinteähintaisen, niin on helpompi ennakoida, minkä kokoinen lasku on tulossa.. Tästä pitäisi varmaan itsekin joskus kirjoittaa.