Marraskuun #suuntanaomavaraisuus-yhteispostaussarjan teemana on omavaraistelijoiden erikoistaidot – linkit Tsajut-blogin Satun ja Korkealan Heikin luotsaamien muiden omavaraisbloggajien postauksiin löytyvät jutun lopusta!
Kävimme pari vuotta sitten perheen naisten voimin Nature by Ampun saippuakurssilla, jossa opimme valmistamaan saippua- ja shampoopaloja itse. Olin jo aiemmin kokeillut erilaisia luonnonkosmetiikkasarjojen shampoita ja hoitoaineita ja ekosarjojen shampoopalojakin, mutta ne olivat yksi toisensa jälkeen pettymyksiä, jotka jättivät yleensä jälkeensä limaisen liimatukan ja kutisevan päänahan.
Niinpä kerta toisensa jälkeen palasin marketti-Fructiksen käyttäjäksi. Kunnes minulla todettiin pari vuotta sitten yliherkkyys muutamalle erittäin yleisesti käytössä olevalle kosmetiikan ainesosalle ja myöhemmin havaitsin saavani kosketusallergiaa myös hajusteista.
Saippuakurssilla teimme shampoota vain muutamasta raaka-aineesta, joten allergisoivien aineiden välttely sujui helposti. Aiemmista huonoista kokemuksista johtuen odotukseni eivät olleet järin korkealla shampoon tehon suhteen, varsinkin kun teimme vain yhtä laatua porukalla, jossa kaikilla ihotyyppi hieman vaihtelee.
Olen nyt pessyt hiukseni omatekemälläni shampoopalalla parin vuoden ajan, ja ilokseni voin vihdoin julistaa, että kaupan shampoita ei tarvitse enää haikailla. Shampoopala vaahtoaa ihanasti ja tekee hiuksista narskuvan puhtaat. Samalla se tekee tukasta luonnollisen karhean, kun keinotekoiset siloittajat puuttuvat – sen ansiosta liimaletistä ei ole tietoakaan, vaan tukka näyttää ja tuntuu tuuhealta!
Päänahan kutinakin on vähentynyt jonkin verran, tai oikeastaan se tuntuu vaihtelevan kausittain. Välillä pesen hiukset apteekista saatavalla Meinebase-suolalla (hieron sitä päänahkaan ja annan kiteiden sulaa ja vaikuttaa hetken saunassa), sillä se tuntuu toimivan “raikastajana” shampoopesujen välissä ja rauhoittaa herkkää ihoa. Oman kokemukseni mukaan suola yksinään ei ihan kuitenkaan riitä pitämään hiuksia puhtaana, ja sitä paitsi suihkupäivinä shampoopala on näppärämpi käyttää, joten siksi käytössä nyt molemmat.
Hylkäsin samalla kertaa kaikki markettituotteet, eli lakkasin käyttämästä hoitoainetta, vaikka pitkähiuksisena olen aina tuhlaillut sen käytössä. No, ensin kokeilin kyllä siihenkin tarkoitukseen jotain ekoa hoitoainepalaa, joka oli yhtä tyhjän kanssa. Mutta sittenpä törmäsin Jovelan Johannan vinkkiin etikkahuuhteesta!
Tein etikkahuuhteen väkiviinaetikasta ja ruusun lehdistä, jotka tekivät huuhteesta ärtsyn pinkin – aika hauskan näköinen lisä kylppäriin! Etikka selvästi pehmentää ja siloittaa latvoja, vaikka ei perinteiseen hoitoaineeseen verrattuna teekään hiuksista yhtä siloisia. Riittävän hyvä kuitenkin omaan makuuni. On tosin myönnettävä, että jaksan aika harvoin huljutella tukkaa tällä, pitäisi ikään kuin dedikoida joku hiusten huuhteluämpäri sitä varten, kun tälle kuontalolle ei mikään pikku liruttelu riitä…
Suosittelen saippuan- ja shampoopalan tekoa harkitsevan käyvän ensin kurssilla, jossa valmistus opastetaan kädestä pitäen. Lipeän kanssa pitää nimittäin olla varovainen! Tässä kuitenkin käyttämämme resepti kokeiluun, jos tunnet jo saippuanteon periaatteet:
- 250 g kookoasrasvaa
- 50 g sheavoita
- 200 g manteliöljyä
- 50 g auringonkukkaöljyä
- 180 g kukka/yrttihauduketta
- 80 g lipeää
- 0,5 dl suolaa
- 10 g kaoliinia
Käyttämällä itse tehtyä shampoota muoviroskaa syntyy vähemmän, tulee käyttäneeksi vähemmän kemikaaleja ja saa hyödyntää oman puutarhan antimia – ollaan kokeiltu esimerkiksi nokkosta (tuo kiiltoa) ja ruusua (sopii herkälle/ikääntyvälle iholle). Siankärsämö sopii rasvoittuvalle päänahalle ja kamomilla erityisesti vaaleille hiuksille. Valitsipa mitä kukkia vain, niin terälehtiä vain keitellään hetki kuin teetä ja saippuaan käytetään siitä syntynyt uute. Suola taas tekee shampoopalasta vaahtoavaa, mikä toimii mielestäni tosi hyvin – palashampoota on helpompi levittää hiuksiin, kun se vaahtoaa perinteisen shampoon tapaan.
Ihan hullun halpaakin tämä touhu on, kun yksi shampoopala kestää ainakin meidän kahden hengen taloudessa kuukausia! Shampoon lisäksi olemme tehneet myös käsisaippuaa vaihtelemalla tätä perusreseptiä:
- 250 kookosrasvaa
- 125 g auringonkukkaöljyä
- 250 g rypsiöljyä
- 210 g kukka/yrttihauduketta
- 89 g lipeää
Toinen pitkäletti täällä. Ensiksikin kiitos ohjeesta, pakko ottaa kokeiluun. Markettien shampoot ovat tuskaa päänahalle.
Toiseksi suosittelen kokeilemaan ihan kookosöljyä hiusten latvoihin kuivimpina kausina, etenkin jos on luonnonkiharaa.
Itse hoidan pitkien hiusten liottelun kuupassa eli sellaisessa muutaman litran vetoisessa kahvallisessa muovikauhassa joita näkyy pihasaunoissa jne. Vettä ei mene paljon ja sitä jaksaa roikottaa hetkisen niskan takana.
Saippuan teko on hauskaa ja tulee halvaksi kuin saippua. Oletko kookossaippuaa tehnyt siivoussaippuaksi?
Nyt tuli uutta tietoa tuosta etikkahuuhteesta (mistä olen itsekin haaveillut) Luulin nimittäin, että sitä vain suihkutetaan hiuksiin pesun jälkeen.
Pitäisi itsekin yrittää tehdä, sillä ajauduin jälleen hoitoaineen käyttöön, kun takkua tulee niin paljon. Ehkä vaan pitäis leikata hiukset lyhyeksi…
Saippuan ja shampoon valmistus on yksi opeteltavien juttujen listallani niin paljon kivaa tekemistä, niin vähän aikaa!
Minä olen opetellut ihan itse saippuanteon. Sitten kyllä opiskellessani luonnonvaratuottajaksi, meillä oli osatutkinto luonnonkosmetiikan teosta. Itselläni on ohuet ja lasimaiset hiukset. Minulle ei ole sopinut vielä ainakaan yksikään itse tehty shamppoopala. Harmittavaa! Mutta muuten meillä on itse tehdyt saippuat käytössä. Niitä on mukava tehdä!
Mikä innostava ja tärkeä aihe! Me kaikki peseydymme, ja kemikaali- ja roskakuorman vähentämisen pitäisi olla kaikille tärkeää. Kiitos ohjeesta, aion kyllä opetella saippuan tekoa ilman kursseja – vielä joskus. Etikkavinkin otan varmaan käyttöön ihan piankin.
Kiitos ohjeesta ja hyvästä postauksesta. Olisiko mahdollista saada lisätietoja tuosta ohjeeseen tulevasta kukka/yrttihaudukkeesta? Miten tuo uute tehdään, riittääkö että vedestä suodattaa lopuksi yrtit ym. pois? Ja paljonko olet laittanut kuivattuja kasveja?
Heippa, hauduke tehdään kuten tee, eli keitellään tuoreita tai kuivattuja kasveja vedessä. Tarkkoja määriä ei tarvita, kourallinen kattilaa kohden lienee sopivasti! Yrtit tai kukat voi laittaa ihan teesiiviläänkin tai vaikka kahvin suodatinpussiin, joka sitten napataan pois, kun on hauduteltu vaikkapa viitisen minuuttia.