Rautavihtrilli ja hirsitalo

Rautavihtrilli eli rautasulfaatti tekee puupinnasta luonnollisesti harmaantuneen näköisen. Ainetta käytetään punamultamaaleissa homesuojana, ja se sopii sellaisenaankin ulkopintojen käsittelyyn. Vuosi sitten jaoin inspiraatiota luonnollisen harmaista taloista täällä.

Nyt ollaan päästy ajatuksista tekoihin, eli talot on sivelty rautavihtrillillä! Jännittävää nähdä, millaiseksi julkisivujen väritys muodostuu ajan saatossa. Hirsien pitäisi asettua lopulliseen sävyynsä parissa-kolmessa kuukaudessa (olen kyllä varautunut henkisesti pikemminkin pariin vuoteen), ja sävyyn ja sen asettumiseen vaikuttavat monet tekijät: rautavihtrillin sekoitussuhde, puulaji ja puun ikä. Tässä meidän huomioitamme, joista toivottavasti on apua, jos suunnittelet hirsitalon käsittelyä rautavihtrillillä.

Puulaji. Meidän talomme ovat kuusihirttä, eli en mene takuuseen siitä, miten mäntyhirsi käyttäytyy rautavihtrillin kanssa… Puulajilla voi kuulemma olla vaikutusta sävyyn, mutta kaunis lopputulos on toki saavutettavissa molemmilla!

Puun ikä. Hirsirungot pystytettiin marras-joulukuussa 2018 ja talot käsiteltiin huhti-toukokuussa 2019. Kovin kauan hirret eivät siis ehtineet olla säiden armoilla. Rautavihtrilli tuntui imeytyvän puuhun hyvin, kun käsittelypäivätkin sattuivat olemaan melko lämpimiä. Etelän puolen seinät imaisivat ainetta huomattavasti enemmän kuin pohjoisen, eli puun kuivuminen selvästi vaikuttaa menekkiin.

Asensimme käytännön syistä (= emme jaksaneet viritellä telineitä) nurkkalaudat paikoilleen käsittelyn yhteydessä, ja niihin aine tuntui tarttuvan huonommin. Nurkkalaudat olivat talven talon sisällä peiteltyinä, eli ne eivät ehtineet altistua valolle ja kosteudelle ennen käsittelyä. Nyt kun harmaantuminen on lähtenyt käyntiin, näkyy nurkkalaudoissa monen mainitsemaa painekyllästetyn puun sävyä, kun taas seinät ovat oikein sievät. Tästä päätellen hieman ravistunut puu näyttäisi käyttäytyvän kauniimmin kuin suojassa pidetty tai tuore sahapinta.

Rautasulfaatin sekoitussuhde. Me emme edes testanneet erilaisia sekoitussuhteita, vaan käytimme Monosilla-blogin mainiota ohjetta eli 500 g rautasulfaattia 10 litraan vettä – heidän talonsa näyttää ainakin Instagramin  perusteella harmaantuneen juuri sellaiseen kelopuun sävyyn, jota mekin tavoittelemme. Kuumensimme vedenkeittimellä litran vettä, johon liotimme 250 g rautasulfaattia, sitten sekoitimme joukkoon neljä litraa lämmittämätöntä vettä – käytimme siis viiden litran annoksia, isompi määrä ei olisi edes mahtunut ämpäriin.

Rautavihtrillin menekki. Kysymys kuuluu, aiotko käyttää ruiskua vai pensseliä? Huomasimme monen suosittelevan vihtrillin suihkuttamista, joten mekin ostimme rautakaupasta painesuihkupullot ja kaiken maailman suojavarusteet, jottei suihkuteltava aine pilaa vaatteita (hah, näkisittepä meidän reikäiset ja uretaanipilkuilla koristellut raksavaatteet – miksi edes ajattelimme suojaavamme niitä?!) ja silmämunia. Aloitimme fiksusti käsittelyn seinästä, joka ei näy juuri mihikään. Suihkuttaminen aiheutti hirveitä valumia ja hirsiä oli vaikea kastella tasaisesti aineella. Aine myös lensi odotetusti kaikkiin sellaisiin paikkoihin, jotka eivät olleet käsittelylistalla. Puolikkaan seinän jälkeen vaihdoimme pensseliin, ja kas: aineen sai levitettyä tasaisesti eikä enempää valumiakaan tullut. Huomasimme myös, että on syytä edetä alhaalta ylöspäin, jotta näkyviä valumia ei pääse syntymään.

Suojavarusteet muuttuivat turhiksi, sillä sivelemällä on vaikea roiskia itseään silmään. Tosin niinkin pääsi käymään, että innokas ja vähän yksinkertainen apuri (minä) seisoi suoraan telineen alla ihailemassa työmiehen (Peten) pensselöintiä, jolloin tätä ärsyttävää ainetta tippui apurin silmään. Ei kuitenkaan hätää, kyseinen idiootti kävi huuhtelemassa silmää nenäliinan avulla ja on edelleen täysin näkökykyinen.

Asiaan: pensselöimällä menekki on erittäin vähäinen, suihkuttelemalla massiivinen. Meillä meni kahden hirsitalon käsittelyyn (joista toinen puoliksi kaksikerroksinen) rautavihtrilliä 1 kg. Rautasulfaatti myydään neljän kilon pussissa, joten sitä riittäisi vielä pariin taloon!

Mitä rautasulfaattikäsittelyyn tarvitaan ja paljonko se maksaa? Tämä on kuulkaa aika paljon yksinkertaisempaa ja edullisempaa touhua kuin maalaaminen:

• rautavihtrilliä (4 kg 10 €)
• vettä (meillä meni kaikkineen 20 litraa, eli pärjäsimme hyvin roudaamalla 10 litran kanisteria kotoa raksalle)
• vedenkeitin (kotoa)
• ämpäri ja sekoituskeppi (kotoa)
• kaksi ulkomaalaussutia (15 €/kpl)
• jatkovarsi sudille (10 €)
• pieni sivellin tarkkoihin paikkoihin (5 €)
• teippiä (5 €)
• muovia peltikaton suojaukseen (käytimme tontilta löytynyttä ylijäämää)
• telineet (800 €)

Telineitä lukuun ottamatta kahden hirsitalon julkisivujen käsittely maksoi siis viitisenkymppiä. Telineitä tarvitaan jatkossakin, joten sen hintaa ei voi kokonaan tähän jyvittääkään. Ja todettakoon rehellisyyden nimissä, että räystäiden aluseet on vielä käsittelemättä (niihin jotakin mustaa, ehkäpä tervamaalia…), eli kokonaisuuden hinta nousee vielä joillakin pennosilla.

Rautavihtrillöity talo olisi hyvä huuhdella, jotta pintaan nousevat suolat liukenesivat pois. Huuhtelu myös edesauttaa tasaista harmaantumista. Tähän mennessä olemme “huuhdelleet” vasta pari seinää. Teimme pesun melko samalla konseptilla kuin käsittelynkin, eli pensseliin vettä ja kastelua alhaalta ylöspäin. Sen jälkeen suihkuttelimme vielä pintaan nousseen valkoisen vaahdon pois, sillä se tuntuu jättävän rantuja kuivuessaan. Harmaantuminen ei kiihtynyt pesun jälkeen radikaalisti, mutta kyllä harmaus tasaisemmalta näyttää ja sateen synnyttämät pisarajäljet lähtivät heti pois. Täytyypä yrittää ehtiä tehdä vesikäsittely muillekin seinille.

Ilmansuunnalla on iso vaikutus harmaantumiseen: auringon puolella sävy on selvästi harmaampi nyt pari viikkoa käsittelyn jälkeen, kun taas pohjoisseinät ovat yhä vaaleanruskeat. Seuraamme tilanteen kehittymistä, eli jatkoa tulossa syksyllä (ja Instagramin puolella pitkin kesää: @kakskulma).