Perustukset for dummies, osa 1: anturat

Anturamuotti yhdellä tapaa

Kaikki alkaa anturoista. Ja anturoiden teko alkaa anturamuottien tekemisestä. Vaihtoehtoja piisaa: rikas porvari ostaa valmismuotit (Lammintassut). Jos sattuu omistamaan ylimääräistä lautaa tai levyjä, voi muotit askarella niistä, tai jos käy tuuri ja löytää (tai saa) jonkun vanhat anturamuotit, niin niistä voi mallailla sopivat.

Jos kuitenkin on köyhä ja pihi, kuten me, voi anturamuotit tehdä niistä samoista harkoista, joista sitten aikoo muurata perustukset. Kätevää ja edullista! (No ei ole kätevää, mikään perustuksissa ei ole kätevää, mutta edullisin vaihtoehto se näistä on).

Jos anturoissa on paljon porrastuksia (kuten meillä), niin kaikki tavat ovat hirveitä. Muottien tekemisessä harkoista on kuitenkin se etu, että ne ovat sitten valmiina nostettavaksi anturan päälle, kun varsinaisen sokkelin muuraaminen alkaa. Jää tavallaan yksi työvaihe pois, hah.

Tarvitset:

• tasolaser
• vatupassi
• pitkä lauta (vatupassin alle – ei tarvita, mikäli omistat tosi pitkän vatupassin)
• linjanarua

Ensin kaupunki tilataan paikalle merkkaamaan talon nurkkapisteet. Sitten nämä merkinnät kaivetaan pois ja muistellaan, että missäs ne olikaan. Ennen vanhaan nurkkapisteet siirrettiin linjapukeille, mutta nykyänsä voi myös pyytää kaupungin herroja kertomaan koordinaatit, jolloin voit tilata paikalla erikseen maanmittarin palauttamaan oikeat kulmat.

Kulmamerkkeihin voi iskeä merkiksi pätkät harjaterästä ja niiden väliin pingottaa linjanarua. Tarkista tässä kohtaa ristimitat. Antura tosin on yleensä sen verran leveä, etteivät pienet mittavirheet haittaa, mutta yritä nyt hyvä ihminen edes projektin alussa esittää tarkkaa rakentajaa. Jos mokia kuitenkin sattuu – ja sattuuhan niitä – niin muutaman sentin korkoerot saa korjattua sokkelia tehtäessä.

Sitten vain lätkimään harkkoja! Harkot ovat painavia ja niiden nyhertäminen oikeaan korkoon ja linjaan vie noin sata vuotta, mutta lopputuloshan ratkaisee, ja sen voi vielä tässä vaiheessa kuvitella olevan hyvä. Muista kääriä harkot muoviin ennen niiden viilaamista millilleen tasolaseria ja vatupassia käyttäen. Muovin idea on estää harkkoja tarttumasta betoniin, mikä toimiikiin suureksi osaksi melko kivasti. Varaudu henkisesti siihen, että hävikkiä kuitenkin syntyy. Jotkut asettelevat muovin harkkorivien väliin eli muotin pohjalle, mikä on tietysti helppoa, mutta tarkoittaa myös sitä, että muovi jää ikiajoiksi anturan alle. Ei se varmaankaan mitään siellä haittaa, mutta kivahan se on hieman urheilla muovin käärimisen parissa. Sitä paitsi muovi maksaa kammottavasti, me käytimme höyrynsulkumuovia, jota olisi teoriassa voinut käyttää johonkin vielä valun jälkeenkin (emme käyttäneet).

Ennen anturamuottien tekoa kannattaa tsekata paikat viemäri- ja vesiputkille ja vetää niille varaus. Me laitoimme varauksen myös maalämmön keruuputkille anturan ali. Sähköt saa vedettyä myöhemminkin.

Kun kaikki harkot on saatu nätisti reunustamaan tulevaa anturaa, on aika vääntää rautalangasta eli raudoittaa muotit. Harjateräksiä tulee laittaa oman rakennesuunnitelman mukainen määrä. Harjateräkset mitataan oikeaan pituuteen ja katkaistaan vaikka rälläkällä, tai jos on tosirakentaja, kuten me, käsin tosi isoilla pulttisaksilla. Se on mukavaa puuhaa 6- tai 8-millisen raudan leikkaamiseen, 10 vielä menee ja 12 saa otsasuonen pullahtamaan kaverin naamalle, jos se sattuu seisomaan liian lähellä.

Harjateräshauskuus ei lopu leikkaamiseen, vaan niistä pitää vielä taivutella hassuja muotoja. Tässä vaiheessa riittää usein vielä 90 asteen kulma, mikä sopii hyvin aloittelijalle. Raudat taivutetaan hakastaivuttimella, joka on käytännössä pari metallista palikkaa yhteisellä alustalla, mutta joka maksaa jotakuinkin keskivertoihmisen päiväpalkan verran. Jos on näppärä, voi hitsata itselleen oman vääntövehkeen.

Harjateräkset surrataan kiinni toisiinsa rautalangalla ja lystikkäällä surrauskoukulla. Jälleen parempiosaiset voivat hankkia surraukseenkin sähköisen työkalun, mutta where’s the fun in that?

Anturoiden raudoitukset pitää maadoittaa, ettei salama posauta koko taloa taivaan tuuliin. Ennen anturavalua on siis hyvä vetää vielä maadoituskupari koko muotin matkalta ja kääntää tulevan sähkökaapin kohdalta kaksi harjaterästä (ja sen maadoitusjohdon molemmat päät) valusta ylös, jotta pääkeskuksessa ilmenevä mahdollinen liika sähkö saadaan johdettua turvallisesti maahan.

Meillä meni kolmelta-neljältä henkilöltä anturamuottien tekemiseen 10 päivää. Toki meillä oli työn alla kaksi  L-muotoista taloa ja rinnetontti tuo oman jännänsä haasteeseen, mutta mitenkään nopeaa hommaa se mittailu ja mallailu ei siis ollut. Ja kuten sittemmin kävi ilmi, kaikki oli turhaa.

Anturan valaminen

Kun kaikki tämä naurettava nysvääminen on saatu päätökseen, on aika tilata betonia anturavalua varten. Tai jos haluat sankaroida, kuten me, tilaat ensin betonin ja sitten itket yömyöhään työmaalla, kun raudoittaminen pimeässä on niin vaikeaa.

Betonilaatuja on joka lähtöön, joten muista tilata sitä, mitä rakennesuunnitelmassa lukee, tai ainakin sinne päin. Betoniauto vaatii paljon tilaa toimiakseen, ja sitä saa muutamalla erimittaisella letkulla. Ennen tilaamista mittaa, kuinka pitkä matka parkkipaikalta on uloimpaan kulmaan. Jos käy tsägä, ei tarvitse lapioda tavaraa käsin (kuten me) sinne kauimmaisimpaan nurkkaan, johon auton kärsä ei yletä.

Varaa betonivaluun varakäsiä sen mukaan, millainen projekti teillä on. Jos teillä on suorakaiteen muotoinen antura tasamaalla, varmaan selviätte kahdestaankin. Jos teillä on kaksi L-muotoista taloa rinteessä (kuten meillä), niin pyytäkää mukaan kaikki sukulaisenne, työkaverinne, ystävänne, harrastusporukkanne jäsenet ja käykää varmuuden vuoksi palkkaamassa Prisman parkkikselta vielä pari kaveria.

Teoriassa yksi kuljettaa betonimyllyn kärsää rauhallisesti anturamuottia pitkin, kunnes koko antura on käyty läpi ja saanut tasaisen kerroksen betonia. Hollywood-elokuvissa betoni tulee tasaisena suihkuna letkusta paidattoman miehen pidellessä sitä yhdellä kädellä, toisella välillä kylmää olutta särpien. Todellisuudessa letku painaa kaksisataa kiloa ja tavaraa ryöpsähtelee putkesta hallitsemattomasti minne sattuu.

Fantasiamaailmassa apukaveri kulkisi letkunheiluttajan perässä, vibraisi massaa ja tasoittelisi sitten pinnan sileäksi. Betonitäryttimen eli vibran voi muuten vuokrata konevuokraamoista, maksaa parikymppiä per päivä. Todellisuudessa tähän vaiheeseen tarvitaan koko kylä ja naapuripitäjä myös, sillä betoni kuivuu alta aikayksikön, ja koska se ensimmäinen kaveri plöräyttelee sitä hirveinä klöntteinä ihan minne sattuu, on sen tasoittamisessa lievästi sanottuna kova työ.

Kuivalla kelillä on hyvä idea kastella betonia ja peittää se vaikka kääntämällä suojuksena toimivat muovit anturan päälle, jottei betoni kuivu liian nopeasti ja ala halkeilla. Koska sehän olisi rumaa, ja kuka nyt rumat anturat haluaisi?

Harkot voi ja kannattaa poistaa noin viiden tunnin kuluttua valusta. Jos ne jättää päiväkausiksi hengailemaan, ne voivat jämähtää ikävästi kiinni (ks. edellä mainittu hävikki), ja anturat pysyvät kyllä kasassa vaikka ne olisivatkin vasta pintakuivat.