Puutarhan suunnittelu tai suunnittelu ylipäätään on minusta vähän semmoista hommaa, että tavallaan se on tosi kivaa ja sitten tavallaan haluaisi vain ryhtyä tekemään ja katsoa mitä tulee. Onkin tosi hyvä, että tässä rakennusprojektissa ollaan menty lähinnä Peten ehdoilla, hän kun tykkää fundeerata asioita ennen toimeen tarttumista. Minun strategiallani taloista olisi voinut tulla aika…mielenkiintoiset.
Olen kuitenkin päässyt suunnittelun makuun pihan puolella. Iso osa suunnittelumatkaani on ollut luutuneiden käsitysten muuttamista ja uusien asioiden opettelua. Olen aiemmin esimerkiksi luullut, että permakulttuuri kuuluu lähinnä maatiloille. Ja olen luullut, että pihamme on surkean piskuinen kärpäsenpapana, jolle ei mahdu juuri mitään.
Kuinka iso puutarha tarvitaan?
Sanotaan, että puoli eekkeriä (= 2000 neliötä) maata riittäisi ruokkimaan nelihenkisen perheen kokonaan. Pihan pienuus voikin ehkä olla katsojan tunnelivisiossa eli siinä, mihin pihaa ajattelee käyttävänsä – tai olla käyttämättä. Terassit, kiveykset ja nurtsit voivat olla kivoja oleskelupaikkoja, mutta itse päädyimme pitämään tällaiset “kuolleet” alueet melko minimissä. Istuskella voi missä vaan, mutta kasvit eivät kasva ilman maata.
Meidän tonttimme on suurin piirtein eekkerin neljäsosan kokoinen, 1 200 neliötä. Siitä kun miinustellaan kaksi taloa, parkkipaikat, roskakatos, ajoväylät ja kulkutiet, autotien vieressä oleva pihaosa, jonka pakokaasuparatiisiin ei tee mieli kasvattaa syötävää sekä anopin talon piha-alue, jää meidän takapihan kooksi reilut sata neliötä. Jos tällä pläntillä ihan täyttä omavaraisuutta tavoittelisi, niin nälkä voisi iskeä melko nopeasti. Onneksi kaupunkilaisella on marketti lähellä, joten vähempikin metsäpuutarhastelu riittää.
Puutarhan merkitys
Pohdiskellessani muaatta permakulttuuriverkkokurssin kotitehtävää varten, mitä asioita pihalta oikeastaan haluan, päädyin tiivistämään toiveeni suojaan, satoon ja sosiaalisuuteen. Kasvivalintojen ja takapihan toimintojen pitää siis kaikkien vastata jotenkin näihin kolmeen tarpeeseen:
Suoja. Tärkeintä maailmassa on, ettei naapuri näe minun pyllistelevän puutarhassani ja pääse vahtaamaan, monesko viinilasillinen terassilla on menossa. Sekin olisi tärkeää, ettei pihalla olisi niin tuulista, että tukka irtoaa päästä ja viinilasi kaatuu. Eläinten ystävänä haluan tarjota suojaa, lepopaikkoja ja ruokaa myös luontokappaleille (sillai hillitysti, mitään eläinten turvakotia ei pihalle ole tarkoitus perustaa).
Sato. Näen itseni parin vuoden päästä hakemassa marjat aamupuuron päälle ja vähän siinä samalla manaamassa niitä luontokappaleita, kuten rastaita, jotka ovat ehtineet marjapuskalle ensin. Idyllisesti poimin omasta pihasta myös hedelmät, yrtit, sienet ja kasvikset. Jos tulevaisuudessa kaikki on mahdollista ja kaupunki suo, niin nautiskelen myös oman sadon kananmunista ja hunajasta. Tavoite: saada riittävästi satoa, jotta voi tehdä jänniä kokeiluja teehaudukkeiden, hillojen ja piiraiden parissa.
Sosiaalisuus. Jos vielä joskus tulee aika, jolloin perhe ja ystävät kokoontuvat yhteen murtamaan leipää käsi kädessä auringon laskiessa ja lintujen laulaessa, niin toivon sen tapahtuvan meidän pihalla. Paitsi jos se aika on talvella. Yhtä sosiaalisuuden muotoa harjoitan jo tässä ja nyt kertomalla teille, millaisia mahdollisuuksia aloittelevalla puutarhurilla ja talonrakentajalla on soveltaa permakulttuuria kaupungissa, joten olkaa nyt kovasti hyvät ja ottakaa opiksi virheistäni!
Kakskulman permakulttuurisen puutarhan suunnittelu
Suunnittelu on lähtenyt jo aiemmin käyntiin pihan toimintojen ja isojen linjojen määrittelystä, mutta nyt suunnitelmat ovat vähän tarkentuneet matkan varrella. Tarkemmin ottaen tein ihan kirjalliset toiveet siitä, mitä kaikkea on saatava:
- Hedelmäpuita ja marjapensaita
- Yrttejä
- Sieniä
- Kasvilaatikot vihanneksille
- Grilli ja ruokailuryhmä
- Sadevesitynnyri
- Multatehdas bokashille
- Komposti muille biojätteille
- Mahdollisesti tulevaisuudessa: kanala, kasvihuone ja mehiläispesä
Permakulttuuri vetoaa tällaiseen laiskaan kaupunkilaiseen ehdottamalla, että useimmin tarvittavat toiminnot ja puuhastelut suoritettaisiin mahdollisimman lähellä asumusta, ja mitä kauemmas asioita tyrkkää, sitä harvemmin siellä sitten tulisi käydä. Meinasin stressata tästä, kun en saanut ylläolevia zoneja ihanteelliseen ympyrämuotoon, vaan 2-alue on nyt esimerkiksi tuolla talon kulman takana.
Voi voi. Sitten muistin, että askelia sinne nurkalle tulee silti ehkä noin kymmenen, joten ei ehkä kannata jumittaa näihin etäisyysasioihin liiaksi pientä kaupunkipihaa suunnitellessa. Sen sijaan alueisiin jaottelu voi olla oiva työkalu, kun on ensin tehnyt listan haluamistaan toiminnoista ja sitten lähtee kokeilemaan, millä kaikilla tavoilla niitä voi tontilleen sijoitella.
Syötävä metsäpuutarha kaupungissa
Permakulttuurin yhteydessä törmää usein myös syötävän metsäpuutarhan käsitteeseen. Idea on siis se, että kasvit muodostavat keskenään kiltoja ja tukevat toistensa kasvua. Puut ja pensaat ovat tärkeässä roolissa kokonaisuutta, joten tässä mielessä permakulttuurista puutarhaa voi olla hankalaa saada muistuttamaan vaikka ihanaa englantilaista cottage gardenia, jossa puuvartisia kasveja ei ole.
Seison kuitenkin vankasti missioni takana: tuoda permakulttuurinen puutarha kaupunkiin siten, että se on kaunis ja rehevä mutta ei saa vieraita kysymään ensimmäiseksi, että tarttisko pihaa joskus vähän siistiä.
Näin olen lähtenyt soveltamaan metsäpuutarhan kasvikiltoja omassa pihassamme:
1. Latvuskerros. Hedelmäpuut ja suuret näkösuojapensaat tarjoavat suojaa pihan muille kasveille.
2. Pensaat. Marjapensaat ja muut pienemmät pensaat olen sijoitellut suureksi osaksi hedelmäpuiden alle, sillä useimmat pitävät puolivarjosta.
3. Yrtti- ja rohdoskasvit tykkäävät pääosin aurinkoisista paikoista, joten niitä on puiden ja pensaiden edustoilla.
4. Syväjuuriset kasvit. Joskus minäkin vielä kokeilen porkkanan ja parsan kasvattamista, mutta se päivä ei ole vielä (yritän säästää mielenterveyttäni ja vältellä näin alkuun kaikkein vaikeimmin kasvatettavia kasveja). Toistaiseksi syväjuurisia pihalla edustavat sipulikukat, nekin “mylläävät” maata ja tekevät sillä tavalla hyvää muille kasveille.
5. Maanpeitekasvit. Puiden ja pensaiden alle olen istuttanut mansikkaa ja muita maanpeitekasveja pidättämään maaperän kosteutta ja estämään ei-toivottuja kasveja valtaamasta elintilaa.
6. Köynnöskasvit tarjoavat näkösuojaa ja niitä voisi myöhemmin istutella puiden juurillekin (toistaiseksi en uskalla nuorille puuntaimille sellaista edes ajatella). Hernekin on köynnös ja typensitojana tärkeä muiden hyvinvoinnin ylläpitäjä.
Halusin koota postauksen loppuun itsellenikin muistiin ja muille inspiraatioksi kasvilistan takapihamme kasveista sekä perustelut niille (tein listaa jo viime syksynä, mutta tietenkin olen ehtinyt jo siirrellä niitä ja hankkia lisää kaikenlaista). Permakulttuuriin kuuluu, että jokaisella kasvilla tulisi olla useampi kuin yksi tarkoitus.
Ihanat kukkaset ja jännittävät lehtimuodot eivät oikeastaan ole perinteisen koulukunnan mukaan mitään hyväksyttäviä funktioita, mutta minusta kasvien ulkonäkö on varsinkin kaupunkipihalla hirvittävän tärkeää. Ainakin meillä on tavoitteena kasvattaa pihasta kutakuinkin ainoa asia, joka ikkunoista näkyy.
Tarkemmin lajeista kiinnostuneille tiedoksi, että Kakskulma sijaitsee kasvuvyöhykkeiden pullamössössä eli 1B-vyöhykkeellä.
Hedelmät
Suurin osa tämän kategorian kasveista on hedelmäpuita, joten niillä on kaikilla samat funktiot: tuottavat syötävää, suojaavat muita kasveja auringonpaahteelta ja tuulilta, kukkivat kauniisti ja tarjoavat pölyttäjille mettä.
Kesäomena Malus domestica ’Pirja’
Kesäomena Malus domestica ’Astrakaan Gyllenkrök’
Päärynä Pyrus communis ’Jukka’
Kirsikkaluumu Prunus cerasifera Podarok ’Pietarin lahja’
Makeakirsikka Prunus avium ’Meelika’
Makeakirsikka Prunus avium ’Leningradin musta’
Japaninruusukvitteni Chaenomeles japonica – syötävät hedelmät ja upea kukinto, muutenkin kaunis pensas.
Kiinanlaikkuköynnös Actinidia kolomikta ’Annikki’ – syötävät hedelmät (minikiivejä!!), tarjoaa näkö- ja tuulensuojaa tontin rajalla.
Marjat
Mustaherukka Ribes nigrum ‘Öjebyn’
Mustaherukka Ribes nidigrolaria ‘Josta’
Pensasmustikka Vaccinium corymbosum ’Northland’
Hunajamarja Lonicera caerulea Blue Velvet
Yllä mainitut ovat kaikki marjapensaita, joten ne täyttävät ainakin seuraavia tehtäviä: tarjoavat syötäviä marjoja ja suojaa maanpeitekasveille.
Karhunvadelma Rubus allegheniensis ’Sonja’ – syötävät marjat, kasvaa parhaimmillaan niin isoksi, että toimii hyvänä näkö- ja tuulensuojana
Amerikankarpalo Vaccinium macrocarpon ’Early Black’ – syötävät marjat, maanpeitekasvi, joka viihtyy etenkin pensasmustikan alla, upea syysväritys.
Mansikka Fragaria x ananassa ’Valotar’ ja ‘Kaunotar’ – syötävät marjat, toimii maanpeitekasvina.
Muut pensaat
Siperianhernepensas Caragana arborescens – näkö- ja tuulensuojaa tarjoava isoksi kasvava pensas, typensitoja
Pihasyreeni Syringa vulgaris – näkö- ja tuulensuojaa tarjoava iso pensas, upeat kukat (joita voi myös syödä/käyttää juomissa), tuoksuva
Pikkuonnenpensas Forsythia x intermedia ’Mini Gold’ – kevään ensimmäisiä iloja kukkiessaan varhain, tuo monimuotoisuutta pihaan
Rusovuohenkuusama Diervilla sessifolia
Sinikuusama Lonicera caerulea
Hollanninlumimarja Symphoricarpos ’Mother of Pearl’
Kolme yllä olevaa koristepensasta ovat lähinnä ulkonäkönsä ja monimuotoisuuden nimissä hankittuja. Sinikuusama tekee lievästi myrkyllisiä marjoja, mutta en tiedä josko ne maistuisivat kuitenkin linnuille…
Muut köynnökset
Humala Humulus Lupulus ‘Nordbrau’ – syötävät kukinnot, näkösuoja, minulle henkilökohtaisesti oli tärkeää saada myös perinnekasveja pihaan
Koreaköynnöskuusama Lonicera per. ‘Serotina’ – köynnöstason kasvi, näkösuoja ja sievät, pölyttäjien suosimat kukat
Herne ja salkopapu yksivuotiset köynnökset tuottavat syötävää, suojaa ja toimivat typensitojina eli parantavat maata muille kasveille.
Muut maanpeitekasvit ja yrtit
Kangasajuruoho Thymus serpyllum ja Sitruuna-ajuruoho Thymus citriodorus ’Aureus’ – timajminsukuisia syötäviä maanpeitekasveja, jotka eivät maistu tonttipupulle
Lamohietakirsikka Prunus puila var. Depressa – maanpeitekasvi, jonka piti olla kaikkina vuodenaikoina kaunis (syksyllä punainen, keväällä valkoiset kukat, kaunis lehtimuoto) ja levitä hyvin, mutta maistuu turhan hyvin tonttipupulle
Rönsyakankaali Ajuga reptans ’Chocolate Chip’ – kaunis ja toivottavasti reippaasti leviävä maanpeitekasvi, talvivihanta, pölyttäjien suosima
Mojitominttu Mentha arvensis ssp. Piperascens
Karhunjuuri Meum athamanticum
Saksankirveli Myrrhis odorata
Mirrinminttu Nepetax x fassenii ’Six Hills Giant’
Yllä mainituissa yrteissä on se hyvä puoli, että ne eivät näytä maistuvan tonttipupulle ja kauriille. Niitä voisi siis hyödyntää suojaamaan muita vihanneksia! Siirsimme ennen maatöiden aloitusta takametsään turvaan ruohosipulia ja raparperia, jotka odottelevat vielä siirtämistään puutarhaan.
Juurikerroksen kasvit
Istutin viime syksynä puiden ympärille myyriä karkottamaan narsisseja, helmilijoja ja lumikelloja. Tulppaanejakin laittelin, koska ne nyt on vaan ihania. Mitä opin? Ehkä nämä toimivat myyrien suhteen, vaikea sanoa. Tonttipupu ja kauriit ovat joka tapauksessa lähettäneet sellaisia terveisiä, että kaikki kukat on olleet tosi maistuvia, paitsi narsissit. Ensi kevääksi istutan pelkkiä narsisseja. Tai istutan tulppaanit ja helmilijat jänisverkkojen sisäpuolelle.
Lue lisää:
Talon suunnittelusta: Ensimmäinen pohjapiirros!
Ensimmäisiä ajatuksia pihan suunnittelusta: Pihahajatuksia
Ideoita suojaisaan kaupunkipihaan: Elämää ilman järvinäkymää eli maisema tiiviillä kaupunkitontilla
Ideoita kivikkopihaan: Kivikkopuutarhaa pukkaa
Onko mansikka toiminut hyvin maanpeitekasvina? Itse juuri suunnittelen tälle kesälle samaa.
Leviää kyllä nopeasti eli ihan tyytyväinen olen. Sadon hyödyntäminen siinä jää vähän niin ja näin, koska ilmeisesti olisi satoisampi, jos leviämistä hillitsisi. Toisaalta totesin myös, että maassa kasvavat mansikat olisi hyvä pestä ennen käyttöä (jos myyrä ja rastas ei ole ehtinyt verottamaan kaikkea ensin), sillä marjat ovat kovin roskaisia…siinä taitaa olla ideaa, että yleensä jengi kasvattaa mansikkaa amppelissa tai jonkun höttökatteen päällä! Mutta hyvin mansikka siis tyhjää tilaa on täyttänyt!