Kesäkuun #suuntanaomavaraisuus-yhteispostaussarjan teemana on oman omavaraistelun taustat, tulevaisuuden haaveet ja tuttuun tapaan tilannekatsaus – linkit muiden omavaraisbloggajien postauksiin löytyvät jutun lopusta!
Omavaraisteluni tausta
Unelmaprojektimme eli talon rakentaminen alkoi konkretisoitua ostettuamme tontin heinäkuussa 2017. Olin aiemmin keskittynyt talohaaveiluissani arkkitehtonisiin ja sisustuksellisiin asioihin, mutta tontin myötä aloin nähdä, millaisia mahdollisuuksia oma piha voisi elämääni tuoda. Kokonainen ekstraleikkikenttä, jossa saisin toteuttaa luovuuttani talon sisätilojen lisäksi!
Lähdin pihanlaittajana nollasta. En tiennyt, mitä ovat perennat (“miten niin yksivuotinen kasvi – miksi kukaan haluaisi kasveja, jotka elävät vain vuoden?!”), mutta tiesin, että en haluaisi nurmikkoa enkä kasvimaata.
Kun aloin miettiä vaihtoehtoja (Pitäisikö modernin talon kanssa olla moderni ja linjakas havupiha? Sopisiko tälle alueelle paremmin perinteinen mummonpiha?), alkoi idea luonnon monimuotoisuutta tukevasta ja silti moderniin tyyliin sopivasta pihapiiristä muotoutua.
Permakulttuurin ajatus siitä, että todella luonnonmukainen puutarha hoitaa lopulta itse itsensä, vetosi laiskaan sieluuni. Permakulttuurin tutustumisen myötä aloin myös ajatella syötävistä kasveista eri tavalla: kuokittava, kitkettävä ja kyykittävä kasvimaa ei olekaan ainoa vaihtoehto, vaan hedelmäpuut, marjapensaat ja monet muut kasvit tuottavat satoa itsekseen, kunhan vauhtiin pääsevät.
Satoajattelun myötä aloin päästä käsiksi omavaraisuuteen: kasvattamalla itse syötävää voisinkin olla osittain ruokaomavarainen! Siinä on rahansäästön lisäksi monia etuja: tuoreus, luonnonmukaisuus (tiedän varmuudella, että minun kasvejani ei lannoiteta teollisilla mömmöillä eikä niissä ole hyönteismyrkkyjä!) ja kirsikkana kakun päällä se, että pääsee nauttimaan myös sellaisista lajikkeista ja mauista, joita ei kaupasta löydy.
Viime vuonna seuratessani orpoina kaljulla pihallamme pörrääviä kimalaisia aloin innostua myös kukista, vaikka ensin olin pitänyt niitä vähän höpsötyksenä. Oikeastihan kukat ovat hirveän tärkeä osa puutarhaa: ne ovat elintärkeitä pölyttäjille, hyödyksi muille kasveille esimerkiksi tuholaistorjunnassa, ja kaiken huipuksi suureksi iloksi silmälle ja sielulle, sillä niitä voi silloin tällöin napsia myös maljakkoon. RAKASTAN leikkokukkia, mutta olen potenut pienesti huonoa omaatuntoa niiden lyhyestä elämästä ja kaikesta epäekologisuudesta, mitä kaupan kukkiin kuljetusmatkoineen liittyy. Oman puutarhan myötä voin olla omavaraisempi kukkienkin suhteen!
Mihin tällä tähdätään?
Pitkän tähtäimen haave meillä molemmilla on tehdä vähemmän töitä ja keskittyä enemmän kaikkeen kivaan. Me emme todellakaan ole niitä ihmisiä, jotka pitäisivät lottovoiton tullen työpaikkansa, koska meillä ei ole kyllä mitään vaikeuksia keksiä merkityksellistä tekemistä!
Ihanne-elämään täällä Kakskulmassa kuuluisivat ainakin seuraavat asiat:
- Joka päivä saa herätä ilman herätyskelloa.
- Aamuisin on aikaa itsestä huolehtimiseen: aamu-uinti, hyvä aamiainen ja päivän lehti – täydellistä!
- Päivisin kuopsutellaan puutarhassa, huolletaan kotia, nikkaroidaan, musisoidaan, kirjoitetaan ja koodataan, käydään kävelyillä ja hoidetaan ostokset. Kaikkeen on aikaa eikä mitään tarvitse kiirehtiä tai jättää välistä.
- Iltaisin fiilistellään kuin oltaisiin aina lomalla: saunotaan, uidaan, ihaillaan takkatulta ja nautiskellaan elokuvista ja musiikista.
- Suurin osa arjesta kuluu kodin piirissä, koska koti tarjoaa ruokaa, liikuntamahdollisuuksia ja rentoutumispaikan. Turhaa kulutusta ja matkustelua vältetään, ja tehdään omalta osaltamme voitavamme luonnon monimuotoisuuden säilymisen suhteen.
Kohta 1 on jo todellisuutta, muut kohdat vielä odottelevat realisoitumistaan (paitsi ettei me nytkään shoppailla mitään turhaa, vaikka tämä rakentaminen on kyllä itsessään ihan hirveää kulutusjuhlaa).
Missä nyt mennään?
Tällä hetkellä ollaan puutarhan kanssa jo hyvässä vauhdissa. Tänä keväänä ollaan jo ehditty nauttimaan ensimmäisistä omista leikkonarsisseista, ja jo viime kesänä hyvin marjoja tuottaneet mustaherukat notkuvat kukintoja. Minttu- ja lipstikkasatoa riittää jo näin alkukesästä (mint julepit, voikukkahunaja ja perunasalaattia lipstikkakastikkeella jo testattu!), ja omalta pihalta kerättyjä nokkosia ja vuohenputkia on ehditty herkutella piirakassa ja pastassa.
Pihan ensimmäiset kasvit istutettiin syksyllä 2019, ja sen jälkeen ollaan istutettu paljon lisää. Paljon on vielä puutarhalla matkaa siihen, että se näyttäisi täysikasvuiselta ja runsaalta, mutta en voisi olla tyytyväisempi siihen, miten pitkällä kaikki on sitten, kun joskus pääsemme omaan taloomme muuttamaan – on kivempaa ihailla ikkunoista edes pikkuruisia puita kuin sorakasaa.
Tänä keväänä saimme levitettyä katetta kaikkialle, joten maanpeitekasvit pääsevät toivottavasti hyvään vauhtiin kasvunsa kanssa, kun ei tarvitse kilpailla elintilasta luonnonkasvien kanssa. Pihahommista on oikeastaan enää neljä isoa projektia tekemättä, ja ne todennäköisesti ovat vuoden 2022 hommia:
1. Kulkuväylät ja rajaukset puutarhaan. Nykyiset multapolut on tarkoitus kaivaa auki ja vaihtaa maan tilalle soraa sen verran paksulti, etteivät rikat kasvaisi läpi. Luulin vielä viikko sitten, että polut tulisivat vaaleanpunaisesta graniitista, jota rinnepihalla käytetyt kivetkin ovat. Sitten Pete innostui valkoisista kivikäytävistä, joten ilmeisesti meidän takapihalle tuleekin sellaiset. Ja lisäksi porrastuksia corten-reunusnauhasta. Alapihalle suattaapi sitten tulla sitä vaaleanpunaista graniittisoraa ja jos reippaaksi ryhdymme, myös itse tehtyjä betonisia askellaattoja!
2. Grillipaikan kiveys. Grillipaikaltakin pitäisi vaihtaa maata soraan, jotta saadaan kunnon perustukset haaveilemallemme Luoto-kivelle.
3. Tukimuurien teko talon taakse. Meidän talo on kaivettu rinteeseen, ja talon takaosassa onkin parin metrin korkeusero talon ja metsän välillä. Sinne on tarkoitus tehdä tukimuurit perustuksista ylijääneistä valuharkoista. Ajatus on tehdä tukimuuri jotenkin porrastetusti niin, että talon takana ei olisi vain betonibunkkeria, vaan varjossa viihtyviä köynnöskasveja ja muuta vihreää. Tukimuurin ja talon väliin ei ole tarkoitus jättää maata näkyviin, vaan tehdä kulkuväylät puusta.
4. Puukäytävä ja terassi. Talon takaa tulevat puiset kulkuväylät olisi sitten tarkoitus yhdistää saumattomasti terassiin, josta on tulossa iso: se kulkee koko L-muotoisen talon kulmasta kulmaan. Terassimateriaali on puu, mutta muuta ei vielä tiedetä. Pitäisikö ostaa halpaa lehtikuusta ja tehdä sille itse shou sugi ban -käsittely?
Ja tuttuun tapaamme nämä neljä projektia on tarkoitus hoitaa itse lapio ja kottikärry -meiningillä. Sinänsähän nämä neljä hanketta ovat hillittömän hauskoja esimerkkejä omavaraistelusta, että kaikkiin pitää hankkia materiaaleja ulkopuolelta, sillä niiden valuharkkojen lisäksi meiltä ei löydy enää materiaaleja, joita voisi kätevästi jatkokäyttää. Pienempiin pihaprojekteihin on onneksi tarjolla hirrenpätkiä ja muuta puuta, mutta pihan rakenteet vaativat yllättävän paljon tavaraa.
Kasvien määrä hyvällä kasvukäyrällä
Jonkun metsäpuutarha-asiantuntijan mukaan pienellä pihalla tulisi olla ainakin 50 eri kasvilajia, jotta monimuotoisuus toteutuisi, ja isommalla pihalla tulisi pyrkiä ainakin sataan. Hyvää lajikirjoa kannattaakin tavoitella, vaikka numerot eivät tässä olekaan ratkaisevia. Päätin silti huvin vuoksi laskea, montako meiltä tällä hetkellä löytyy. Meidän pihammehan jakautuu eri osiin, joista osa ei tavallaan ole mitenkään yhteydessä keskenään:
- Takapiha eli se varsinainen syötävien kasvien puutarha.
- Japanilaishenkinen minipuutarha talojen välissä.
- Kulkutien vierus, kapea ja puolivarjoisa/varjoisa kasvupaikka.
- Parkkipaikan havualue.
- Alapiha eli paraatipihamme, joka on autotien vieressä; siksi siinä panostetaan pörriäisystävällisiin ja kauniisiin kasveihin, syötävää kun ei viitsi ihan tien vieressä kasvatella.
Pääsin takapihan ja japanilaishenkisen puutarhan osalta (jotka ovat siis yhteydessä toisiinsa) just ja just siihen 50 lajiin (en siis laskenut eri omena- tai mansikkalajikkeita erikseen, enkä ottanut lukuun myöskään kesäksi kasvatettavia kylvöksiä tai ihan kaikkia luonnonvaraisia yllätyksiä). Hyvällä matkalla siis ollaan monimuotoisuuden suhteen!
Muiden omavaraisteluhankkeista kimppapostauksissa täällä, kätsysti kasvuvyöhykeittäin jaoteltuina:
Vyöhyke 1
Vyöhyke 2
Urban farming kotitarveviljely
Ai että mä tykkään tuosta teidän ajatusmaailmasta <3 Ja innolla odotan myös pihan etenemistä. Sitä on mielenkiintoista seurata. Noi corten-pengerrykset tulevat näyttämään upealle!
Oi mikä paikka ja kaikki mahdolliset peukut kaikille ajatuksillesi! Hengenheimolaisena on helppo täällä nyökytellä ja kompata 😉 Tuota rönsyakankaalia pitäisi laitella meillekin etupihalle. Sen sininen kukinta on niin huikean upea! Ihanaa alkanutta kesää sinne ja tsemppiä puuhiinne!
Siellä rakentuu tyylikäs Ja yksilöllinen piha. Nostan hattua valinnoillenne, sillä päällys- ja reunamateriaalien valikoima on lähes loppumaton.
Kun oman pihan “perustamisesta” on jo vuosikymmeniä, on kiinnostavaa seurata uuden pihan muotoutumista vaihe vaiheelta.
Mahtavaa kesäkuuta!
Kylläpäs löytyi samanlaisia ajatuksia täältä, ja vaikka itse olenkin vanhojen korpitalojen ja puolivillien pihojen ylin ystävä, on tässä teidän paikassa kyllä myös jotakin silmiä hivelevää – liekö tuo talon värimaailma ja rahtusen persoonallisempi ulkoasu.
Hyvää kesää teille sinne!
Ihana unelmaprojekti teillä!
Piti käydä instassa vakoilemassa olenko siinä blogissa jossa luulin olevani: olin.
Jotenkin tässä postauksessa talo on niin erikulmasta kuin aikaisemmin. Näytti tutulta mutta niin erilaiselta.
Helposti löytyy 50 kasvia kun oikein alkaa laskemaan. Kun kaikki rikat laskee mukaan niin kyllä sieltä ja paljon.
Samoilla mielin sitä lottovoittoa odotetaan täällä! Niin kutsutut rikkaruohot ovat todella tärkeitä ja niille on syytä ihan järjestää tilaa puutarhasta, niin hölmöä, kuin se monen mielestä onkin. Olen saanut melko kummeksuvia katseita, kun olen antanut villi vadelman levitä nurkissa ja hoidan niitä kuin puutarhaa konsanaan, vaan eipä tarvinnut viime kesänä lähteä omasta pihasta mihinkään saadakseen mehu- ja hillotarpeet vadelman osalta kerättyä 🙂