Kesäkuun #suuntanaomavaraisuus-yhteispostaussarjan teemana on luonnon monimuotoisuus, turvalliset lannoiteaineet ja luonnollinen tuholaistorjunta – linkit Tsajut-blogin Satun ja Korkealan Heikin luotsaamien muiden omavaraisbloggajien postauksiin löytyvät jutun lopusta!
Yritämme parhaamme mukaan vaalia luonnon monimuotoisuutta pienellä kaupunkipihallamme. Tasapainoilen sen kanssa, kuinka paljon luontoa on suotavaa “auttaa” eli puuttua luontokappaleiden elämään, ja kuinka paljon kannattaisi vain antaa asioiden olla.
Tällä hetkellä esimerkiksi pitäydyn siinä, että en ruoki lintuja talvella enkä tee hyönteishotelleja ötököiden iloksi. Tässä ei ehkä ole mitään logiikkaa, koska kuitenkin hankimme pöntöt sekä pikkulinnuille että lepakoille. Sinitiaiset hyväksyivät pöntön heti omakseen, mutta lepakoita ei vielä ole näkynyt.
Niitä kuitenkin ympäristössä asustelee, koska joskus kesäiltaisin näemme niiden saalistavan pihan yllä. Lepakoiden pesäpaikoista olen huolissani, koska viime vuosina alueelta on kaadettu ja kaatunut paljon puita (hitsin kirjanpainaja tuhoaa kaikki kuuset!), ja uusissa taloissa kaikenlainen vinteillä pesiminen on tehokkaasti estetty hiiriverkoilla. Lepakot ovat kuitenkin oikein tervetulleita pihaamme, sillä ne muun muassa hillitsevät hyttyspopulaatiota!
Ötököiden suhteen luotan siihen, että kun jätän lahopuut ja talventörröttäjät paikoilleen enkä möyhi puutarhaa aikaisin keväällä, löytävät hyönteiset itse itselleen mieluisimmat talvehtimispaikat.
Olin viime syksynä NIIN reipas, että keräsin rohtoraunioyrttiä (minulla on sitä ei-siemenistä-leviävää Bocking 14 -varianttia – Joel Rosenberg kertoo kasvista täällä tarkempia tietoa kiinnostuneille), joka kuivui paperikassissa kätevästi itsekseen. Nyt sitten sekoittelin tästä kuivatusta rohtoraunioyrtistä ja tuoreesta (siskolta saadusta, sillä meillä ei vielä kasvanut) nokkosesta fermentoitua lannoitetta.
Miksi rohtoraunioyrtti? Kaliumpitoisuutensa ansiosta se sopii kaikille kasveille ja on erityisesti tomaatin ja perunan kasvun kannalta tärkeä ravinne.
Miksi nokkonen? Nokkonen taas tarjoaa typpeä, joka on kaikkien kukkivien ja satoa tuottavien kasvien tarvitsema ravinne.
Miksi fermentoida lannoite? Tavallinen veteen sekoitettu nokkoskäyte toimii lannoitteena ihan yhtä hyvin, mutta se HAISEE HIRVEÄLLE. Fermentoitu, tiiviiseen bokashiämpäriin tehty käyte tuoksuu miellyttävälle ja säilyy koko kesän.
Tein jo viime kesänä nokkosista lannoitetta tällä samalla ohjeella, mutta nyt laitoin siis lisäksi rohtoraunioyrttiä. Täytyy yrittää ensi syksynäkin kuivatella raaka-aineita, niin saa lannoitteen valmiiksi heti kasvukauden alkuun, kun sitä kipeimmin tarvitaan!
Fermentoitu lannoite satokasveille
- tuoretta tai kuivattua nokkosta ja rohtoraunioyrttiä n. litra kumpaakin tai sen verran kuin löytyy
- 10 litraa vettä
- pari desiä bokashirouhetta
- pari desiä EMa-mikrobiliuosta
Painelin lehdet veden alle ja sekoittelin kaikki ainekset hyvin. Sitten painelin bokashiämpärin kannen tiiviisti kiinni ja sihautin ilmat pihalle. Seos saa fermentoitua kymmenisen päivää, jonka jälkeen sitä voi käyttää kasveille laimennettuna (n. 1 dl käytettä 10 litraan vettä). Ohje on mukailtu tästä Viidakkotohtorin reseptistä (käytin siis melassin sijaan bokashirouhetta, koska sitä löytyy valmiiksi kaapista, toisin kuin melassia…).
Pakko tosin myöntää, että nyt taimia tällä muutaman kerran lannoitettuani totesin, että tänä vuonna hommassa jokin meni pieleen. Neste nimittäin haisee aivan ulosteelle, yffffff! No, ensi vuonna uusi yritys…
Huhti-toukokuun raksakuulumiset
Keittiön tasoja ei vieläkään saatu, mutta etusarjat, päätylevyt ja sokkelit on kyllä paikoillaan!
Pikkuvessaan tehtiin taso bambulevystä, joka käsiteltiin samansävyiseksi kuin talon ikkunankarmit. Allas on meksikolaista keramiikkaa ja peili teetettiin lasiliikkeessä valaisimelle sopivaksi (eli siinä on reikä tuota Glo-Ball Miniä varten).
Lisäksi saatiin metallisepän tekemät kaiteet ja niihin puusepän tekemät käsijohteet asennettua.
Tämän kesän projektina on vaatimattomasti tehdä kaikki ulkotyöt loppuun, mikä tarkoittaa 1) kuistin rakentamista 2) pikkutalon terassin kaiteiden tekemistä ja 3) roskakatosta. Jos menee tiukille niin jätetään roskakatos ensi vuoteen, mutta ainakin päästiin jo kuistin kanssa hyvään vauhtiin!
Kiinnostava juttu tuo rohtoraunioyrtti. Tänään juuri oli siutä puhetta yrttikurssilla. Mainiota että vinkkasit tuon turvallisemman lajikkeen, sillä kiinnostuin tuosta. Ilmeisesti se sopii myös kumppanuuskasviksi monille vihanneksille.
Näkökulmia on monia. Mielenkiintoinen tämä kirjoitussarja, kun tulee esille eri ajatukset.
Ikävä kuulla että teilläkin on kirjanpainajia siellä. Me olemme nyt tehneet puukiipijöille pesiä ja toivomme niiden syövän edes osan kirjanpainajista
Kiinnostava tuo nokkosen ja rohtoraunioyrtin seos, pitääkin kokeilla bokashisysteemiä jos löydän yrttiä jostain. Nokkosliemen teko on jäänyt myös harvaksi, hajun takia! 😀
Talosta tulee todella kaunis. Lintojen ruokintapaikoille tulee usein hiiriä kun ruokinnasta aina jotain putoaa maahan. Pönttöjä minukin pitäisi hankkia.