Maaperä – siinä vasta mälsä mysteeri, jolla harva jaksaisi vaivata päätään, ellei sillä olisi valtaa kaataa koko talobudjettia.
Pankkilainaa hakiessamme pankkineuvojamme kehotti ottamaan selvää tontin pohjasta ennen ostopäätöstä. Aloittelijoina olemme taipuvaisia saamaan pienen paniikin milloin mistäkin, joten vaadimme kaupan ehdoksi, että maaperästä ei saa löytyä paalutusta vaativaa savea.
Pohjatutkimuksen teetimme omaan laskuumme ennen kauppoja, mikä oli sekä erittäin fiksua että erittäin typerää, kuten myöhemmin olimme oppiva. Ainakin selvisi heti se mieltä huojentava seikka, että maamme on täyden kympin kamaa, eli lähinnä hiekkamoreenia, joskin tontin yläosassa lymyilee suuria kivenlohkareita. Perustusvaiheessa kaivinkoneella riittänee siis sankaroitavaa, mutta perustamiskulujen pitäisi jäädä kuitenkin kohtuullisiksi vaikkapa nyt siihen saveen verrattuna.
Arkkitehtimme Mikon ensimmäinen pyyntö oli saada pintavaaituskartta dwg-muodossa. Jaa mikä millainen mistä? Pienen ihmettelyn jälkeen selvisi, että tarkka, tontin korkeuseroja kuvaava kartta tehdään yleensä maaperätutkimuksen yhteydessä. Se vaatii asemapiirroksen, jota meillä ei ennen tontin ostoa tietenkään ollut. Haluan korostaa, että pohjatutkimuksen tehnyt yritys ei tehnyt tässä virhettä – he tekivät maaperäkairaukset ja korkeusmittaukset käsin piirtämämme talohahmotelman avulla, minkä pitäisi ilmeisesti monessa kunnassa riittää rakennusvalvonnalle. Espoossa dwg-formaatissa oleva pintavaaituskartta kuitenkin vaaditaan rakennuslupaa varten.
Niinpä teetimme toisella firmalla pintavaaituksen erikseen pyydettyämme ensin rakennusvalvonnasta tarvittavat asiakirjat eli asemapiirroksen ja tonttikartan. Jos siis ihmettelit, miksi to do -listallamme näkyy erikseen maaperätutkimus ja pintavaaitus, niin tämä on se syy ja tavallisesti ne tosiaan tehdään samalla kertaa.
Maaperätutkimuksista saamiemme tarjousten hintahaarukka oli 1000–1 500 euroa.
Ei kommentteja