Kakskulman tulisijat

Alusta lähtien oli selvää, että kun kerran rakennetaan, rakennetaan kunnolla. Päätimme siis tehdä tilaa kaikille unelmillemme – eikä ainakaan nyt tule mieleen mitään erityistä, mistä olisimme joutuneet luopumaan. Uima-altaan halusimme rentouttavia lillutteluhetkiä ja virkistäviä aamupulahduksia varten. Pienelle viinikaapille on varattu paikka ruokakomerosta, jotta kotoa löytyy aina sopivan viileähköä punkkua ja kirpakan kylmää kuohuvaa.

Elävä tuli kruunaa ylellisyydet: halusimme ehdottomasti sekä takan että puukiukaan. Talviaamuna ei ole mitään suloisempaa kuin latoa pelletit takkaan ja nautiskella puurosta lempeän valon ja lämmön saattelemana. Tai syysillat sitten: takka päälle, villasukat jalkaan ja sitä sopivasti viilennettyä punkkua lasiin – hohoo, en malta odottaa, että pääsen köllimään uuteen kotiin kaikkien hienouksiemme ääreen! Ja entäs puusauna – tarvitseeko jollekin suomalaiselle selittää sen iloja? Varmuuden vuoksi yritän: iso lasiluukku valaisee hämärässä, hiljaisuuden rikkoo vain puiden rätinä, kiukaan paukahtelu ja löylyn sihinä. Puu tuoksuu. Se on kutakuinkin käsitykseni taivaasta.

Miksi muuten kaikki unelmoimamme asiat liittyvät jotenkin rentoutumiseen ja virkistäytymiseen? Eihän elämämme edes ollut kovin stressaavaa ennen kuin aloimme rakentaa, hah!

Kuten ylläolevasta kuvasta näkyy, niin meillä takka on niin keskeisellä paikalla kuin olla voi: olohuoneen kahden kerroksen korkuisen seinän edessä, josta se näkyy keittiö-ruokailutilaan, parvelle ja eteiseen. Tuon tekeillä olevan väliseinän taakse tulee makuuhuone, jota takka toivottavasti lämmittelee kivasti myös.

Jos joku nyt ihmettelee, että miksi tilasimme takat pölyyntymään raksalle jo tässä vaiheessa, niin se johtuu kummallisesta kattorakenteestamme, johon on tehtävä ihan kaikki läpiviennit ennen kuin eristeet voidaan puhaltaa (muuten ei mahdu eristämään). Eristeet taas olisi kiva saada vielä tänä vuonna, jotta saadaan taloon lämmöt päälle – on sitten mukavampi tehdä sisähommia, kun ei korvat jäädy irti.

Emme oikeastaan missään vaiheessa harkinneet taloomme muita vaihtoehtoja kuin Tulikiven Karelia-malliston Raita-takkaa ja Utu-kiuasta (Mainosvaroitus: Kakskulman tulisijoista saatu alennusta näkyvyyttä vastaan – olin tosin varsin puolueellinen jo ennen tätä yhteistyötä). Ihastuin Raitaan ensinäkemältä, kun se pari vuotta sitten tuli markkinoille – minusta se on maailman kaunein varaava takka! Oli meillä kuitenkin muitakin hyviä syitä, joiden perusteella päädyimme ostamaan kaikki tulisijat Tulikiveltä.

Miksi valitsimme Tulikiven?

Design. No rehellisesti sanottuna kauneus ja fiksu muotoilu oli kuitenkin se ykkössyy. Takka on pysyvä (ja kallis!) elementti, jota ei niin vain vaihdella, joten sen ulkonäkö oli meille hyvin tärkeää – halusimme sen sopivan talon yleisilmeeseen, joka henkii samanaikaisesti modernia niukkalinjaisuutta ja perinteistä vuoristomökkiä luonnonmateriaaleineen.

Valitsemassamme Raita-mallissa ei ole lainkaan näkyviä räppänöitä, vaan ilmansäätö on integroitu lasiluukkuun. Mukavasti sohvalla istuvan katselukorkeudella oleva iso luukku on kaunis itsessään: mattamusta metallikehys on näyttävä ja silti siro, ja musta kädensija huomaamaton ja puisena vieläpä mukavan tuntuinen.  Eläväpintainen, tummanharmaaksi työstetty vuolukivinen Grafia-pinnoite hämärtää laattojen saumakohdat niin, että takka näyttää melkein kuin yhdestä kivestä veistetyltä! Livenä kiven pinnan hippuset vielä kimaltevat ihanasti, oijoi.

Design oli myös kiukaassa tärkeä kriteeri: se on käytännössä musta kuutio, jonka ainoa yksityiskohta on suuri lasiluukku – tuhkatkin saa kätevästi tyhjennettyä saman luukun kautta.

Suojaetäisyydet. Tämä liittyy sinänsä edelliseen, että suojaetäisyydet ovat tärkeä suunnittelua ohjaava seikka. Etenkin saunassa tämä oli meille ratkaiseva: emme halunneet palamatonta suojaseinäkettä rumentamaan saunaa, mutta rajallisen tilan vuoksi ei myöskään ollut mahdollista jättää kiukaan ympärille kymmeniä senttejä. Utu-kiukaan kuori toimii suojavaippana, jonka ansiosta suojaetäisyydet ovat todella pienet. Meillä kiuas sijoitetaan molemmissa taloissa kivisten väliseinien muodostamaan nurkkaan eikä hirsiseinille, sillä palamattomaan materiaaliin riittää Utu-kiukaan tapauksessa 5 cm:n etäisyys seinään, kunhan kiuasta ei sijoita syvennykseen. Luukun edessä on metrin suojaetäisyys, mutta se perustelee itsensä jo sillä, että tilaa on joka tapauksessa jätettävä puunsyöttöä varten. Lauteet voi ulottaa 20 cm:n päähän kiukaasta.

Ekologisuus. Puun pienpolton aiheuttamista päästöistä puhutaan nykyään paljon. Omakotitalojen kiukaat ja takat tupruttelevat taivaalle mustaa nokea, joka sulattaa pohjoisen jäätiköitä, eivätkä pienhiukkaspäästöt tee hyvää ihmiselle. Tunnen syyllisyyttä siitä, että halusimme lähinnä aivan itsekkäistä syistä peräti kaksi tulisijaa per talo – puusauna on meidän kaikkien tulevien asukkaiden mielestä vain aivan lyömätön ja takka on tunnelmanluojana, vara- ja lisälämmönlähteenä sekä ruuanlaittosipistelyssä ihan ykkönen.

Syyllisyyttäni lieventää edes hiukan se, että Tulikiven tulisijat ovat todella energiatehokkaita ja puhtaasti palavia. Tulikiven takoissa on Pyörrepesäksi kutsuttu palotila, jossa palokaasut ja palamisilma sekoittuvat –  sen ansiosta palaminen tehostuu ja takkojen hyötysuhde on korkea. Oikea puun poltto eli käyttäjän rooli on tässäkin tietysti ratkaiseva, kuten kirjoitin aiemmin täällä. Tulevaisuudessa olen valmis miettimään myös suodattimia, jos ne kehittyvät Suomessa tarpeeksi näppäriksi käyttää ja vaihtaa tai puhdistaa.

Aiempi kokemus vuolukivestä. Vuolukivitakka oli itsestään selvä valinta siksikin, että meillä on mökillä on sellainen ja se on IHANA: varaa lämpöä pitkään ja luovuttaa sitä tasaisesti, ja vuolukivinen pinta on suloisen pehmeä (jos niin voi kivestä sanoa) ja mukavan lämpöinen – ei koskaan polttavan kuuma. Jos palelluttaa näpit tai pepun hiihtoloman ulkoreippailuissa, ei mikään auta ensihätään niin kuin lämpöisen takan halailu! Jälkihoitona tietysti sauna on ykkönen. Tulikiven vuolukivi louhitaan meille kotoisasti Itä-Suomesta (mainittu mökkimmekin on Itä-Suomessa).

Siisti käyttö. Tuohon aiempaan kokemukseen liittyy myös se, että mökin takka on pellettitakka. Pelletit ovat mahtavia. Toisin kuin polttopuut, pelletit eivät ryönää lattiaa hämähäkeillä ja kaarnanripaleilla, niistä jää vain hieman pölyä pussin pohjalle. Lisäksi pellettien polttaminen on tehokasta ja usein helpompaa ja puhtaampaa kuin kokonaisten puun polttaminen: ei tarvitse järjestellä puita optimaaliseksi polttokasaksi, itkeä kun mikään ei syty (miksi metsäpalot syttyvät kipinästä mutta takka ei koskaan?) ja ihmetellä, että pitäisikö jo lisätä puuta vai onko hyvä. Ehei, riittää kun kasaa pelletit sieväksi keoksi, pöräyttää hieman sytytysnestettä (ekoa, tietty) perään ja näyttää tulitikkua. Pelletit palavat tasaisesti ja jättävät jälkeensä vain pienen kasan tuhkaa. Tulikiven Karelia-malliston takoissa arina sopii sekä puun että pellettien polttoon ilman adaptereita – tämäkin oli meidän tapauksessa aikamoinen myyntivaltti! Ajatuksissa on nimittäin suosia pellettejä, mutta varmaan silloin tällöin tulee fiilisteltyä myös perinteisiä koivuhalkoja (tai no, totta puhuen, jokunen vuosi mennee fiilistellessä raksalta ylijääneitä laudankappaleita).

Varaava takka vaikka on maalämpö – mitä järkeä?

Mietimme kovasti, miten perustella varaavan vuolukivitakan hankintaa maalämmöllä lämpiävään taloon. Moni nimittäin pohtii maalämmön hankintaa siitä vinkkelistä, missä ajassa investointi kuollettaa itsensä, ja varaavan tulisijan katsotaan pidentävän tätä aikaa ja lisäksi maksavan ekstraa, kun polttopuut on kuitenkin hankittava jostain.

Me taas päädyimme maalämpöön ensisijaisesti siksi, että se on ekologinen, sen käyttökustannukset ovat edulliset, ja kaiken huipuksi sen hankintahintakin oli meille kutakuinkin samaa luokkaa kuin vaikkapa ilmalämpöpumppujen hankinta. Kakskulmassa kun on kaksi taloa, jotka molemmat lämpiävät samalla maalämpöpumpulla (lasku jaetaan kyllä kulutuksen mukaan). Toinen vaihtoehto olisi ollut hankkia molempiin taloihin omat VILPit tai ILPit, mutta emme katsoneet sitä järkeväksi taloudellisesti emmekä hyötysuhteen kannalta.

Maalämmön kuoletusaika ei siis ole meistä kovin tärkeä pointti. Tärkeämpää sen sijaan on tieto siitä, että myös sähkökatkojen aikana talossa pysyy lämpö. Olemme sellaisia kotihiiriä, että fiilistely takan äärellä on mahtava tapa rentoutua ja tällaisena terapiavälineenä takka meillä pääosin onkin.

Anopin kulmaan taas on tulossa takkaleivinuuni, eli tulisijaa on tarkoitus käyttää myös kokkailuun ja leivontaan. Meidänkin takkassa voi itse asiassa hauduttaa ruokia, mitä aiomme ehdottomasti testata! Yön yli muhinutta puuroa, oi että…

Eli kyllä me keksimme montakin hyvää syytä varaavan takan hankkimiseen – mutta ymmärrän oikein hyvin, että moni päätyy maalämpötalossa mieluummin kevyttakkaan tai kamiinaan tunnelmanluojana ja varalämmönlähteenä (Tulikivellä on muuten erittäin nättejä kamiinoja ja kiertoilmatakkoja!).

Mistä korvausilma takalle ja kiukaalle?

Yksi asia minua on huolettanut tässä takan suunnitteluvaiheessa, ja se on se, että sekoaako talon ilmanvaihto, kun takkaa lämmitetään. Mökillämme ei voi pitää yhtä aikaa päällä liesituuletinta ja takkaa, sillä huippuimuri imuroi huipputehokkaasti takasta savut huoneilmaan. Tämä aiheuttaa hieman ongelmia, ja tulevaa arkea ajatellen on ikävä ajatella, että ruuanlaitto ja lämmitys eivät onnistuisi samaan aikaan.

Pulma ei ole uniikki, ja ilmanvaihdon takkakytkimen pitäisi auttaa siihen – takkakytkin siis napsautetaan päälle ennen kuin aletaan lämmittää, ja se tarjoaa lisää tuloilmaa, jotta liesituulettimen ei tarvitse pölliä takan happea. Toinen auttava tekijä on se, ettei takan korvausilmaa oteta huoneesta lainkaan.

Me päädyimme tekemään oman takkamme ja kiukaamme alle korvausilman oton siten, että betonivalun läpi menee 110 mm:n ilmastointiputki suoraan alas eli tuulettuvaan alapohjaan. Järkeilimme, että alapohjalle ei tekisi ainakaan huonoa se, että silloin tällöin takka imaisee sieltä ilmavirtoja liikkeelle. Toki kesällä, kun kosteus on korkeimmillaan, takkaa ei juurikaan käytetä, mutta syksyllä ja keväällä varmastikin kyllä. Tavallisesti kuulemma korvausilmaputken olisi syytä olla reilusti isompi, vähintään 150 mm, mutta meillä putken pituus on sen verran lyhyt (vain betonilaatan ja ontelolaatan läpimitan verran), että ei pitäisi olla ongelmaa.

Sen sijaan anopin kulmassa tulisijat ovat autotallin päällä, joten korvausilmaa ei voinut ottaa suoraan lattian alta. Lattian läpiviennit ovat yhtä pienet kuin meilläkin eli 110 mm, mutta sen jälkeen ilmastointiputki vaihtuu 160-milliseen, joka johdetaan autotallin katossa seinän läpi pihalle. Tämän pitäisi Tulikiven teknisen asiantuntijan mukaan riittää muuten ihan hyvin, mutta leivinuuniosio vaati vielä korvausilman huoneilmasta – se on tulisijan mukana tuleva lisävaruste.

Muistakaa siis pohtia korvausilma-asiat hyvissä ajoin suunnitteluvaiheessa ja keskustella niistä takkamyyjän kanssa – eri valmistajilla on näistä erilaisia suosituksia. Takkapäätös on muutenkin tehtävä melko varhaisessa vaiheessa talon suunnittelua, jotta sen paino osataan huomioida perustuksissa ja lattiassa ja hormin sijoittelu kattotuolien jaksotuksessa.