Tee itse: Lattiavalun valmistelu

Meillä on lattiat! Meillä on lattiat! Tämä on meille yksi isoimmista etapeista raksaprojektissa, ja tänne asti pääseminen on vaatinut aikamoista urakointia.  Kokosimme tähän postaukseen työvaiheet, jotka itse kävimme läpi lattiavaluun valmistautuessamme. Kaikkia vaiheita ei varmastikaan tarvita kaikissa projekteissa, ja joissakin kohteissa pitänee tehdä asioita, joita me emme tehneet, mutta meidän jättiurakassa tuli taas vastaan kaikenmoista, mistä varmasti voi olla hyötyä normaalimmissakin taloissa!

Läpiviennit. Ontelolaatan läpi kulkevat putket kannattaa tiivistää ennen lattiavalun valmisteluun ryhtymistä. Me valoimme viemärien läpiviennit umpeen, jotta alapohjasta ei lentelisi asuntoihin pientä möhnää ja putket pysyisivät varmasti oikeassa korossa ja vaaterissa. (Viemäriputkien asentamisesta voit lukea täältä.)

Tasoitus. Ennen styrokseja on syytä tarkistaa pinnan tasaisuus, ainakin jos ontelolaattojen saumavalu on sujunut yhtä vauhdikkaasti kuin meidän tapauksessamme. Meillä kaikki sisätilojen lattiat tulivat ontelolaattojen päälle, joten tasoittelimme kuopat styroksisuikaleilla – kuulemma hieno hiekka olisi optimaalisin täyte, mutta käytimme taas sitä, mitä oli saatavilla. Isoimmat betonikökkäreet rouhaisimme pois rautakangella tökkäisemällä. Autotallissa lattiavalun pohjaa alettiin tekemään suoraan sorapatjan päälle, joten ensin harasimme rautaharavalla soran mahdollisimman tasaiseksi. Sen jälkeen sora piti vielä täryttää tiiviiksi, jottei se pääse painumaan betonilaatan alta.

Ensimmäinen eristekerros. Monessa piirustuksessa seiniä kiertää ohut pystystyroksi ikään kuin listana, niin meilläkin. Pystystyrrejen jälkeen lätkimme styroksilevyjä lattialle. Reunoille ja aukkojen ympärille leikeltiin sopivanmuotoisia paloja ja rakoset tilkitsimme fiiliksen mukaan styroksisilpulla tai polyuretaanilla. Huom! Kannattaa laittaa suora reuna aina seinään päin ja itse leikattu rävellys “sisäpuolelle”.

Kylmävesipexit. Valun alla kulkevat kylmävesiputket kannattaa kaivertaa ensimmäiseen eristekerrokseen, jotta lattialämmitysputket eivät pääse hauduttelemaan kylmää vettä. Meillä toisen asunnon valun alle tuli lisäksi autotallista nousevat ilmastointiputket, joten nekin piti asentaa tässä vaiheessa. Styroksiin syntyy nättiä koloa putkelle styroksileikkuria käyttäen: me hankimme kaupan halvimman leikkurin ja väänsimme itse rautalangasta aina sopivankokoisen terän (kaupan valmiit terät maksavat maltaita!). Sitten vain leikkuri töpseliin ja viivaa pitkin kaivertamaan! Palaneen styroksin tuoksu jää varmasti ikuisesti mieleen (minusta se muistutti hieman hyasinttia hormoneilla – joko olen oivallisen tarkkanenäinen tai sitten päässäni on vikaa).

Toinen styroksikerros. Kun kaikki ensimmäiseen kerrokseen tulevat putket ovat paikoillaan, päästään lätkimään toinen kerros styroksia, tai jos kyseessä on kylpyhuone, uretaanilevyä – jompsin kumpsin, kunhan laitat eristeen limittäin ensimmäiseen kerrokseen nähden. Kantavien väliseinien, harkkoseinien ja takkojen alle tehdään yleensä laatan vahvennos. Se tarkoittaa sitä, että niiden kohdalta (ja joitakin senttejä ekstraa) jätetään toinen eristekerros laittamatta. Näin syvennyksiin syntyy paksumpi betonilattia, joka jaksaa kantaa painavamman kuorman menemättä aivan littuun.

Irrotuskaistat. Kun kaikki eristekerrokset on asennettu (niitä voi tietysti olla enemmänkin kuin kaksi, mistäs minä teidän projekteistanne tiedän), voidaan ampua irrotuskaistat paikoilleen. Seinien alaosat, jotka tulevat jäämään valun alle, vuorataan siis solumuovilla, jotta betonilaatasta tulee kelluva – tällä on merkitystä ainakin kuulemma äänieristyksen kannalta, mutta ajatuskin betonin liimautumisesta hirsiseinään vaikuttaa sekä puun että betonin elämisen kannalta jotenkin epämääräisen huonolta idealta. Irrotuskaistaa kietaistaan myös läpivienneistä pukkaavien viemäri- ja muiden putkien ympärille. Me totesimme helpoimmaksi tavaksi niitata irrotuskaistan hirsiseinään niin alas, että niitin reiät jäävät joka tapauksessa lattialistojen alle piiloon. Toki niitit voi yrittää mitoittaa kokonaan valun allekin. Putkien ympärille solumuovi vedettiin vanhalla kunnon jesarilla.

Suodatinkangas. Joissakin ohjeissa (esimerkiksi meidän rakennedetaljeissa) käsketään laittaa koko komeuden päälle vielä suodatinkangas, jotta betoni ei vain koske mihinkään ja resonoi ääntä. Luulenpa tämän olevan suodatinkangaskauppiaiden juoni, koska näimme vaivaa ja teimme tämänkin ohjeen mukaan – eikä hommassa vaikuttanut olevan mitään järkeä. Vastaava mestarimme totesi, ettei olekaan moista ennen nähnyt, mutta yritti lohduttaa, että ainakaan betoni ei nyt pääsisi irrotuskaistan alle. Kangaskin piti niitata seinään, ei pysynyt teipillä ei. Jos nyt olisin valmistelemassa lattiavalua, skippaisin tämän vaiheen, mutta tunnolliset ja mielenrauhaltaan herkästi järkkyvät ihmiset voivat kaikin mokomin leikellä, levitellä ja teippailla vielä suodatinkangastakin styroksien ja irrotuskaistojen päälle.

Väliseinämerkinnät. Jos taloon on tulossa lattialämmitys, on tässä välissä hyvä merkata väliseinien, oviaukkojen, takan ja kiukaan paikat – näin näkee helposti, mihin kohtaan lattialämmitysputkea EI vedetä ja mistä lämmitys taas tulee eri huoneisiin.

Lämminvesipexit. Tässä vaiheessa voi alkaa vetää valun alle jäävät lämpimän veden pexit lopullisen eristekerroksen päälle. Pexien vetämisessä ei tarvitse muistaa oikeastaan muuta kuin se, ettei kovin tiukkoja mutkia kannata edes yrittää; anna putken tehdä mieluiten loivia kaaria, niin putket eivät paukahda aina, kun aukaisee hanan. Pexien päitä ei muuten tule tukkiman jesarilla, sillä se töhnää inhoittavasti eikä lähde mukavasti irti. Sen sijaan käytä aina pexien mukana tulevia somia tulppia.

Toinen muistettava asia on merkata styroksista törröttäviin putkiin, mikä mikäkin on: esimerkiksi “keittiön kylmä vesi” (keittiö kv”), “kylppärin lämpimän veden kierto” (“kph lvk”) ja niin edelleen. Näin ei tarvitse valun jälkeen arvailla, minne putken toinen pää johtaa.

Ai niin ja sitten vielä: muista asentaa hanojen kohdalla kylmä vesi aina oikealle, kuuma vasemmalle. Jakotukit voi asentaa päällekkäin tai vierekkäin, kylmälle omansa ja lämpimälle omansa. Jos ne tulevat päällekkäin, niin tähtää lämpimän veden pexit ylemmäs ja lähemmäs seinää, kylmä taas alemmas ja eteen hieman irti seinästä.

Raudoitusverkot. Sitten päästäänkin raudoitushommiin! Raudoitusverkot kannattaa leikellä pihalla oikean kokoisiksi (myös siinä mielessä, että ne mahtuvat jostakin ikkuna- tai oviaukosta sisään…). Verkkojen alle nyplätään betonikorokkeita noin metrin välein (tarkista oikea korko oman valusi paksuuden mukaan: lattialämmitysputken yläpinta halutaan noin 3-4 cm valun pinnan alapuolelle. Verkkojen kulmat surrataan yhteen ja homma on valmis. No ei olla lähelläkään valmiita, juksasin!

Maadoitus. Koska olet tietysti muistanut maadoittaa talosi jo anturavaiheessa, on tässä välissä hyvä hetki muistella, mistä kohtaa talon maadoituskupari nousekaan ylös. Ai niin tuosta! Tärkeää on surrata kupari kiinni raudoitusverkkoon, jotta salama ei taaskaan posauta taloa taivaan tuuliin. Kuparin läpiviennissä on hyvä miettiä sitä, ettei se pääse koskettamaan stryroksia tai muita eristeitä, sillä jos sattuu niin ikävästi, että salama iskee juuri sinun taloosi, ei ole kiva, että maadoitus leimauttaa eristeet palamaan (puolen kilsan päästä meidän työmaasta oli käynyt tänään JUURI SILLÄ TAVALLA, eli tämä ei ole mikään leikin asia, ihmiset!).

Väliaikaiset jakotukkitelineet. Jos jakotukkeja on tulossa paikkoihin, joissa ei vielä ole seiniä, tarvitaan väliaikainen tuki jakotukille. Me nikkaroimme jämäpuista tuet, joista toinen kiinnitettiin hirsiseinän väliseinäkoloukseen ja toinen tasoeron aikaansaamaan harkkomuuriin. Toisin sanoen: kiinnitä tuki sinne, mihin sen parhaiten saat, vaikka kattoon.

Lattialämmitysjohdot. Me sallimme itsellemme ylellisyyden ja otimme lattialämmitysasennuksen lämmityspaketin mukana. Tähän oli kaksi syytä: halusimme, että vastuukysymyksissä lämmitys olisi kokonaisuudessaan yhden tahon hoitama. Toiseksi säästimme tässä tooodella paljon aikaa, sillä asentajalla on surrauskone ja semmoinen hauska pyörivä putkihyrrä, joka syöttää lämmitysputkea sopivasti aina oikeaan paikkaan. Meillä on vain hitaat kädet ja sotkuisia putkikeriä. Asentaja surautteli putket paikoilleen vajaassa kahdessa työpäivässä meidän kahden talon ja yhden autotallin kokonaisuudessa, hirvittää ajatellakaan kauanko meillä olisi kulunut hommaan aikaa.

Sivuhuomatuksena kerrottakoon, että asentajan jäljiltä paineet olivat putkissa korkealla, noin 4 baria, mutta lähtivät seuraavien päivien kuluessa laskuun ja tippuivat alimmillaan 2,5 bariin. Tästä ei kuulemma ole syytä huolestua, sillä uudet putket laajenevat painetestissä, jolloin ilmamäärä jotenkin tasaantuu.

Putkien tukeminen. Kaikki eristeistä törröttävät pexit ja muut mahdolliset putket kannattaa luonnollisesti yrittää tukea siihen asentoon, jossa haluaa niiden lopullisestikin olevan. Useimmat tykkäävät suoruudesta, joten siihen mekin pyrimme. Seinään kiinnittäminen on helpoin vaihtoehto, mutta jos putki sattuu olemaan keskellä lattiaa, voi raudoitukseen kiinnittää vaikka harjateräksen palasen tukikepiksi. Jos putkia on kaksi lähekkäin, ne voi onnistua sitomaan toisiinsa kiinni niin jämäkästi, etteivät ne kaadu valun sekaan. Meistä virityksemme näyttivät aika liikkiksiltä, mutta jotenkin valun jälkeen putket näyttävät aivan hyviltä ja ryhdikkäiltä. Joko oma silmä oli liian kriittinen tai sitten valajat ovat nähneet vaivaa niiden pystyttämisessä…

Betonimuotit. Mahdollisten betonimuottien tarve riippuu tietysti siitä, sattuuko omasta talosta löytymään tasoeroja tai oviaukkoja, jotka vaativat jotakin estettä betonille. Meidän piti nikkaroida betonimuotit uima-altaan reunalle, makuuhuoneeseen (joka on muuta taloa korkeammalla), eteiseen sekä autotalliin. Autotalliin teimme lisäksi L-raudasta tukikynnyksen, jonka on tarkoitus estää betonia murenemasta auton painon alla.

Korkomerkit. Lopuksi merkkaa lattiavalajille korko jokaiseen tilaan metrin korkeudelle halutusta lattiapinnasta – jos siis on tulossa 10 cm:n valu, tee merkki 110 cm:n korkeuteen tämänhetkisestä lattiapinnasta. Me askarreltiin ylijääneestä suodatinkankaasta tämmöiset aika herttaiset korkomerkit, tapoja on varmaan tyylikkäämpiäkin…

Suojaus. Jos lattiavalu tehdään tavallisesta betonista, pitää seiniä ja kulkuaukkoja suojata jopa pariin metriin asti. Meillepä tuli maakostea betoni, joka ei roisku eikä sotke, ei vaadi jälkikäsittelyä eikä jätä jälkeensä muuta kuin kasan hiekkaa. Mokoma kuivuu vielä pinnoitusvalmiiksi noin kolmessa viikossa, joten meidän oli kyllä vaikea keksiä yhtään syytä, miksi olisimme halunneet tavallista betonia tämän ihanuuden sijaan. Sen kunniaksi tähän loppuun pari kuvaa itse valusta!

Kuten kaikessa rakentamisessa, myös lattiavalun valmistelu on sarja vaiheita, joista jokaista erehtyy pitämään viimeisenä. Pysy uskossasi vahvana, hyvä omatoimirakentaja, sillä jossain vaiheessa ahkeruus palkitaan ja loppu todella koittaa, kuten tämän uskomattoman pitkän postauksenkin kohdalla.