Aikaomavarainen ja aika omavarainen muutenkin

03.01.2022
Raksa 2.1.2022 – miltäköhän tämä näyttää vaikkapa puolen vuoden päästä?

Vuoden ensimmäinen, Tsajut-blogin Satun ja Korkeala-blogin Heikin luotsaama Suuntana omavaraisuus -yhteispostaus käsittelee suunnitelmia vuodelle 2022, varhaisia esikasvatettavia sekä oman omavaraisuuden tarkastelua: mitä toivoisi olevan toisin ja miten haluaisi asioita muuttaa. Linkit toisten ryhmäläisten juttuihin postauksen lopussa.

Suunnitelma tälle vuodelle on selkeä: yritämme kovasti päästä muuttamaan omaan taloomme. Vuoden alkupuoliskon ennuste näyttääkin siltä, että aika kuluu rattoisasti talon saattamisessa asumiskuntoon. Meillähän alkaa ihan oikea deadline painaa päälle, sillä rakennuslupamme on voimassa kesäkuuhun 2023. Se tarkoittaa sitä, että meillä on puolitoista vuotta aikaa tehdä kaikki – siis IHAN KAIKKI valmiiksi – jotta ehdimme pitämään lopputarkastuksen ennen luvan umpeutumista.

Jollekin puolitoista vuotta voi kuulostaa paljolta, mutta voi pojat, mikä määrä hommaa meillä on vielä lopputarkastuksen vaatimiin asioihin! Jos nyt saisi ensin talon mallilleen niin voisi sitten keskittyä rauhassa niihin muihin projekteihin eli terasseihin, kuistiin, roskiskatokseen, kaiteisiin, tukimuuriin, uima-altaaseen…

Makkariin johtavat portaat saadaan helmikuussa, joten tämä välikkö pitää ehtiä tasoittaa ja maalata tammikuun aikana.

Luvallehan voi anoa jatkoa ja sitä kai helposti myönnetäänkin, mutta olen vakaasti sitä mieltä, että viisi vuotta elämästä on aivan riittävä aika omistaa taloprojektille. Haluan siis oman mielenrauhani vuoksi saada kaiken valmiiksi, mielellään sitä viimeistä listaa myöten. Pihan kanssahan on sitten kiva askerrella milloin mitäkin, mutta en halua elää keskeneräisten kasojen ja tekemistä odottavien asioiden parissa enää yhtään kauempaa kuin on pakko. Mistä päästäänkin omavaraisuusaiheeseen, sillä…

Voiko ihminen olla aikaomavarainen?

Olen pohdiskellut tässä sellaista, että voiko ajan suhteen olla omavarainen. Aikaa ei varsinaisesti voi tehdä itse, mutta sitä voi raivata muulta, sitä voi omistaa haluamilleen asioille – niin, voiko sitä omistaa? Olen alkanut pitää ajankäyttöäni yhä tärkeämpänä, minkä huomaa esimerkiksi siitä, että raivoloukkaannun joka kerta, kun operaattori/sähköyhtiö/pankki kuvittelee, että minulla on aikaa jonottaa jotain asiakaspalveluasiaa, jonka hoitamisen ei alun alkaenkaan pitäisi olla minun ongelmani, vaan palveluntarjoajan.

Loppuvuosi oli ajan suhteen jotenkin ihmeellinen. Minulla nimittäin oli aikaa. Päivätyöni loppuivat ja jäin freelancer-hommieni varaan. Toivonkin alkavalta vuodelta, että saisin säilytettyä tällaiset hapekkaat päivät, joissa on tilaa ajattelulle, haahuilulle ja yksinkertaisesti ihan vain kotitöille ja asioiden hoitamiselle – ehkä ei tarvitsisi sitten jatkossa olla niin raivoloukkaantunut, kun pyydetään päivittämään joku asiakastieto… Kahden työn kanssa eläminen oli tukkoista, joskin taloudellisesti kauhean kannattavaa. Toivonkin uudelta vuodelta myös riittävästi hommia, sillä jollainhan tämä talonrakentamisharrastus on rahoitettava. Haluan kuitenkin jatkossakin päättää omasta ajankäytöstäni enkä joutua enää ikinä mihinkään hähmäisten Teams-palaverien pötköön.

Konkreettisia omavaraishaasteita

Kukkaomavaraisuuteni on paranemassa tänä vuonna merkittävästi, mikäli kukkaset ovat samaa mieltä kanssani ja suostuvat kasvamaan. Olen istuttanut hurjat määrät narsisseja ja jonkin verran myös tulppaaneja, syksyllä istutin ensimmäiset pionini (en kyllä tiedä, meinaavatko ne kukkia heti ensimmäisenä kesänä), hankin toisen ruusun, piilottelin maahan marhanliljaa ja marskinliljaa ja lisäksi aion keväällä istuttaa muiden muassa daalioiden ja iiristen juurakoita. Ja kokeilen nyt kolmatta kertaa unikoita, tällä kertaa viskelin siemenet maahan jo syksyllä – jokohan nyt onnistaisi?

Ruuan suhteen en ole hirveän toiveikas, mutta haave tomaateista, yrteistä ja perunoista lienee kohtuullinen. Villejä kokeiluja varmaan tehdään taas, mutta en taida pidättää hengitystäni niiden onnistumisien suhteen – olen kai liian laiska kotitarveviljelijäksi. Syksyllä istutin myös valkosipulia, sen onnistuminen olisi kyllä iloinen yllätys!

Porrasaukko tammikuussa levytettynä ja tasoittelu jo aloitettuna.

Tammikuu raksalla

Aion yrittää tehdä minipäivityksen raksan edistymisestä joka omavaraisuuspostauksen loppuun. Tammikuusta on tulossa hektinen, sillä portaat ovat tulossa viikolla 5. Se tarkoittaa, että meidän on saatava porrasaukon kaikki seinät levytettyä, tasoitettua ja maalattua. Lisäksi ainakin porrasaukkoon on ehdittävä asentaa kattopaneelit ja alimpien portaiden alle on saatava vielä pari lattialaattaakin.

Olisin hillittömän iloinen, jos saisimme kattopaneelit muuallekin korkeaan tilaan – se olisi sitten ensimmäinen kokonaan valmis pinta talossamme!

Joulukuu sujahti porrasaukon väinseinärunkoja askarrellessa ja makuuhuoneen portaiden seinäkin saatiin levytettyä ja villoitettua.

Instagramin puolella on muuten kohokohtiin tallennettuna raksavuosi 2022 – siitä näkee nopeasti, mitä kuukausitasolla on pääpiirteittäin raksalla tehty. Vastaavat kohokohdat löytyvät myös raksavuosista 2019 ja 2020, joten tähänastisesta edistymisestä saa IG:n puolelta hyvän käsityksen: tili löytyy nimellä @kakskulma.

Portaat tulevat kulkemaan parvelta telineen kohdalta alas, toiselle puolelle seinäkettä laitetaan kaide.

Tutustu muiden omavaraistelijoiden kuulumisiin täällä:

Kasvuvyöhyke 1

Apilankukka

Jovela 

Multavarpaan maailma 

Kasvuvyöhyke 2

Sarin puutarhat 

Kohti laadukkaampaa elämää 

Pilkkeitä Pilpalasta 

Oma tupa, tontti ja lupa 

Omavarainen elämä 

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut 

Mikä Itä 

Rakkautta ja maanantimia

Caramellia 

Evil Dressmaker 

Kasvuvyöhyke 4

Korkeala 

Puutarhahetki 

Kasvuvyöhyke 5

Korpikuusen tila 

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo 


14 kommenttia

    Emma/Caramellia

    Huh, en osaa edes kuvitella, kuinka paljon asiaa uuden talon rakentamisessa on. Itsellä on pää pyörällä jo siitä, että miettii vanhan kiinteistön kunnostustarpeita. Toivottavasti kaikki etenee toivotulla tavalla! Ajankäytön tuumailu on kyllä ihan aiheellista. Itse sain nyt vihdoin ja viimein käyttöön Bullet Journal-tyyppisen kalenterin, ja pakko myöntää, että kyllähän se mokoma vaan toimii. Ajankäytön hahmottaminen on helpottunut huomattavasti ja arkisten edistysaskelten kirjaaminen on varsin mukavaa puuhaa. Kumma juttu: käyttämällä enemmän aikaa kalenterin täyttämiseen, saakin lisäaikaa päivään! En olisi uskonut!


      Luulen, että vanhan talon kokonaisremppa ja uuden talon rakentaminen ovat vaiva-asteeltaan samaa luokkaa, mutta toki on helpompaa, jos kaikkea ei tarvitse yrittää remontoida kerralla! Mäkin olen joskus kokeillut tuota Bullet Journalia mutta se sitten jotenkin lopahti. Kieltämättä olisi hyödyllistä kyllä jollain metodilla seurata ajankäyttöä, jos siihen toivoo muutosta – tsemppiä siihen!



      Kiitos – luulen että ollaan keskimääräisen ahkeria mutta ehkä tosiaan tavallista kiinnostuneempia omasta asumisestamme, kun jaksetaan vääntää kaikenlaisten yksityiskohtien kanssa. Tässä vaiheessa on tosin myöhäistä perääntyäkään, joten loppuun asti on jatkettava 😀


    korkealan Isäntä

    Inhoan myös puhelimessa jonotusta onneksi moneen paikaan saa laitettua nykyään soittopyynnön. Tosin ei toimi kovin nopealla aikataululla. Oma aika on sitä kalleinta aikaa ja sille pitää saada hyvä korvaus jos sitä joutuu käyttämään. Välillä tulee laskettua kuinka paljon jossain säästi kun teki itse tai kannattaako tehdä itse vai tuleeko halvemmaksi teettää jollain muulla.


      Näin on, omalla ajalla on arvonsa ja myös sillä, mitä ajankäytöllä saa. Esimerkiksi rakentaminen: omaa aikaa kuluu järjettömästi, silti se on halvempaa kuin jonkun ulkopuolisen palkkaaminen ja työn jälki on ainakin tiedossa 😀


    Sofia, Multavarpaan maailma

    Melkoinen homma mahtaa olla rakentamisessa, huh! Olisipa joku aikapankki, mihin säästää luppoaikaa kiireisiä hetkiä varten. Minäkin olen kyllä mietyinyt ajankäytön tai ainakin tehtävien tasaista jakamista varten tuollaista bullet journal tyyppistä kalenteriasiaa. Katsotaan, vielä en ole pannut toimeksi.


      Aikapankki olisi kätevä! Ja tuntuu, että kyllä ne kiireisetkin kaudet kestää, jos ne ihan oikeasti eivät jää päälle, niin kuin usein käy. Pitkän kiireilyn jälkeen huomaa, että ei meinaa osatakaan olla vain rauhassa.


    Niinpä! Itse olen ollut työelämäni erittäin aikataulutetussa duunissa. Nyt kun olen pääasiassa kotona ja aikaa olisi huru mykke, se tuntuu vain lipuvan käsistä. Pitäisi jotenkin aikatauluttaa tätä luppoaikaakin. Vai pitäisikö…



    Rhia / Evil Dressmaker

    Huh, en voi todeta oikein muuta kuin tsemppiä rakentamiseen. Pidän peukkuja että aikataulu pitää.



    Empä uskaltaisi lähteä uutta taloa rakentamaan kun kaikenlaisia sääntöjä ja määräyksiä on niin paljon, hermot menisi niiden kanssa. Vanhan mökin korjaamista ei kukaan tule vahtimaan.
    Aika haasteelliset kukkavalinnat sinulla.. Pioni, ruusu ja daalia.. Niitä minäkin olen yrittänyt kasvattaa huonolla menestyksellä.


      Näiden haasteellisten kukkien lisäksi suurin osa puutarhan kasveista on kyllä valittu helppojen joukosta, angervoja ym. Mutta pitäähän sitä kaikkea kokeilla!