Mietittiin tänään, mitä hyviä asioita nykyisessä kodissamme on. Siitä se ajatus sitten lähti ja päätimme taltioida nykyisen kotimme siltä istumalta, normiasussaan ja stailaamattomana, jotta meillä on varmasti täältä tallessa kuvia. Ollaan viihdytty tässä jo kaksitoista vuotta, joten hyviä puolia löytyy vaikka kuinka! Aloitetaan kuitenkin negistelyllä, koska napina on aina helpompaa kuin kehuminen, vai miten se meni.
Ostimme kaksiomme aikanaan uutena, joten saimme vaikuttaa kylppärin ja keittiön laattavalintoihin, mutta paljon tuli tietysti annettuna. Eniten minua häiritsevät asunnon säilytystila, jota on täällä liikaa ja vääränlaista. Kiinteitä kaappeja löytyy keittiön lisäksi eteisestä, olkkarista ja kylpyhuoneesta. Nyt rakentamista valmistellessa on toki kätevää, että on kaappeja, joihin voi työntää kaikkea uutta kotia odottavaa kamaa, mutta muuten hyllyjä on lojunut tyhjillään.
Toiseksi eniten häiritsevät kaikki muut asunnon mukana tulleet asiat: verholaudat, kylppärin paneelikatto, muiden sisäkattojen elementtisaumat, kaappien melamiiniovet…(nojuu saatan olla vähän tarkka yksityiskohdista, siksi teemmekin kaiken itte). Hämmentävää on ollut sekin, että suhteellisen uudessa asunnossamme on talvella hirveän kylmä ja kesällä tukalan kuuma. Energiatehokasta? Toivottavasti tämä ilmiö ei seuraa meitä uuteen taloon.
Sitten niihin luvattuihin hyviin puoliin! 53-neliöinen kotimme on oikein kompakti, eli viikkosiivous sujuu periaatteessa sutjakasti (paitsi jos jää nysväämään niin menee koko päivä). Posti tulee sisään asti. Saimme pienissä neliöissä ensikodin ostajina kaikki toiveemme täytettyä: vaatehuone, sauna ja parveke löytyvät ja kämppä on ylimmässä kerroksessa. Juna-asema on kivenheiton päässä.
Pete sanoi jäävänsä kaipaamaan parvekettamme. Siellä on lämmintä vaikka maantasossa olisikin viileää, joten sille ei löydy korviketta tulevassa talossa. Otan silti mieluummin pihan. Pääsen vihdoin astumaan ovesta omalle pihalle, maadoittamaan varpaat ja työntämään kädet multaan!
Tyylikin on edelleen meidän näköisemme, mikä onkin hyvä, sillä mitään suuria muutoksia ei ole luvassa tavaroiden suhteen. Isoista kalusteista on tarkoitus uusia jossain vaiheessa aikansa elänyt sänky sekä ruokapöytä, joka on taloon liian pieni. Muutossa minipöytä saa kuitenkin vielä tulla mukaan, jotta voimme etsiä sopivaa ruokapöytää ajan kanssa. Tulevan talon olohuoneeseen on jo suunnitteluvaiheessa mallailtu olemassaolevien sohvan, nojatuolin ja senkin paikat.
Nykyisen kodin varasto ja vaatehuone on jo käyty läpi – johonkinhan sitä täytyy ihmisen purkaa tätä innostusta, kun rakentamaan ei vielä pääse! Ollaan yritetty lajitella kodin tavarat tälviisiin hyvissä ajoin säilytettäviin ja pois laitettaviin, jotta ei tule muuttopaniikkia joskus sitten vuoden päästä. Pikkuhiljaa ollaan viety kamaa kierrätykseen, mutta suurin osa pakataan mukaan. Meille koti syntyy omista tutuista jutuista: taiteesta, perintöesineistä, rakkaudella vaalituista kasveista ja vuosien saatossa piinallisella tarkkuudella valituista käyttötavaroista.
Nykyinen koti alkaa olla vähän turhan täyteen sisustettu, koska optimistina olen jo vuosia ostellut kaikenlaista sillä ajatuksella, että “tää on sitten hieno kun meillä on omakotitalo”. Viime aikoina vimma on vain pahentunut, joten meillä on kaapissa ja varastossa tauluja, jotka eivät yksinkertaisesti mahdu mihinkään. Ihanaa saada etsiä niille paikat talosta!
Ei kommentteja