Omakotitalon jätehuolto

Olen kehittänyt melko perverssin kiinnostuksen roska-asioihin. Jätteen minimoiminen on ehdottomasti tavoitteenamme, mutta kyllähän sitä syntyy vaikka välttelisikin muovia ja turhien asioiden ostamista.  Tässä pohdintojani omakotitalon jätehuollosta. Vinkit ja vertaistuki on tervetullutta!

Sekajäte

Ainakin HSY:n alueella jokaisella kiinteistöllä on oltava sekajäteastia, jonka enimmäistyhjennysväli on neljä viikkoa. Tämä on vähän hassua, sillä sekajätettä tulee meilläkin melkein vähiten, vaikka emme erityisemmin tee ostopäätöksiä pakkausmateriaalin tai sen määrän perusteella. Sekajätettä syntyy meillä ehkä pussillinen viikossa, joten ajatuksena on yrittää pärjätä neljän viikon tyhjennysvälillä. Toki täytyy vielä selvittää, paljonko anopilla syntyy sekajätettä ja mitoittaa kokonaisuus sen mukaan. Ehdottomasti edullisinta on käyttää harvennettua tyhjennysväliä: hintaero 140-litraisen ja 240-litraisen astian välillä on vain kympin vuodessa (140 litraa 97 €/v ja 240 litraa 110 €/v) , kun taas ottamalla tyhjennyksen joka toinen viikko joutuu pienemmästäkin säiliöstä pulittamaan melkein tuplasti enemmän (140 litraa 188 €/v ja 240 litraa 214 €/v). Hinnat sisältävät jäteastian vuokran, joka näillä pienemmillä malleilla on 0,25 €/vko eli 13 € vuodessa. 

Nyt ilouutinen kaikille HSY:n alueelle rakentaville: ensi vuonna kokeiluun tulevat monilokeroiset jäteastiat, joten samaan roskikseen saa laittaa omiin lokeroihinsa esimerkiksi sekajätteen, biojätteen, kartongin ja muovin. Fiksu idis, kun sekajätteen sijaan nimenomaan muunkaltainen jäte vie kotoa tilaa – meillä etenkin muovi ja kartonki. Hinnasta en vielä tiedä, joten vaikea sanoa, onko tämä houkutteleva vaihtoehto ajattelemalleni 140-litraiselle sekajäteastialle ja sille, että roudaan pahvit ja muovit keräyspisteeseen itse.

Pahvi, paperi, lasi, metalli, muovi ja tekstiili

Näitä täytyy vain alkaa roudata kauppareissuilla keräyspisteisiin (kerrostalossa helppoa on ollut se, että vain muovit ja tekstiilit on pitänyt viedä omaa pihaa kauemmaksi). En ole vielä päättänyt, ryhtyisinkö omakotitaloasukkaana niin edistykselliseksi, että luopuisin paperisesta sanomalehdestä ja siirtyisin digitilaajaksi. Se säästäisi roskareissuja, sillä luetut Hesarit muodostavat suurimman osan paperijätteestämme. Tuntuisi vain niin kummalliselta lukea aamun lehti tabletilta…

Tekstiilijätettä olen tähän mennessä toimittanut lähinnä H&M:lle ja Finlaysonille, joka kerää esimerkiksi rikkinäisiä farkkuja pyyhkeiden raaka-aineeksi. Myös Lindex ja KappAhl ottavat vastaan rikkinäisiä (mutta puhtaita!) vaatteita. Ne lajitellaan yleensä joko uusiokäyttöön tai kierrätykseen: tekstiilikuituja voi parhaimmillaan käyttää uusien vaatteiden valmistukseen, tai sitten käyttää teollisuudessa siivousliinoina tai eristeenä. Jos mitään ei ole tehtävissä, tekstiili menee polttoon, aivan kuten silloinkin, kun sen laittaa sekajätteeseen.

Biojäte

Biojätteelle olen keksinyt tähän mennessä kolme vaihtoehtoa:

1. Biojäteastia talon pihaan. HSY:llä minimihinta on 400 € vuodessa, kun astia tyhjennetään kerran viikossa. Useammankin tyhjennyksen saa. Melko tyyristä jo minimitahdilla. Edellä mainittu monilokeroastia voi tosin tehdä biojätteenkin keräämisestä taloudellisesti järkevän vaihtoehdon, jää nähtäväksi. Biojäteastian etuna on helppous: moska on nopeasti poissa silmistä. Miinuksena epäekologisuus: onko järkevää ajella rekalla ympäri kaupunkia vain, jotta minun porkkanankuoreni pääsevät kierrätykseen?
2. Komposti. Vanha kunnon muovihökkäre, josta minulla on kokemuksia lähinnä lapsuudestani. Etuna se, ettei biojätettä tarvitse kuljettaa mihinkään ja ilmainen multa. Miinuksena se, että komposti maaduttaa jätettä niin hitaasti, että epäilisin sen täyttyvän kuukaudessa. Mihin biot sitten laitetaan?
3. Bokashi. Japanissa keksitty menetelmä, jossa biojätteet kerätään pieneen astiaan. Astia tyhjennetään päivittäin bokaämpäriin (tuttavallisesti bämbäriin) ja sekoitetaan joukkoon erilaisia mikrobeita ja maitohappobakteereita sisältävää bokashirouhetta. Näin jäte fermentoituu eikä mätäne. Muutaman viikon hapatuksen jälkeen täyden bämbärin sisältö sekoitetaan multaan, jossa se multaantuu taas muutaman viikon ajan. Parhaimmillaan muussinjämät ovat siis muuttuneet mullaksi kuukaudessa. Etuna ekologisuus ja bonuksena ravinteikas multa. Miinuksena vaiva ja samat ongelmat kuin kompostissakin: milloin on liian kuivaa, milloin liian märkää – jätteenkäsittelystä tulee jätteen jatkuvaa monitoroimista.

Olen nyt jo vähän hurahtanut bokashointiin, vaikka tunnen sen toiminnan vasta teoriassa. Sen sanotaan olevan kompostointia ekologisempi vaihtoehto. Sivutuotteena fermentoitavasta biojätteestä syntyy nestettä eli bokapisua tai -mehua, joka vaikuttaa olevan todellinen ihmeaine! Laimentamalla bokamehua saa tehokkaan lannoitteen kasveille tai siivoukseen sopivan yleisaineen. Bokashoimalla syntyvä multa on kuulemma itsessään erittäin ravinteikasta.

Ainoa huolenaiheeni bokashoinnissa ovat liittyneet tavaran määrään: riittävätkö kaksi bämbäriä (toinen aina täyttövaiheessa, toinen hapattumassa) kaikelle meillä syntyvälle biojätteelle? Tähän sain vastaukseksi, että pitäisi riittää – jäte menee kuulemma sen verran kasaan hapattuessaan, että bokashiämpäri nielee helposti parin viikon jätteet. Toiseksi pohdin, että mihin kaikki syntyvä multa laitetaan? En ole (vielä) hurahtanut puutarhajuttuihin, sillä tässä reilun kymmenen vuoden kerrostaloasumisen myötä on jännästi vieroittunut kaikenlaisesta maahan liittyvästä. Veikkaan (toivon) kuitenkin paljastuvani hyvin naiiviksi ja toteavani ensimmäisen kasvukauden jälkeen, että multaa saa helposti uppoamaan kaikenlaiseen. Seuraavaksi luvassa muuten vielä vähän hajallaan olevia ajatuksiamme pihasta, pysy kuulolla!