Maaliskuun #suuntanaomavaraisuus-yhteispostaussarjan teemana on blogin pitämisen syyt tai omavaraistelun vaikutus ruuantuotantoon – linkit Tsajut-blogin Satun ja Korkealan Heikin luotsaamien muiden omavaraisbloggajien postauksiin löytyvät jutun lopusta!
Törmään välillä raksayhteisössä sellaiseen ajatukseen, että oman talon pohjapiirrosta ei haluta jakaa. Ajatus on ymmärtääkseni sellainen, että kun on itse maksanut arkkitehdin suunnittelemasta talosta, ei haluta, että joku tulisi ja kopioisi sen ja vieläpä ilmaiseksi (jos muuten joku haluaa rakentaa sadoillatuhansilla euroilla kopiotalon, joka on suunniteltu jonkun toisen tarpeisiin ja tontille, niin se on kyllä sitten ihan oma häpeä – luulen, että kaikki fiksut ihmiset tajuavat kuitenkin suunnitella ihan itselleen toimivan ratkaisun). Kerran yhdeltä arkkitehdilta kysyttiin, voisiko hän tehdä postauksen yleisistä mitoitusohjeista – esimerkiksi huoneiden minimineliöistä tai paljonko ruokapöydälle pitäisi suunnitella tilaa – ja hän kieltäytyi vedoten siihen, että nämä ovat ammattisalaisuuksia, joiden paljastaminen veisi arkkitehdeilta leivän suusta.
Ja tästä syystä, hyvät lukijat, minä kirjoitan blogia. Tieto kuuluu kaikille.
Arkkitehtiesimerkkini pätee moneen alaan ainakin raksamaailmassa. Yleiseen jakoon ei haluta laittaa tietoa, jota on itse koulussa opiskellut, koska sen pelätään vievän työt. Että sittenhän kaikki vain tekisivät itse eivätkä käyttäisi ammattilaisia!
Tässä huolessa on pari ajatusvinoumaa. Ensinnäkin on sööttiä luulla, että nykykuluttajat alkaisivat sankoin joukoin tekemään ihan kaikkea itse, kun trendi on nimenomaan päinvastainen – mikä tahansa ulkoistetaan, mikä ulkoistettavissa on: talon rakentaminen, sisustuksen suunnittelu, lastenhoito, siivous, kaupassakäynti, pihan hoito, hiusten leikkaus… (Enkä tuomitse! Jokaisen pitää tietenkin punnita, mihin omat rahkeet riittävät ja keskittyä siihen. Itse esimerkiksi totesin, että kaiken raksailun ja töiden ohella kaupassakäynti ei ollut ajankäytöllisesti järkevää, joten ulkoistin sen ilolla Odalle. Se muuten säästää myös kauppalaskuissa!)
Toiseksi, mikään ei pienennä omaa ammattitaitoa tehokkaammin kuin sen typistäminen simppelien toimintaohjeiden muistamiseksi. Jos arkkitehti itsekin kuvittelee, että hänen suurin antinsa asiakkaalle on käytävän leveyden tietäminen, niin sellaista osaajaa en ainakaan itse palkkaisi.
Joten toistan: tieto kuuluu kaikille. Todellinen osaaminen ja taito taas syntyy kokemuksen ja omien taipumusten yhdistelmästä, ja sitä kaikilla ei ole – sellaisilta ammattilaisilta ostan mielelläni, jolloin maksan näkemyksestä, en palkintona ulkoaopettelusta. Minä kirjoitan blogia, koska olisi ollut itse kiva hartiapankkirakentajana löytää enemmän ohjeita kaiken maailman piirrosten ja lyhenteiden tulkitsemiseen sekä siihen, miten asioita konkreettisesti tehdään. Jaamme täällä kokemuksiamme, koska niistä voi olla hyötyä jonkun toisen rakennusprojektissa – ja jäähän näistä postauksista ja pohdinnoista tietysti hauska muisto meillekin. Näille jutuille on mukava sitten joskus nauraa viskilasi kädessä takkatulen loimutessa valmiissa talossa!
Alkuvuoden raksakuulumiset
Tammikuu sujahti pelkissä laatoitushommissa ja helmikuussa saatiin parin viikon sairastelusta huolimatta vihdoin päätilojen lattia laatoitettua ja saumattua. Sisääntuloeteisestä laatat vielä puuttuvat, koska lattialämmitystä ei voinut sulkea koko talosta samanaikasesti (olisi tullut vähän turhan kylmä…).
Heti perään asennettiin tasoeroportaat makuuhuoneen ja olohuoneen väliin. Nämä oli toimitettu porrasvalmistajalta jo vuosi sitten parven portaiden asennuksen yhteydessä, joten kokonaisuus oli melko helppo kasata itse valmiista elementeistä.
Helmikuussa ehdittiin myös kasailla Ikean Metod-runkoja keittiöön ja asentaa valaisinrasioita, pistorasioita, katkaisijoita ja pari valaisintakin sekä tapetoida makkari ja tehdä vessan sisäikkuna. Ihan huippua, kun raksalla on jo näin paljon valmiita asioita!
Muiden omavaraistelijoiden kuulumisia täällä:
Kasvuvyöhyke 1
Kasvuvyöhyke 2
Päiväpesän elämää
Voihan ammattisalaisuus! 😀 Jokainen talohan on joka tapauksessa erilainen, kun jokainen rakennuspaikka on omanlaisensa. Että tuskinpa mitään piirrosta voi sellaisenaan kopioida käyttöön mihinkään… Minusta teidän projektia on ollut mielenkiintoista seurata. Ihana nähdä miten homma edistyy!
Näin minäkin ajattelen, että ei mikään ole kopioitavissa, kun tontit ovat aina erilaisia…paitsi jos välttämättä haluaa epäihanteellisen ratkaisun 😀
Todellakin, tietoa ei ole syytä pantana, ammattitaito syntyy muustakin kuin suuresta tietomäärästä. Soveltaminen, kokemus ja näkemys!
Komppaan täydestä sydämestä. Ammattitaito on kykyä oivaltaa asiakkaansa tarpeet ja luoda sen perusteella toimiva kokonaisuus. Mielikuva perustietoa panttaavasta ammattilaisesta kääntyy nopeasti myös ajatukseksi siitä, että kaikki sitten tehdään sillä “on aina tehty -periaatteella” joka ei jousta vaikka joustoa tarvittaisiin ja omista suppeakatseisista näkemyksistä pidetään kiinni viimeiseen saakka, vaikka toimivia vaihtoehtojakin olisi.
Vitsi miten hyvä esimerkki tuo arkkitehti-esimerkki! Nimenomaan tieto kuuluu kaikille ja mitä enemmän sitä on saatavilla, sen parempi. Olen koulutukseltani opettaja ja jotenkin se ajatus siitä että tietoa pantattaisiin on tosi absurdi – ja osittain juuri jakaakseni ja lisätäkseni tietoa haluan itsekin kirjoittaa omavaraisuusasioista ja toivottavasti tulevaisuudessa osaan sanoa jotain maanviljelyksestäkin 🙂
Kyllä! Samaa mieltä, että tietoa pitää jakaa! Itse olen sitä ikäpolvea, että kaikki piti itse oppia, niin kotona kuin töissäkin. Vanhempi sukupolvi käyttäytyi, kuin se olisi ollut jotenkin heiltä pois, jos olisivat opettaneet asioita.
Tietoa kyllä on saatavilla ja esim. tilojen tai ruokapöytien mitoitukset. RT korteista löytyy yleiset käytännöt. Ne on ammattilaisille ja mutta monesti hyödynnetään vaikka kansalaisopistojen kursseilla. Sinne vaan suunnittelemaan.
Miksi ammattilaisen pitäisi sinulle nämä tiedot antaa ilmaiseksi?
Olisikin eri asia, jos joku kieltäytyisi vastaamasta juuri siksi, että se menisi ns. työajalle. Ilmaista työtä ei kannata kenenkään tehdä, mutta on toisaalta mielenkiintoista pohtia, miksi tuoda voimakkaasti omaa ammattia esille somessa, jos ei kuitenkaan halua siihen liittyviä kysymyksiä tms. Minulla ei siis ole vastausta tähän, mutta ehkä sitä olisi hyvä itse kunkin pohtia ja sitten ilmaista se, että missä määrin somessa on työroolissaan ja millä tavoilla taas ei – olisi varmaan kaikille selkeämpää.
Haluan arkkitehtina ottaa kantaa tähän postaukseen. Kaikki tieto tarvittavista suositusmitoista on julkista. Huoneen minimikoko löytyy lakikirjasta ja muut mitat ammattikirjallisuudesta. Ammattikirjallisuus taitaa olla isoilta osin netissä maksumuurin takana, mutta löytyy ne sieltä kuitenkin jokaiselle halukkaalle ja maksukykyiselle. Nämä mitat eivät siis ole mitään ammattisalaisuuksia.
Arkkitehdin työ on huomattavasti paljon muutakin kuin tilojen suositusmittojen opettelua. Mielestäni on aika vähättelevää sanoa, että jonkun työ olisi ulkoa opetellun soveltamista. Se on kokonaisuuksien ymmärtämistä, kuten sanoit: näkemystä asioihin ja projektinhallintaa.
Eli mitat tilasuunnitteluun on jo julkista tietoa ja arkkitehdeille silti riittää hommia. Uskaltanen siis sanoa että kenenkään leipä tuskin riippuu siitä että on lakiin kirjattu huoneen minimikooksi 7m2, minimikorkeudeksi 2400 mm ja minimi-ikkunapinta-alaksi 0.7 m2. 😉
Kiitos kannanotosta! Voisihan sitä tosiaan niinkin ajatella, että jos ei halua omaa aikaansa käyttää muiden valistamiseen, niin ohjaisi edes eteenpäin sinne, missä tietoa on saatavilla… Asiakkaat todella tuskin kaikkoavat sillä, että tietävät itsekin makkarin minimikoon 😀
Mä toivon, että joku lukee mun blogia ja välttää jonkun virheen minkä mä olen jo tehnyt
Hyvin sanottu! Sama täällä, koska kaikenlaisia huonoksi havaittujakin juttuja tässä matkan varrella on tulut vastaan.