Marraskuun #suuntanaomavaraisuus-yhteispostaussarjan teemana ovat sähkön säästäminen ja vastuullinen kuluttaminen. Linkit Tsajut-blogin Satun ja Korkealan Heikin luotsaamien muiden omavaraisbloggajien postauksiin löytyvät jutun lopusta!
Talon rakentaminen aiheuttaa yhden ihmisen elämässä aivan käsittämättömän kulutuspiikin, mitä ei oikeastaan tule ajatelleeksi ennen kuin rautakaupan kuitteja alkaa kertyä toden teolla. Parin viime vuoden aikana olen myös shoppaillut menemään valaisimia ja sohvia, mikä tarkoittaa lisää hankintoja. Oman talon rakentaminen asettuu jännittävään kontekstiin, kun miettii, että globaalisti rakentaminen kuluttaa jo puolet maapallon raaka-aineista ja aiheuttaa yli kolmanneksen kasvihuonekaasupäästöistä, kuten tässä Ylen jutussa kerrotaan.
Minä ideaalikuluttajana vs. todellisuus
Identifioin itseni maltilliseksi kuluttajaksi ja sieluni riemuitsee aina, kun keksin uuden käyttötarkoituksen jollekin muutoin käyttämättä jäävälle. Koen ostavani vain tarpeeseen, vaikka “tarpeella” onkin joustovyötäröiset housut yllään – kyllähän ihminen selviäisi hengissä ilman kirjoja, viiniä, Spotifyta, taidetta, valmisaterioita ja siistejä vaatteita, mutta silti kulutan rahaa näihin kaikkiin.
Suunnitelessamme talon rakentamista näimme itsemme konstailemattomassa yksikerroksisessa hirsitalossa – ei mitään huikentelua, vaan käytännöllistä ja kaunista asumista, sitä me halusimme. Ekologisiakin halusimme olla, siksi valitsimme runkomateriaaliksi hirren ja lämmitysmuodoksi maalämmön.
Kaavamääräyksistä johtuen talosta tuli kaksikerroksinen, mutta arkkitehtuuriltaan sentään konstailematon. Sitten ryhdyimme varsinaiseen rakentamiseen ja ymmärsin, että se, mikä näyttää konstailemattoman yksinkertaiselta ja minimalistiselta, on kulissien takana monimutkaista ja vaatii hirveästi töitä – ja materiaa. Kaksikerroksisessa talossa vaikeus ja materiaalimenekki vieläpä tuplataan.
Totuus “ekologisesta” hirsitalosta kävi ilmi jo perustusvaiheessa. Olen nyt päässyt sinuiksi sen tosiasian kanssa, että talosta ehkä 30 % on puuta tai puupohjaisia materiaaleja (eristeet) ja loppu on pääosin betonia ja muovia (lähinnä polyuretaania eri muodoissaan, hihhei!).
Kun tekee netin hiilijalanjälkilaskureita, niissä kuitenkin korostetaan sitä, että on voittajan valinta asua uudessa (se on olevinaan sama asia kuin energiatehokas) ja maalämmöllä lämmitettävässä talossa. Ikään kuin kaikki se kama, mitä valmis talo on syönyt, olisi merkityksetöntä, vaikka yksityishenkilöistä kukaan ei takuulla kuluta yhtä paljon luonnonvaroja kuin talonrakentaja.
Kuluttaminen näkyy jo rahamäärissäkin: talohan on elämän kallein hankinta. Meidän tapauksessamme suurin osa budjetista menee puhtaasti materiaaleihin, kun teemme enimmät rakennushommat itse. Satojatuhansia euroja harkkoihin, puutavaraan, betoniin, laastiin, liimaan, uretaaniin, ikkunalaseihin, styroksiin, muoviputkiin ja siihen, että bensalla puksuttavat kaivurit, nosturit ja rekat pyörivät tontilla.
Lopuksi ostellaan vielä sohvia, pöytiä, lamppuja ja verhoja tuhansilla euroilla, viihdelaitteista nyt puhumattakaan. Ja öh, soraa ja multaa sadoilla euroilla. Olen muuttunut tahtomattani ihmiseksi, joka ostelee koko ajan jotain.
Vähemmän kuluttavaa rakentamista?
Olen miettinyt, miten rakentaessa voisi olla vastuullisempi, kun tämä on kuitenkin varsin kulutuskeskeistä hommaa. Miten tasapainottaa tätä ostelua ostamalla järkevämmin?
Paras vastaukseni on toimia kunnioittavasti. Niin taloa, sen ympäristöä kuin asukkaitakin kohtaan. Minulle se tarkoittaa sitä, että talosta tehdään niin kestävä kuin osaamme – sekä fyysisesti että esteettisesti. Rakenteet olemme pyrkineet tekemään terveiksi parhaan tietomme mukaan, ja pintamateriaalit ja sisustushankinnat yritämme valita niin, ettei kalusteiden vaihto-operaatioon tai pintaremonttiin tarvitsisi ryhtyä siksi, että asiat hajoavat huonolaatuisuuttaan tai alkavat kyllästyttää.
Siksi valintamme on panostaa nyt kerralla kunnolliseen ja välttää väliaikaisratkaisuja (ymmärrän tämän olevan itse rakentamisen tuoma etuoikeus, johon kaikilla ei yksinkertaisesti ole varaa rakennusaikana, kun sohvabudjetti pitääkin käyttää johonkin välttämättömään ikävyyteen kuten IV-kanavien nuohoukseen). Pintamateriaalit on valittu niin, että ne ikääntyvät kauniisti ja kestävät kulutusta.
Kattopaneelit ovat puuta ja oleskelutilojen lattiat eläväpintaista laattaa (= ei haittaa, vaikka laattaan tulisi pieni kolhu tai tahra). Herkempi parketti on säästetty vähemmän kulutuksen tiloihin eli makuuhuoneeseen ja parvelle. Puumateriaaleissa on se hyvä puoli, että niitä voi uudistaa useita kertoja elinkaarensa aikana: katot voi maalata ja lattiat hioa. MDF, vinyyli ja laminaatti eivät täytä kestävyydeltään ja ulkonäöltään näitä pitkäikäisyyden kriteerejä, joten niitä emme ole omaan kotiimme halunneet.
Sisustaessa yritän löytää myös käytettyjä vaihtoehtoja (Franckly ja Bukowskis ovat usein selailussa!), ja osa tavaroista on tietenkin kulkenut mukana jo pitkään. Fakta on kuitenkin se, että esimerkiksi niitä valaisimia tarvitaan aika lailla enemmän omakotitalossa kuin 54-neliöisessä kerrostalossa, joten uusien tavaroiden ostamiselta ei tässä voi välttyä. Lisäksi haluan oikeasti valita seinä- ja kattovalaisimet todella tarkkaan omille paikoilleen, jotta ne täyttävät funktionsa eli valaisevat sitä, mitä pitääkin – eikä niitä näin ollen tarvitse vaihtaa (toivottavasti ikinä!). Samoin säilytyskalusteissa haluan, että ne vastaavat täsmällisesti niille kaavailtua tarvetta, joten ne on selkeintä kustomoida paikoilleen, mikä tarkoittaa uusien tavaroiden hankkimista (Ikean kaappirungoista on onneksi moneksi niin keittiössä, vaatehuoneessa kuin työtilassakin! Ja jos jonkun tarvitsee kuulla tämä, niin Ikean kaappirungot ovat kuulkaa ihan aikuisten oikeasti oikein laadukkaita ja kestäviä).
Vastuullista olisi varmasti myös suosia kotimaisia materiaaleja, sillä ainakin siinä säästäisi kuljetusmatkoissa. Niin sanotut isot ja näkyvät osat meillä onkin kotimaisilta merkeiltä, mutta en ole selvitellyt käytettyjen materiaalien kotimaisuusastetta sen kummemmin. Esimerkki: vesikate on kotimaisen Ruukin peltikatto, mutta mistä siinä käytetty teräs on kotoisin? En tiedä, mutta sentään pellit voi kierrättää elinkaarensa päässä uusiksi tuotteiksi, toisin kuin vaikkapa tiilikaton.
Elinkaariajattelun olemme muutenkin pyrkineet huomioimaan: jos talo joskus puretaan, minne sen eri osat menevät? Ajattelen, että mitä suurempi osa talosta on kierrätettävää (esimerkiksi puuta ja metallia), sitä vähemmän luonnonvaroja taloon on hukattu.
Pete muistutti lisäksi, että itse tekeminen on ekologista, kun eri pikkufirmojen ihmiset eivät pörrää autoillaan meidän tontilla, käyttele hienoja erikoistyökalujaan ja tilaa materiaaleja aina varmuuden vuoksi vähän liikaa. Ehkä pieni lohtu, mutta lohtu kuitenkin.
Sitten on tietenkin rakennusaikainen kierrätys, joka on tavallaan pieni asia mutta sitten kuitenkin aika iso. Mitä väliä sillä olisi, että vien kerran viikossa pikkupussillisen keittiöstä kertynyttä muovia muovinkeräykseen, jos koko ajan raksa-ajan heittelisin muovit sekajätelavalle? Muovikääreitä, puulavoja ja pahvilaatikoita nimittäin rakentajalla riittää ja määrät vastaavat helposti keskivertoperheen parin vuoden kierrätykseen meneviä pahveja ja muoveja. Jotakin sitä on tehtävä omatuntoa puhdistaakseen, ja siksi jatkan loppuun asti jokaisen naulan ja johdonpätkän lajittelemista!
Lokakuu raksalla
Viime kuussa ahkeroitiin alapihan kimpussa, ja nyt se saatiin vallan juhlakuntoon sorapolkuineen, corten-rajauksineen ja katteineen. Kun roskiskatos sai seinätkin, näyttää kokonaisuus kadulta päin yllättävän siistiltä ja ei-raksamaiselta!
Ulkohommien lisäksi alettiin orientoitua sisätöihin, eli siivottiin autotalli ja talon kylppäri-sauna-allassiipi raksakamoista, jotta siellä mahtuu seuraavaksi tekemään alaslaskuja ja väliseiniä. Samalla roudattiin kaverin avustuksella kiuas pihalle esipolttoon. Ehdittiin myös tehdä kylppärin hirsiseiniin sähkövetoja ja rasioiden paikkoja, eli tästä se lähtee!
Toki kuukauteen on mahtunut myös pakollisia, ei raksaan liittyviä syyshommia, kuten sadevesitynnyreiden ja kukkaruukkujen tyhjennystä ja putsausta, sipulikukkien ja pionien istutusta sekä rännien putsaamista. Vuokrattiin myös paku ja vietiin lavoja ja muuta ei-tarpeellista kierrätykseen – tulipahan siisti piha, johon mahtuu nyt kolailemaan lumikasoja!
Ja hei, talon ensimmäinen huone on saatu 100-prosenttisen VALMIIKSI eli makuuhuoneessa on nyt jokaikinen listakin paikallaan. Se on pienen juhlan paikka se! Pikku-wc valmistuu kovaa vauhtia, kun sekin sai ovismyyginsä sekä ikkuna- ja jalkalistansa ja putkarikaverimme kävi asentamassa hanan ja pöntön – enää vedet päälle, niin vessakin on valmis!
Keittiö eteni huuvan verran: tilattiin luottosepältämme corten-teräksinen kuori liesituulettimelle, joten pidettiin sitä ensin kuukauden verran ulkona sateessa saamassa väriä. Kun ruosteen määrä oli mielestämme hyvä, huuva vain nostettiin paikoilleen kaappirungon varaan. Aika yksinkertainen design mutta hyvin toimii!
Olemme ostaneet omakotitalojen raksoilta ylijääneitä rakennusmateriaaleja, kun kaikki on pientä on menekki pientä ja satunnaisia eriä löytyy jonkin verran
Juu, pienempiin tiloihin on helpompi löytää jämäeriä…ja uudisrakentamisessa on tietysti sekin, että joissakin tilanteissa kierrätystavaraa ei edes säädösten vuoksi saa käyttää, esim. hanat, joilla ei ole tyyppihyväksyntää.
Itsellä ei kyllä riittäisi millään jaksaminen koko talon rakentamiseen. Jo pelkässä remontoinnissa tuntuu olevan riittävästi mietittävää ja hankittavaa. Ja remontoinnissa on ehkä helpompi valita myös käytettyjä materiaaleja, kun on ehkä paremmin aikaa etsiä ja odottaa sopivan materiaalin löytymistä.
Joskus odottamalla löytää, joskus ei…meidänkin projekti etenee hyvin hitaasti ja hankinnat tehdään pääosin aika etupainotteisesti. Aina ei vain löydy sopivaa kierrätysversiota vaikka vuodenkin yrittäisi bongailla!
Mökkiäni rempannut mies osti tasotteita ja maaleja isot purkit. Säästääkseen ehkä litrahinnassa tai taatakseen, ettei mikään varmaan lopun kesken. Ja nyt minulla on maalinjäämiä, joille en ole jaksanut tehdä mitään. Pitää keväällä kirjata maalien ladut ja värit muistiin ja viedä ne sen jälkeen jäteasemalle.
Voihan niistä yrittää keksiä jotain taide/tuunausprojektia…mutta ymmärrän hyvin, että joku raja sellaisillakin ja silloin jäteasema on oikea osoite!
Teillä on mahtavan suunnitelmallista rakentamista ja nuo rajausnauhat ovat upeita! Mistä olette hankkineet tuon raakamatskun?
Kiitos, rajausnauhat tilattiin Rautapuodista!
Joskus nuorena haaveilin oman talon rakentamisesta. Ostettiinkin vanha, pieni talo jota remontoidaan edelleen!
Vanhan remppaaminen oli meilläkin vaihtoehto, mutta sopivaa taloa ei vain ikinä tullut vastaan, joten tähän sitten päädyttiin! 😀 Remonttiin saa kyllä uppoamaan tolkuttomasti aikaa…