Viime vuonna istutettu loistojasmike ‘Tähtisilmä’ kukkii ensimmäistä kertaa ja tuoksuu ihanalta.
Heinäkuun #suuntanaomavaraisuus-yhteispostaussarjan teemana on uudet kokeilut – linkit Tsajut-blogin Satun ja Korkealan Heikin luotsaamien muiden omavaraisbloggajien postauksiin löytyvät jutun lopusta!
Uudella pihalla kaikki on tietysti yhtä uuden kokeilemista, joten nämä meidän “kokeilut” ei ehkä ole kovin eksoottisia. On meillä ennenkin ollut kesäkurpitsaa ja tomaattia parvekkeella kasvamassa, mutta tänä vuonna kaikki tuntuu uudelta ja ihmeelliseltä, kun on oma piha.
Viehättävä ruukkukasvimaamme tulevan terassin, nykyisen romuläjän paikalla. Hupun alla kirpoilta piilossa kasvaa kukkakaalia.
Keväällä ajattelimme tekevämme kasvatuslaatikot ja jossain vaiheessa olimme jo rakentamassa kasvihuonettakin. Sitten laitoimme vähän jäitä hattuun ja päätimme tyytyä ruukkukasvatteluun muutamastakin syystä: ennen kasvilaatikoiden tekoa olisi niiden taakse jätetty sokkeli pitänyt pinnoittaa. Siihen ei ollutkaan aikaa ja intoa. Kasvihuone taas on sen verran pysyvä rakennelma, että katsoimme paremmaksi odotella, että naapuri saa oman talonsa joskus pystyyn ja näemme, mitkä paikat sitten oikeasti saavat päivän mittaan valoa ja mitkä jäävät varjoon.
Kesäkurpitsa on ainakin ihan näyttävän kokoinen ja kukkii kovasti. Jos kukista tulee tänä vuonna kurpitsaakin, niin sehän on iso voitto se! Viime vuonna kukat vain tipahtelivat yksi kerrallaan, satoa ei saatu.
Tänä vuonna esikasvatimme lehtikaalin, ja nyt se onkin jo ihan poimittavan kokoista. Viime vuonna pitkin pihaa suorakylvetyt kaalit ehtivät noin kymmensenttisiksi nysiksi.
Todellinen jännyyksien jännyys eli popcorn-maissi ‘Bear Paw’ on jo “kukassa”. Jos tästä saadaan oikeaa satoa, niin pidän pienet popparibileet sen kunniaksi!
Oma suosikkikokeiluni on three sisters -kasvatelma, jossa samassa ruukussa on maissia, (mustaa!) kurpitsaa ja hernettä. Monilla amerikan alkuperäiskansoilla oli ja on tapana kasvattaa näitä kolmea kasvia (no, herneen sijaan yleensä papua), sillä ne tukevat toisiaan niin ravinteiden kuin suojankin suhteen eli ovat hyvät kumppanuuskasvit toisilleen.
Haaveilen saavani halloweeniksi itse kasvatetun mustan kurpitsan, toivottavasti edes yksi onnistuisi!
Uskokaa kun kerron, että me kaupunkilaiset emme ole ikuna ennen perunaa kasvatelleet. Nyt niitä on tuolla paljussa liikaa, koska en halunnut heittää “ylimääräisiä” siemenperunoita poiskaan. Saas nähdä mitä tästä tulee; ehkä hyvin, hyvin pieniä potaatteja?
Uusi kokeilu tämäkin: nikkaroimme kesäkuussa puutarhaan pöydän ylijäämähirsistä ja vanhoista lankuista.
Kolmen siskoksen yllärikokeilu: loput maissin, kurpitsan ja herneen siemenet heitimme avomaalle. Kyllähän ne itivät, mutta katsotaan nyt ehtivätkö kasvaa tuota isommiksi…
Heinäkuussa meillä onkin loma ja tarkoitus edistää omaa taloa – tulkaa instagramin puolelle seurailemaan, saammeko aikaiseksi muutakin kuin kaaosta!
Tutustu muiden omavaraistelijoiden kokeiluihin ja kuulumisiin täällä:
Voi kun saisitte mustan kurpitsan ja maissia! Meilläkin on kerran kokeiltu sateenkaari-inkamassien lisäksi mustaa maissia, mutta se ei ehtinyt satoon saakka, sillä kukki vasta elokuun puolivälissä. Uutuuksia on silti kivaa kokeilla ja aina oppii edellisestä kerrasta, kun ei anna periksi ja jatkaa kokeiluja seuraavana vuotena. Ihanaa kesää sinne upeaan kotiinne!
Jasmikkeet ovat ihania <3 Juuri tuoksuttelin sellaista ystävän pihalla ja pohdin, mahtuisiko meidänkin tontille.
Meillä on perunat onnistuneet lavassa ja maassa, mutta ämpärikokeilussa tänä vuonna (josta muuten unohdin kirjoittaa postaukseeni) emme varmaan saa yhtään perunaa. Kävin siellä jo kädellä kopeloimassa, mutta toisin, kun lavoissa, ämpärivarsien päässä ei vaikuttanut olevan mitään. Toivotaan teille parempaa sato-onnea!
Teillä on kiva elämänvaihe. Uusi kaunis koti ja pihalla mahdollisuuksia vaikka mihin.
Tosi kaunis Jasmike.
Joskus kesäkurpitsa tarvitsee ihmisen apua pölytykseen. Minä tupsuttelen pienellä pensselillä vuoroin hete- ja vuoroin emikukkia.
Pidetään peukkuja mustalle kurpitsalle.
Puutarhakausi-ohjelmassa, joka on suosikkini, oli myös kolmen kasvin yhdistelmä
. Maissin piti nousta kesäkurpitsan yli ja herneen piti kasvaa maissin vartta pitkin.. Kesäkurpitsan satoa minäkin jännitän.
Lehtikaalin esikasvatus on järkevää. Nyt teillä riittää lehtikaali jouluun asti elleivät jänikset tai peurat pääse apajille.
Voi kun saisitte mustan kurpitsan ja maissia! Meilläkin on kerran kokeiltu sateenkaari-inkamassien lisäksi mustaa maissia, mutta se ei ehtinyt satoon saakka, sillä kukki vasta elokuun puolivälissä. Uutuuksia on silti kivaa kokeilla ja aina oppii edellisestä kerrasta, kun ei anna periksi ja jatkaa kokeiluja seuraavana vuotena. Ihanaa kesää sinne upeaan kotiinne!
Jasmikkeet ovat ihania <3 Juuri tuoksuttelin sellaista ystävän pihalla ja pohdin, mahtuisiko meidänkin tontille.
Meillä on perunat onnistuneet lavassa ja maassa, mutta ämpärikokeilussa tänä vuonna (josta muuten unohdin kirjoittaa postaukseeni) emme varmaan saa yhtään perunaa. Kävin siellä jo kädellä kopeloimassa, mutta toisin, kun lavoissa, ämpärivarsien päässä ei vaikuttanut olevan mitään. Toivotaan teille parempaa sato-onnea!
Teillä on kiva elämänvaihe. Uusi kaunis koti ja pihalla mahdollisuuksia vaikka mihin.
Tosi kaunis Jasmike.
Joskus kesäkurpitsa tarvitsee ihmisen apua pölytykseen. Minä tupsuttelen pienellä pensselillä vuoroin hete- ja vuoroin emikukkia.
Pidetään peukkuja mustalle kurpitsalle.
Puutarhakausi-ohjelmassa, joka on suosikkini, oli myös kolmen kasvin yhdistelmä
. Maissin piti nousta kesäkurpitsan yli ja herneen piti kasvaa maissin vartta pitkin.. Kesäkurpitsan satoa minäkin jännitän.
Oi, musta halloweeen kurpitsa olisikin hieno!