Talon nimi – perinteistä vai uutta?

Suhtauduimme talomme nimeämiseen asiaankuuluvalla vakavuudella ja hartaudella. Google sauhusi ja pää myös, kun kolusimme nimi-ideoita talolle. Villat ja casat eivät meidän korviimme sopineet hirsitalon tyyliin, joten käännyimme suomalaisen nimeämisperinteen puoleen.

Suomessa taloilla on perinteisesti ollut nimi, joka on viitannut esimerkiksi paikan perustajaan (Annala), maastonmuotoon (Mäkelä) tai  ympäristöön (Kuusiranta). Nykyään talon nimen halutaan usein kuvaavan vaikkapa paikan toivottuja ominaisuuksia (Onnentupa) tai omistajansa huumorintajua tai tyyliä (Huvikumpu).

Tonttimme on lohkaistu Granås-nimisestä tilasta, joka kääntyy suomeksi kuusiharjuksi. Nimessä oli meistä jotakin vähän synkkää (tuli mieleen tiheä kuusikko hyttysineen, ääh) eikä se erityisemmin kuvaa taloa tai sen tulevia asukkaita. Yritimme väännellä alkuperäisestä nimestä  kaikenlaisia muunnoksia (Jänisharju? Pete näki kerran tontilla kaksi jänistä ahtamassa entisen  kasvimaan satoa napaansa, eikö se riitä perusteluksi?), mutta mikään ei kalahtanut.

Kunnes yhtäkkiä kalahti kunnolla, kun aloimme ideoida paritaloajatus edellä: Kakskulma , tietenkin! Talossahan on kaksi asuntoa, jotka lisäksi molemmat ovat L-muotoisia eli ikään kuin kahdesta siivestä muodostuvia. Lisäksi tontti sijaitsee tien mutkassa, kulmahan sekin. Kaiken huipuksi nimi on näpsäkkä ja siinä on suuresti rakastamani alkusointu.

Kokosin tähän loppuun vielä vinkit siihen, miten perinteinen suomalainen talon nimi rakentuu:

Yksiosaisia nimiä on helppo tehdä liittämällä vain pääte -la/-lä asukkaansa tai muun kuvaavan sanan perään: Kirstilä, Haapala, Karhula. Sopii asiallisille tyypeille ja mieluiten harvinaisen nimen omistajille tai jännempien kasvien keskellä eläville. Mattiloita ja Koivuloita on Suomessa jo jälkipolvillekin riittävästi.

Kaksiosaisia nimiä voi yhdistellä eri osista, jotka kuvaavat vaikkapa:

• talon sijaintia (kallio, kumpu, mäki, rinne, notko, pelto, niitty, aho, puro, oja, laakso, metsä)
• talon tai sen läheisyydessä esiintyvää floraa ja faunaa (orvokki, syreeni, tuomi, leppä, paju, peura, mäyrä, ilves, haukka, pöllö, metso, tikka, mehiläinen)
• talossa toivottavasti herääviä tunnelmia (onni, rauha, tyyni, hellä, kaunis, kirkas, sees, lempi, lauha, vaalea)
• unelmasäätä (leppeä, aurinko, valo, tuuli, utu, kesä, hanki, ruska, halla)
• taloa itseään (tupa, huvila, kievari, talo, pirtti, sali)
• asukkaidensa mieltymyksiä (mitä vain Yodasta Väinämöiseen, muffineista kalakukkoon ja ravureista fretteihin)

Näin yhdistelemällä saa lähes loputtoman määrän nimivaihtoehtoja: Orvokkikumpu, Leppäpirtti, Haukkaniitty, Rauharinne, Kaisansali, Tyyninotko… Sopii yksilöllisempää nimeä hakeville ja juomapelien ystäville.

Villi ja taatusti persoonallinen talon nimi syntyy asukkaitaan kuvaavista sanoista – vain mielikuvitus ja kehtaaminen ovat rajana! Miten olisi esimerkiksi Pitsipirtti maalaisromantikolle, Hörhölä scifinörtille, Kitarakallio rokkarille ja Harrikkaharju päristelijälle? Saa ottaa ihan vapaasti käyttöön, olkaa hyvät vaan!