Uuden vuoden – ja joillakin laskutavoilla uuden vuosikymmenen – alkuun on hyvä muistella, miten ennen kaikki oli paremmin. Esim. sisustukset, tai kuten 90-luvulla kuvittelen sanottaneen, interiöörit (se oli kuitenkin viime vuosituhannella, joten kielenkäyttökin oli sellaista herttaisen vanhahtavaa).
90-luvun sisustus aiheuttaa joillekin ehkä kylmiä väreitä, mutta itse olen viime aikoina fiilistellyt teemaa yhä enemmän ja enemmän. Oikeasta lapsuudestani muistan, että oikeissa kodeissa oli ysärillä kaikenlaista enemmän tai vähemmän rumaa, kuten salihousukuvioisia sohvia ja kirsikkapuunvärisiä laminaattilattioita. Aikalaismuisteloiden sijaan inspiroidunkin nyt enemmän sen ajan sisustuskuvista, joissa tuntuu aina olevan heleä aamu.
Tässä tulikin esiin kaksi syytä, joiden veikkaan olevan syypää ysärihulluuantumiseeni: aamun valo ja lapsuuden nostalgia. Vaikka en ole aamuvirkkua nähnytkään, mielestäni aamut ovat päivän ihaninta aikaa (iltojen lisäksi, ja ehkä myös aamupäivien…ja iltapäivien). No, ainakin aamulla on ehdottomasti päivän kaunein valo, mikä sopii myös valokuviin ihanasti.
Jos pidät aamuista tai edes aamuauringosta, niin ehkä pidät myös näistä kuvista, joissa 90-luvun sisustus pääsee oikeuksiinsa:
1) Ajattomuus. Vaaleita pintoja, uutta ja vanhaa, erilaisia puunsävyjä ja aitoja materiaaleja. Ajattoman sisustuksen avaimet tunnettiin jo muinaisella 1990-luvulla.
2) Kanvaasi (tai canvas, kuten nykyään näköjään hienosti kirjoitetaan?). Rehellinen, karkeahko puuvillakangas oli nojatuolien ykkösverhoilumateriaali back in the day. Miten se näyttääkin nyt pyhässä yksinkertaisuudessaan niin suloiselta?
3) Kromi. Alessin sitruspuserrin, tai Alessin mikä-tahansa. Tarvitseeko sanoa enempää? Toinen 1990-luvun huippunimi, jota silloin “oli kaikilla”, on Ingo Maurerin valaisimet.
4) Vekkivarjostimet. Oi kyllä, haaveilen pienestä pöytävalaisimesta, jossa olisi pullea keramiikkajalka ja aivan hulluna vekitetty kangas- tai paperivarjostin.
5) Valkoiset sohvat. Sohvat olivat 90-luvulla jotenkin ihanan hillittyjä: ei ylipulleroita mutta ei nihkeän slimmejäkään. Sellaisia sopivanpehmeitä.
6) Tekstiilit sisustuksessa. Ai ettien että miten ennen vanhaan kaikilla oli verhoja ja mattoja kodeissaan! Se oli jotenkin ihanan kodikasta ja ehdottomasti asia, jonka aion apinoida menneisyydestä.
7) Perusvärien murretut sävyt. Iloiseksi tekeviä värejä maailmassa ovat auringonkukankeltainen, tiilenpunainen ja ruiskukan sininen. Niitä kun sommittelee valkoisen ja puun kanssa niin ai että tulee hyvä!
8) Eksoottiset vaikutteet. Jännät matkamuistot ja kiinalaishenkiset konsolipöydät olivat 90-luvulla in, minusta voisivat vieläkin olla.
9) Leveät raidat. Kunnon raidoilla pärjää aina, sanon minä (mutta en saa käyttää niitä meidän sisustuksessamme, koska Pete ei siedä raitoja, ruutuja eikä kukkia. Eli jutskia, joita perintesesti kutsumme kuvioiksi).
Mites siellä, kolahtaako 90-luvun sisustus?
Lue myös:
Sisustustyylini muuttumisesta: Ajatuksia asumisesta 20+ vs 30+
Kuinka teen sisustusvalintoja: Sisustusstrategiani moderniin hirsitaloon
Ei kommentteja